Valtioneuvosto julkaisi EU:sta tulleen kirjelmän liittyen eduskunnan hyväksymiin nuorten ns. kevytautoihin. Miksi se julkaistiin vastoin EU:n ohjeistusta eikä tehty rauhassa korjausesityksiä on oma kysymyksensä vailla vastausta. Nyt tilanteesta on turhaan syntynyt varsin kielteinen sekä monella tapaa myös täysin väärä kuva. Palstatilaa ovat viimepäivinä hallinneet otsikot kuten ”Nuorisoautot eivät tulekaan” sekä ”EU estää nuorisoautot”. Haluan korostaa, että tästä ei ole kyse eikä tilanne ole näin.
Eduskunta on hyväksynyt kevytautot suurella enemmistöllä 18.12.2018 pidetyssä äänestyksessä. Kyseisessä äänestyksessä myös nykyinen liikenneministeri Sanna Marin (sd.) kannatti esitettyä mallia. SDP, mukaan luettuna nykyinen ministeri Marin, tai kukaan muukaan ei tehnyt eduskunnassa esityksiä mallin muuttamiseksi. Kevytautolain puolesta äänesti lopulta 167 kansanedustajaa ja vain 12 kansanedustajaa vastaan. Jos laki nyt tultaisiin kumoamaan ilman, että sitä, tai sen sisältämiä asetuksia edes yritettäisiin muuttaa komission toivomaan suuntaan, on se suoraa parlamentarismin halveksuntaa.
Huoli nuorten turvallisuudesta on yhteinen
Suomalaisista valtaosa kannattaa mopoautojen korvaamista tai niiden rinnalle tuotavien turvallisempien kevytautojen mahdollistamista nuorille. Huoli nuorten turvallisuudesta on yhteinen. Mopoauto-onnettomuudet, ja niistä johtuneet vakavat loukkaantumiset ja jopa kuolemat ovat järkyttäneet meitä kaikkia. Oikeat, pienet sekä kattavin ja modernein turvallisuusvarustein varustetut kevytautot vastaavat juurikin tähän huoleen.
Marraskuussa 2019 voimaan astuva laki on siis jo hyväksytty, eikä ministeri Marin, ministeriö tai hallitus voi sitä enää ilman eduskuntaa estää. Ainoastaan Suomen eduskunnan enemmistöllä lain voisi perua ja vakaasti uskon, että sellaista enemmistöä ei eduskunnasta löydy. Uskallan sanoa, että kokoomuksen tapaan myös perussuomalaiset kannattavat jo päätettyjä kevytautoja. Aika lailla varma olen myös keskustan suhtautumisesta asiaan. Kevytautot eivät edistä ainoastaan liikenneturvallisuutta, vaan lisäävät myös alueellisesti suomalaisten liikkumismahdollisuuksien yhdenvertaisuutta, jonka myötä myös perheiden elämänlaatu paranee. Suurin vaikutus kevytautoilla on juurikin maaseudulla ja seutukaupungeissa. Keskustan osalta olisi siis kertakaikkista näköalattomuutta suututtaa maaseudun äänestäjäkuntaa entistä enemmän. Heidän tehtävänään hallituksessa on nimenomaan tukea, auttaa ja puolustaa myös maaseudulla asuvia. Olen siis luottavainen, että keskusta toimii tässä asiassa juurikin niin eikä taivu EU:n virkamiehen kirjeen painostuksesta.
Komission kritiikki on toisaalta ymmärrettävää toisaalta ei
Kevytautolait notifioitiin komissiolla jo ennen päätöksentekoa ja äänestystä viime vuoden lopulla. Notifioinnin myötä esiin tulleet huomautukset otettiin huomioon ja näin lainsäädäntö voitiin viedä läpi. Maininnan arvoista on eritoten se, kuinka äänekästä kevytautojen vastustus on varsinkin mopoautovalmistajilla ja heidän palkkaamillaan lobbareilla. On selvää, että samanhintaisena, mutta merkittävästi turvallisempana sekä monikäyttöisempänä vaihtoehtona kevytautot vievät mopoautojen markkinatilaa. Komission pelkona onkin mopoautomarkkinoiden tyrehtyminen, jos kevytautolainsäädäntö leviäisi laajemmin Eurooppaan.
Kuten mainitsin edellä, kyseinen kirje ei pakota eduskuntaa perumaan jo tehtyjä päätöksiään. Pieni mahdollisuus tämän tapaiselle huomautukselle oli olemassa. Kritiikin kärki koskee sitä, että lainsäädäntömallissamme luodaan uusi kevytautoluokka muutoskatsastamalla henkilöautot traktoreiksi, joita voi ajaa AM-kortilla. Komission mukaan nuorisoauton vetokoukuttomuus sekä auton matkustajamäärä vähentävät kevytauton traktorimaisuutta. Suomen kanta on tämän suhteen ollut eri. Kirjeen myötä, asetusta on maksimissaan muutettava vastaamaan komission toivetta näiden suhteen.
Kevytauton säilytys traktoriluokassa on tärkeää, sillä siihen luokkaan ei sovelleta ajokorttidirektiiviä. Komission kritiikin mukaan kevytauto ei voi olla traktori, koska traktori on maatalouskone, ja kevytauto on tosiasiallisesti tarkoitettu henkilökuljetukseen. Kritiikki on toisaalta ymmärrettävää toisaalta ei. On tärkeää muistaa, että länsinaapurissa Ruotsissa on vuosikymmenet henkilöautoista rakennettu ns. A-traktoreita, joita voi ajaa AM-kortilla. Kyseiset A-traktorit ovat myös pääosin henkilökuljetuskäytössä. Traktorimaisuutta voidaan siis EU:ta miellyttääksemme kevytautossa lisätä vetokoukun asentamisella, koska direktiivi sanoo, että traktorilla pitää voida vetää ja työntää. Näiden muutosten myötä kevytauto olisi lähempänä Ruotsin lainsäädäntöä, joka on myös hyväksytty EU-lainsäädännössä. Yhtä hulluahan tämä olisi kuin se vanha kurkkudirektiivi aikanaan, mutta tämä voidaan tehdä, jos EU sen oikeasti vielä vaatii.
Komission kritiikki koskee myös eduskunnassa päättämäämme kevytautojen 60 km/h nopeutta, maksimimassaa ja elektronista rajoitinlaitetta. Nämäkään eivät estä kevytautojen käyttöön saamista. Jos halutaan niin nopeus voidaan laskea 45 km/h, massa eikä tosiasiallisesti nopeuskaan ole ongelma kevyelle liikenteelle verrattuna mopoautoihin tai maataloustraktoreihin, joita nuoret jo nykyisin käyttävät ja lisäksi käyttöön otettava rajoitinlaite on hyvin vaikea ohittaa.
Kevytautolaki tuo paljon tarvittavia parannuksia. Mopoautojen turvallisuus on mm. Euro NCAP:n testeissä osoittautunut erittäin heikoksi. Lisäksi kevytautoihin siirtyminen on ilmastoteko. Mopoautoista käytännössä kaikki (n. 99 %) on dieselkäyttöisiä ja ne kuuluvat pääosin Euro 2 -päästöluokkaan eli ryhmään missä autoissa tai tässä tapauksessa mopoissa ei ole hiukkassuodattimia, eikä typenoksidit suodattavia SCR-laitteistoja, jotka molemmat ovat pakollisia henkilöautoissa eli myös tulevissa kevytautoissa.
Kokoomus kannattaa mopoautoja turvallisempia kevytautoja nuorille
Kevytautolain kumoaminen tai peruminen ei olisi muuta kuin maamme hallituksen oma tahto eikä sitä sovi naamioida komission velvoitteeksi. Kokoomus kannattaa mopoautoja turvallisempia kevytautoja nuorille.
Korjausliikkeeksi tarvittaessa riittää, että syksyn alussa eduskunta muuttaa kevytautoja koskevaa lakia sekä asetuksia. Näin toimien osoitamme komissiolle heidän kritiikkinsä ja huolensa tulleen kuulluksi. Mahdollisia muutoksia on, kuten edellä mainittu, vetomassavaatimus (vetokoukkuvaatimus), paikkamäärän rajoittaminen kahteen sekä maksiminopeuden lasku 45 km/h:iin. Samassa prosessissa on tärkeää tuoda esiin tosiseikat kevytautojen painosta sekä törmäysturvallisuudesta niin kuljettajan kuin kevyen liikenteen käyttäjienkin osalta verrattuna mopoautoihin. Lisäksi elektronisen rajoittimen turvallisuus sekä virittämisen vaikeus tulee perusteellisesti käydä läpi. Tarvittaessa sanktioita lain rikkomisesta voidaan myös tiukentaa. Lakimuutokset, joita osa näistä muutoksista vaatii, ehtivät kyllä tulla tehdyiksi. Nyt kyseessä on vain uuden hallituksen tahtotila.
Timo Heinonen
Kansanedustaja (kok)