Tänään sain osallistua erityiseen Nuorten päivään Lahdessa Möysän Musaklubilla. Mukavia nuoria koolla ja keskusteluissa nuorten asiasta laajasti. Keskustelimme niin nuorten huolista kuin toiveista ja haaveistakin. Myös esillä oli tilanteet, joissa lapset tai nuoret eivät ole voineet asua omien vanhempiensa kanssa ja myös tilanteet joissa lapsuudessa tai nuoruudessa on tarvittu myös ulkopuolista muutakin apua lastensuojelusta mielenterveyspalveluihin. Erittäin hyvä, antoisa ja koskettavakin päivä.
Moni nuori käyttää myös nuoristyön laajoja palveluita ja totta kai erilainen seura- ja järjestötyö antavat monen nuoren elämälle eväteitä ja myös suuntaan ja opejakin. Ensi vuoden pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen valtiovarainministeri Matti Vanhasen (kesk.) esittelemä valtion talousarvioesitys onkin tässä mielessä järkyttävää luettavaa. VM esittä lähes 15 miljoonan euron leikkausta nuorisotyön määrärahoihin. Tämä tarkoittaa lähes 30% leikkausta aiempiin nuorisotyön rahoihin eli rahoitus on romahtamassa noin 55 miljoonasta vajaaseen 40 miljoonaan ensi vuonna. Näyttääkin siltä, että budjettiehdotuksessa nuorisotyö päätettiin uhrata.
Vasemmistohallituksen suunnittelema leikkaus siis kohdistuisi käytännössä koko nuorisotyön valtionrahoitukseen lukuunottamassa etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan noin 20 miljoonan euron rahoitusta. Allianssi totesikin, että…
”Ennaltaehkäisevä ja korjaava nuorisotyö on korvaamattoman arvokasta työtä nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi, ja siitä leikkaaminen vahingoittaa koko yhteiskunnan menestystä sekä pitkällä että lyhyellä aikavälillä.”
Nyt meidän onkin tehtävä kaikkemme, että tällainen Marinin hallituksen aikana suunniteltu nuorisotyön, mutta ei muunkaan kolmannen sektorin toiminnan määrärahojen alasajo pääse toteutumaan. Keskustan Vanhanenhan esitti käytännössä vastaavaa noin 25-30% määrärahaleikkausta nuorisotyön lisäksi myös sote-järjestöille ja taiteeseen ja laajemminkin kulttuuriin, mutta myös liikunnan ja urheilun muutenkin pieneen rahoitukseen.
Nyt ei pitäisi tehdä sellaisia virheitä, joiden laskua maksetaan pitkään. Pitäisi huolehtia, että nuorten yhteys arkeen säilyisi kiinteänä ja apua saisi silloin, kun sitä tarvitaan. Ja niin kuin tuossa Allianssinkin kommentissa todettiin, niin nuoristyön merkitys tässä on erittäin keskeinen.
Ja tarvitaan myös toimiva järjestelmä siihen, kun lapsi tai nuori tarvitsee enemmänkin apua. Olemmekin kokoomuksesta esittäneet erityistä Terapiatakuuta mm. varmistamaan mielenterveyspalveluiden matalankynnyksen saamisen koko maassamme. Tavoitteena on siis nopeuttaa ja helpottaa pääsyä mielenterveysapuun.
”Joka toinen suomalainen kokee jossakin vaiheessa elämäänsä mielenterveyden häiriön, mutta vain puolet mielenterveyden häiriötä sairastavista saa tarvitsemaansa hoitoa.”
Tukemamme kansalaisaloitteen mukaisesti mielenterveyshoitoon pitäisi jatkossa päästä viimeistään kuukauden sisällä. Tästä äänestimme jo viime vuoden joulukuussa 2019 eduskunnassa, mutta silloin vasemmistopuoleet, Vihreät ja keskusta äänestivät esityksen nurin. Tulemme kuitenkin tänä syksynä esityksen uusimaan ja toivottavasti inhimillisyys voittaisi tällä kertaa. Tällä uudella mielenterveyslakiin lisättävällä terapiatakuun pykälällä parannettaisiin mielenterveyshoidon saavutettavuutta koko maassa ja myös yhdenvertaisuutta niin, että mielenterveyden häiriöstä kärsivät saisivat apua ja tukea mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Käytännössä siis tämän jälkeen mielenterveysavun palveluiden piiriin pääsisi suoraan ensimmäisen terveyskeskuskäynnin jälkeen ja hoitoakin saisi pelkän perusterveydenhoidossa todetun tarpeen perusteella. Jatkossa hoitoon pääsy ei siis enää vaatisi erikoislääkärin diagnoosia.
Pitäisi siis tehtä huomattavasti enemmän ja huomattavasti aiemmin.
Vuonna 2018 Suomessa oli nimittäin peräti 54 883 lasta lastensuojelun avohuollon asiakkaana. 18 544 lasta on kodin ulkopuolelle sijoitettuna. Kiireellisesti sijoitettujen lasten lukumäärä kasvoi 7 % vuonna 2018 4390 henkilöön ja lastensuojeluilmoitusten määrä 5 % 145 880 kappaleeseen. Pysäyttäviä lukuja.
Viime hallituskaudellahan me korotimme lastensuojelun jälkihuollon ikärajaa 21 ikävuodesta 25 ikävuoteen. Laki tuli voimaan tämän vuoden 2020 alusta ja käytännössä se tarkoittaa siis, että nuori saa pidempään tukea esimerkiksi itsenäistymiseen liittyvissä asioissa. Huostaan otetut nuorethan muuttavat pois lastenkodeista tai sijaisperheistä, kun he täyttävät 18.
Mutta totta kai enemmän pitää tehdä myös varhaisemmin. Esimerkiksi varhaiskasvatuksen muuttaminen 2-vuotiseksi auttaisi ammattilaisia löytämään syrjäytymisriski alla olevia jo laspuudessaan. Päiväkodit, neuvolat, koulut, sosiaalitoimi ja lastensuojelu tarvitsevat yhteistyötä lasten ja perheiden parhaaksi.
Perheiden tuessa ja lastensuojelussa olisikin panostettava ongelmien ennaltaehkäisyyn. Pienikin apu riittävän varhaisessa vaiheessa voi nimittäin estää myöhemmin ilmenevät ongelmat. Lastensuojelun toimintamalleja tulisi kehittää niin, että ongelmiin pystytään vastaamaan riittävän ajoissa.
Perhe on lapselle paras mahdollinen kasvupaikka. Perhesijoituksen on oltava vahva prioriteetti lastensuojelussa, perhehoitajien sosiaaliturvaa on kehitettävä ja adoptio on kirjattava lastensuojelulakiin osaksi lastensuojelun palettia.
Ja tärkeää on myös varmistaa, että lastensuojelun piirissä olevilla lapsilla on riittävät mahdollisuudet peruskoulun loppuunsaattamiseen ja toisen asteen koulutuksen suorittamiseen.
Avustajani kertoi lukeneensa kirjan lastensuojelun asiakkaiden (17-27 vuotiaiden) ajatuksista. Syyt huostaanottoon ja sijoitukseen olivat heidän itsensäkin kertomina moninaisia. Taustalla saattaa olla vanhempien mielenterveys- tai päihdeongelmia, mutta myös karumpia tapahtumia, hyväksikäyttöä ja väkivaltaa. Lisäksi syynä saattaa olla esimerkiksi vanhemman vakava sairastuminen tai lapsen päihteidenkäyttö tai käytösongelmat. Yhtä ainoaa syytä ei siis ollut.
Nuorten teksteissä oli huokunut ajatus siitä, että monet olivat kärsineet kotioloissa aivan liian kauan ennen kuin tilanteeseen oli puututtu. Lastensuojelun tekemät kotikäynnit ilmoitetaan perheelle etukäteen jolloin ”kuka vain” voi siivota, pysyä selvänä ja esittää hetken, että kaikki on hyvin. Tietysti on myös kiireiset päivystyskäynnit, mutta ymmärtääkseni suurimmaksi osaksi kotikäynnit on ennaltailmoitettuja. Varhaista puuttumista ongelmiin toivottiin.
Lisäksi kokemukset lastensuojelusta olivat moninaisia. Monet olivat pitäneet asiaa kaksiteräisenä. Toisaalta kodin turvattomuudesta ja huonosta ilmapiiristä pääsi pois, mutta moni oli kokenut myös lastensuojelun osalta välinpitämättömyyttä, kuuntelemattomuutta ja simputusta. Myös ikävä omia vanhempia kohtaan on monessa tilanteessa kova, vaikka vanhempi kuinka huono olisikin.
Nostaisin vielä täällä blogissanikin esiin henkilöstön koulutuksen ja työhön sitoutumisen tärkeyden. Sitoutumisen siksi, että monille lastensuojelun työntekijät ovat ainoita, joiden koetaan pystyvän auttamaan. Pitkäaikaiset suhteet samaan lastensuojelun työntekijään nousi monen vastauksissa esiin. Lisäksi juuri eniten työntekijöiden vuoksi nuoret pitivät lastensuojelua hyvänä asiana.