Kevät- ja nyt myös kesäiltoina olen rakennellut pientä laavua Pekkalan lähimetsään. Torkinmäen ja Niittumäen välissä on äitini lapsuuden mansikkamäki. Ehkä se on Niittumäen rinteitä. Kaunis avokalliopaikka kuitenkin. Sinne on nyt noussut tänä vuonna pieni laavu ja nuotiopaikka.
Ystäväni Santerin kanssa kasasimme kehikon ja sitten Feetun kanssa teimme katon ja mukana talkoissa myös omat lapset, Satu ja muutamat muutkin. Paikka on rakentunut pikkuhiljaa ja tänään jo vein klapeja ensitulta odottamaan. Mutta sitä ennen nikkaroin eilen vielä penkkejä ja tänään hirsipöydän ja varastotilaa. Hauskaa puuhaa – sahamies vaikka ei kuitenkaan rahamies.
Kesäinen metsä on täynnä elämää ja ääniä. Saha kun hiljeni niin kurjet huusivat Torkinsuolla ja joutsentenkin torven soivat. Myös yksi jänönen katseli maisemia. Ei tainnut vielä arvata, että jänismettälle laavulta tarkoitus myös lähteä.
Nyt sängyllä. Kello 14.44 ja kohta liikkeelle. Yllätysten iltaa…
