Hirvenmetsästys saatiin käyntiin todenteolla tänään. Aamulla jo kuudenaikaan liikkeelle ja passipaikalle. Tällä kertaa jahtikausi hirven osalta alkoi minulla Hangossa. Tietää kenen mailla on ja missäpäin, kun ensin ajomies huusi metsän keskeltä ”Älkää ampuko, omia ollaan” ja hetken päästä ajoi eläimiä liikkeelle Helan gåria. Kyllä armeijan mailla ja ruotsinkielisellä rannikolla. Aika velikultia.
Viisi hienoa ajoa ja Tapion antimina kolme peuraa ja yksi hirvisonni. Itse en ampumaan tänään päässyt, mutta yhden peuran sentään näin. Vain hyviä riistalaukauksia ammutaan ja tällä kertaa sellaiseen ei paikkaa avautunut, joten sormi pysyi pois liipasimelta.
Tänä vuonna maanlaajuisesti on käytössä kaiken kaikkiaan 47 691 hirven ja peräti 63 260 valkohäntäpeuran pyyntilupaa. Kun yhdellä luvalla voidaan ampua yksi aikuinen eläin tai toisaalta kaksi vasaa niin jahtikauden kokonaismäärä nousee lupamäärää selvästi korkeammaksi. Hirvilupien määrä on toki hieman viime vuotta pienempi, mutta toisaalta peuralupien määrä kasvoi edelleen noin kymmenyksellä.

Viisi upeaa ajoa Syndalenin metsissä ja sää edelleen ihmeellisen lämmin ja mukana. Hyvää syksyä vaikkei koirille metsästyksen kannalta kaikkein helpointa olekaan.
Aika usein saamme kuulla, että eihän se metsästys missään näkynyt. Tosiasia on kuitenkin se, että LuKe:n eli Luonnonvarakeskuksen arvioiden mukaan esimerkiksi viime jahtikaudella maamme hirvikanta pienentyi noin 8,5 prosenttia. Metsästyksen tauottua hirvikanta oli noin 87 200 hirveä. Se oli kuitenkin hieman yläkanttiin siitä mitä tavoittelemme. Hirvitalousalueille asetetut tavoitteet tähtäävät nimittäin talvikantana noin 68 000–85 000 hirveen. Tätä tavoitetta kohden on nyt edetty kolmivuotisella tavoitekaudella, joista viimeinen siis nyt tänään käyntiin.
Syksyn metsästyskausi on viimeinen kuluvasta kolmivuotisesta tavoitekaudesta, jonka aikana hirvikanta pyritään saamaan tavoitellulle tasolle. Suunta on ollut oikea ja toivottavasti tämäkin kausi vie kehitystä oikeaan suuntaan – elinvoimaiseen, mutta hallittuun hirvikantaan. Tänään alkanut hirvestys jatkuu vuodenvaihteeseen ja senkin jälkeen hirveä saa metsästää vielä ilman koiraa tammikuun puoliväliin saakka.

Metsästyspäivän aikana olin siis tällä kertaa liikkeellä Viron Puolustusvoimien komentajan kenraalimajuri Martin Heremin kanssa. Päivän päätteeksi annoin kiitokseksi Martinille pullolisen kotikuntani kuuluisimman kesäasukkaan Mannerheimin ryyppyä. Antoisa päivä myös keskustelujen suhteen.
Mutta sitten tämä valokohäntäpeura onkin ihan oma juttunsa. Peuran osalta kausi lähti liikkeelle, jo syyskuun alusta ja metsästettävää riittää. Peuran metsästystä on haluttu painottaa tänne alkusyksyyn ja tällä tavoittelemme sitä, että peuroja olisi sitten liikenteessä vähemmän loppusyksystä. Peurakolareiden määrä on nimittäin ollut viime vuosina varsin korkea. Peuran osalta jahtikausi jatkuu vielä kuukauden hirvenmetsästyksen jo päättyessä.
Metsästyspäivän aikana olin siis tällä kertaa liikkeellä Viron Puolustusvoimien komentajan kenraalimajuri Martin Heremin kanssa. Päivän päätteeksi annoin kiitokseksi Martinille pullolisen kotikuntani kuuluisimman kesäasukkaan Mannerheimin ryyppyä. Antoisa päivä myös keskustelujen suhteen.
Eli näin uusi jahtikausi käyntiin. Arvioiden mukaan nytkin yli 100 000 suomalaista suuntaa metsästysmaille. Toivotaan Tapiolta hyvää saalista ja tarkkoja riistalaukauksia.
ps. Niin se meidän uusi riista-aita myös valmistuu tässä juuri sopivasti jahtikauden alkuun. Tarkoitus pitää tässä lähiaikoina pienet ”avajaiset” aidan parissa. Tai siis oikeastaan tien sulkiaiset sorkkaeläimiltä. Turvallisempaa liikkumista, vaikka ainakin jälkeen ja myös aidakin alueella pitää aina olla enemmän kuin valppaana. Liikaa ei saa senkään turvaan tuudittautua ja myös aina aitojen alku- ja loppupäät vaaranpaikkoja. Ollaan siis valppain mielin mekin liikenteessä.

Uusi jahtikausi ja tänään nostin sen pienen maljan perinteeni mukaan Erkille ja tällä kertaa myös oman ystäväni Kimmon muistolle. Muistot elävät.