Sortovuosien aikana vuonna 1899 Helmikuun manifestiin vastauksena syntyneen Suuren adressin jälkeen Konni Zilliacuksen avustuksella ryhdyttiin kokoamaan Pro Finlandiaa eli kansainvälistä kulttuuriadressia. Kulttuuriadressin allekirjoitti 1 063 kulttuuripersoonaa, tiedemiestä ja lakimiestä kahdestatoista maasta eri puolilta Eurooppaa. Kulttuuriväki eri maista vetosi silloin Venäjän keisari Nikolai II, että keisari säilyttäisi Suomen erityisoikeudet ja aseman.
Jo 1830-luvulla Helsingin yliopiston opiskelijoiden perustama Lauantaiseura, johon kuuluivat sellaisetkin nimet, kuin Johan Ludvig Runeberg, Elias Lönnrot ja Johan Vilhelm Snellman lähtivät nostamaan suomalaista kulttuuria ja sitä, että me olemme oma kansa. Myöhemmin 1800-luvulla autonomian ja kansallisen heräämisen ajalla kehittyi oma upea kulttuurimme ja sen tärkeänä osana korostui suomen kieli. Maamme taide kokikin kultakautensa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Ja Suomen itsenäistyttyä 1917 eteenpäin maamme kulttuurielämä, tiede ja koulutus mukaan lukien laajentuivat tasaisesti.
Jokainen meistä suomalaisista tietää mitä oma suomalainen kulttuurimme on ja miten tärkeää se on. Yhtenä vain mainitakseni, että maassamme julkaistaan väkilukuun nähden toiseksi eniten kirjoja maailmassa. Suomalainen ja myös suomen kielinen musiikki on vahvaa kotimaassamme, mutta suomalainen musiikki on myös valloittanut mm. HIM:in, Nightwishin ja The Rasmuksen johdolla maailmaa. Suomalainen elokuva voi tai ainakin hetki sitten voi paremmin kuin koskaan. Kotimaista ruokakulttuuria on vaalittu ja myös vanhoja perinteitä tavoista pukeutumiseen jne. Suomen kieli on pysynyt elinvoimaisena ja kauniina. Olemme upea maa ja kansa Euroopassa ja maailmassa.
Me olemme halunneet, että myös kansainvälistyvässä maailmassa meillä on oma kieli, kulttuuri ja identiteetti.
Ilman kulttuuria meillä ei ole mitään
Suomalainen kulttuuriala on ajettu nyt kuitenkin ahtaalle. Eilen julki tulivat massiivisella omalla ”adressillaan” elokuva-ala ja näyttelijät. Mm. Koivusalon, Franzénin, Haapkylän ja Suosalon johdolla elokuva-ala kertoi ahdingostaan ja vaativat elokuvateattereiden koronarajoituksiin helpotuksia. Elokuva-ala viestitti AVI:lle, että rajoitukset ovat ”lainvastaista” ja ”päätökset rajoittavat elokuvateatteritoimijoiden omaisuudensuojaa ja elinkeinonvapautta tavalla, jolle ei ole perusteita”.
Historiallisen kova ja vahva ulostulo kulttuurialalta – lähes 2020-luvun kulttuuriadressia. Hätähuuto suomalaisen elokuvan ja elokuvakulttuurin puolesta.
Eilen myös Suomen Kuvalehdessä (12.2.2021) muusikko ja taiteilija Paula Vesala tylytti rajusti pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen toimia. Vesala, joka valittiin myös korona-ajan OKM:n ministeri Annika Saarikon (kesk.) selvitysryhmään totesi, että…
”Hallitus on hoitanut tämän tosi huonosti”
Vesala kohdisti kuitenkin kovimman kritiikkinsä peruspalveluministeri Krista Kiurun ja sosiaali- ja terveysministeriön suuntaan eikä arvosteluilta säästynyt, edes kritiikkiä aina väistelevä, pääministeri Sanna Marin. Vesala totesi, että he ovat nuijineet tapahtuma-alaa. Marinin hallituksen luovienalojen toimista Vesalalla oli tyly vastaus: ”Teot on nolla”
Vesalan isoin kritiikki kohdistuu SK:ssa siihen, että Marinin hallitus on niputtanut ja kieltänyt keskenään hyvin erityyppiset tapahtumat. Vesalan mukaan tämä on hyvin tylppä keino. Toimea hän pitää lähinnä ”näyttävänä ja isona toimenpiteenä, jolla luodaan turvallisuudentunnetta”.
Paula Vesala kysyykin samaa mitä myös elokuva-ala, että…
Ovatko kaikki rajoitukset edes perustuslain mukaisia?
Vesala vertaa esimerkiksi elokuvateattereita ja julkisen liikenteen busseja ja muita. Hän uskoo, että ”elokuvateatterit ja muut istumapaikalliset katsomot ovat tietyillä järjestelyillä turvallisempia kuin julkinen liikenne”. Olen samaa mieltä ja tätä myös elokuva-ala eilen peräänkuulutti. Mutta sama siis koskee myös konserttisaleja ja vähintään istumapaikkaisia ravintoloita ja muita.
Suomen Kuvalehden jutun mukaan esimerkiksi ”elokuvateattereihin ei ole tiettävästi jäljitetty yhtään tartuntaketjua”. Ja silloin voikin hyvin kysyä, että ovatko nämä kiellot ja rajoitukset todellakaan oikeasuhtaisia, oikeisiin paikkoihin kohdennettuja ja sitä kautta edes perustuslain ja muiden lakien mukaisia? Epäilen itse, että eivät ole.
Olen itsekin todella huolissani, että miten meidän upean kulttuurialan ja sen myötä oman ainutlaatuisen kulttuurin tässä käy. En voi mitenkään ymmärtää, miten vasemmistoliitto ja myös vihreät hallituksessa ovat olleet näin hiljaa? Unohtaneet koko kulttuurialan. Hyväksyneet tällaiset rajoitustoimet, jotka ovat laittaneet koko kulttuurialan, tapahtuma-alan ja myös urheilun ja liikunnan kyykkyyn. Nouseeko ne sieltä vielä. Olen varma, että nousevat, mutta koska ja miten, niin se onkin toinen asia.
Näillä toimilla tai ainakaan niiden rajuudella ja yksisilmäisyydellä – samaan muottiin painamisella – ei ole enää juurikaan mitään tekoa itse koronapandemian estämisen näkökulmasta. Siksi ne pitää nyt haastaa ja kyseenalaistaa. Niiden lainmukainen oikeutus tulee myös punnita ja vaikka oikeusasteissa selvittää. Ja tuoda sitten esille vastuulliset.
Ilman kulttuuria meillä ei ole mitään ja ilman tapahtumia ei tapahdu mitään.
…
Tänään nautitaankin upeasta talvipäivästä. Täällä eteläisessä Hämeessä paljon lunta ja nyt vain mukava pikkupakkanen. Hiihtoladut kunnossa ja myös luistinjäät. Talvea parhaimmillaan. Ja huomenna sitten luvassa onkin kansallispukutuuletuksia mukaillen ehkä jopa maamme ensimmäinen villapaitatuuletus. Villapaitoja voi siis tuulettaa totta kai ympäri koko maan eli ottakaapa ystävänpäivän ja laskiaisiasunnuntain haastteem vastaan.