Hevosenmalja omalle Suomenhevosellemme!

Blogi, perjantaina 08.09.2017

Kuva: Suvi Louhelainen

Tällä viikolla juhlitaan kansallishevosemme suomenhevosen viikkoa. Keskiviikkona 6.9. oli virallinen suomenhevosen päivä. Silloin tuli kuluneeksi tasan 110 vuotta, kun Keisarillinen Suomen senaatti vahvisti päätöksensä suomenhevosen kantakirjan perustamisesta. Ensimmäisenä kantakirjaan merkittiin ori Ukonpoika. Tänään sain avata kotikunnassani Lopen Suomenhevosen juhlanäyttelyn ja tein sen suurinpiirtein tällaisilla sanoilla ja totta kai Hevosenmaljalla.

Suomenhevosta pidetään yhtenä maailman nopeimmista ja monipuolisimmista kylmäveriroduista, vaikka rodun luokittelu aidoksi kylmäveriseksi on kiistanalaista.

Hevosojan Heikkilän talon väkeä heinäpellolla 1924

Isoisäni, rakas vaarini, Paavo Heikkilä ja Polle!

Eri lähteiden mukaan suomenhevonen voidaan luokitella kevyeksi kylmäveriseksi, raskaaksi lämminveriseksi tai yleishevoseksi. Meillä Suomessa rotua ei kuitenkaan koskaan pidetä lämminverisenä.

Suomenhevosen kantakirja jakautuu neljään jalostussuuntaan, jotka pyrkivät kehittämään rotua eri tyyppeinä: raskaanpuoleisena työhevosena, kevyenä ravurina, monipuolisena ratsuhevosena sekä sopusuhtaisen pienenä pienhevosena.

Jalostussuunnille yhteinen rotumääritelmä määrittelee suomenhevosen voimakkaaksi, monipuoliseksi ja miellyttäväluonteiseksi.

Suomenhevonen on itseasiassa ainoa kotimainen, Suomessa kehitetty hevosrotu. Sen historiaa tunnetaan noin tuhannen vuoden ajalta ja sen käyttö on vaihdellut kulkuneuvosta sotilasratsuun ja työhevosesta ravi- ja ratsuhevoseen.

Hautalöytöjen perusteella hevosia on ollut Suomen alueella jo keskirautakaudella, mutta näiden hevosten alkuperää ei tunneta.

Suomenhevonen ja sitä edeltänyt suomalainen maatiaishevoskanta oli kuitenkin Suomen ainoa hevosrotu vuosisatojen ajan, joten Suomen hevoshistoria on ylipäätään miltei sama kuin suomenhevosen historia.

Ensimmäiset asiakirjamerkinnät suomalaisesta hevosesta ovat 1300-luvun vaihteesta. 1500-luvulta alkaen on tietoja monien ulkomaisten lämmin- ja puoliverirotujen vaikutuksesta, jonka tuloksena oli kookkaampi ja paremmin ratsuksi soveltuva suomenhevonen. Mutta virallisesti Suomenhevosten kantakirja perustettiin siis vuonna 1907.

Itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä Suomi oli maatalousvaltainen maa, jossa hevonen oli sekä maa- että metsätaloudessa välttämätön apu.

Talvisodan syttyessä vuonna 1939 oli maassamme vajaat 400 000 hevosta. Hevoset olivat tuolloin pääsääntöisesti rodultaan suomenhevosia.

Hevosten merkitystä sota-aikana korostaa se, että Suomessa oli vuonna 1939 vain 53 000 autoa, kun niitä nyt on noin kolme miljoonaa. Puolustusvoimien rauhanajan joukoilla oli syyskuussa 1939 käytössään 4700 hevosta, mutta vain 134 kuorma-autoa. Armeijan palvelukseen otettiinkin sodan aikana siviilistä noin 72 000 hevosta.

Talvisodan aikana menehtyi 7200 hevosta. Jatkosodassa menetettiin noin 15 000 hevosta.

Hevosten merkitys oli siis sekä talvi- että jatkosodassa armeijamme liikkuvuudelle täysin ratkaiseva. Millään sen ajan moottoriajoneuvolla ei olisi voitu korvata hevosta maastossa, sillä juuri maastoliikkuvuudessa hevonen oli ylivoimainen. Suomalainen sotilas tunsi suoranaista aseveljeyttä mukanaan olleita hevosia kohtaan.

Sotien jälkeen hevosten määrä romahti maatalouden koneistumisen ja traktoreiden yleistymisen myötä 1960-luvulla.

Maatalouden koneellistuttua ja suomalaisen ratsuväen jalkauduttua 1900-luvun jälkipuoliskolla suomenhevoskanta romahti yli 400 000 hevosesta alle 20 000:een.

Tänä päivänä suomenhevosia on Suomen hevoskannasta noin kolmannes, noin 20 000 yksilöä. Varsoja syntyy vuosittain noin 1300.

Suomenhevosta on siis jalostettu puhtaana rotuna yli sata vuotta. Tänä päivänä rotu on merkittävä osa suomalaista hevosurheilua ja alan yrittäjyyttä.

Suomenhevosta käytetään tänä päivänä niin raviurheilussa, terapiahevosena, ratsastusurheilun eri lajeissa kuin perinteikkäästi työhevosenakin.

Tämän Suomenhevosen viikon aikana eri puolilla Suomea järjestetään erilaisia tapahtumia, joissa suomenhevonen näyttäytyy monissa eri käyttömuodoissaan. Tämä Lopen juhlanäyttely on yksi osa Suomenhevosen juhlintaa ja tästä iso kiitos Tiina Vuotilalle ja Suvi Louhelaiselle joukkoineen.

Tänään meillä oli ilo juhlia omaa voimakasta työhevosta, vauhdikas juoksijaa, ryhdikästä ratsua ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä sitkeä pienhevostamme. Suomenhevonen palvelee monipuolisilla ominaisuuksillaan ja ainutlaatuisella luonteellaan useissa hevosharrastuksen ja -urheilun lajeissa sekä osana matkailu- ja hyvinvointipalveluja.

Nostimme Hevosenmaljan Suomenhevosille!

Hieno ilta ja upeita tarinoita ja kertomuksia. Oma ratsastuksen opettajani ja ystäväni Jari Nylund piti sellaisen puheen, että laukalle vaan. Olipa hetki. Ja hieno myös Kaisan oma nuoruudessa ylöskirjoittama sota-ajan tarina kuin myös nuorten ja Tarja Toivosen tulkitsemat hevosrunot. Täyttä hevoselämää!

 

 

 

 

(Puheessani faktoja Hippokselta ja netistä)

….

Eduskuntaviikko näin päätökseen. Tänään ensimmäinen Valtiovarainvaliokunnan kokous ja myös täyistunto ja myös ensimmäinen syksyn Vartti.

 

 

 

 

 

Tagit: suomenhevonen,

Kommentit