Haloo Helsinki! – Annetaan lapsille oikeus äitienpäivää ja isänpäiväänkin

Blogi, perjantaina 03.11.2017

Minut on kasvatettu kunnioittamaan perinteitä. Ehkä iän myötä olen siinä kasvanut itse vielä lisää. Arvostan historiaa ja kunnioitan perinteitä. Minulle tasa-arvoa on se, että avaan oven aina naiselle ja myös vanhemmille. Minulle tärkeää on isänpäivä, äitienpäivä ja suvivirsi ja jouluevankeliumikin. Ja myös suvaitsevaisuus.

Esittelin päiväkotivierailuillani lapsille oman lapsuuteni askartelukirjaa missä tehtiin laivoja maitopurkeista jne. Tänään sain Läyliäisten Päiväkodista erityislastentarhanopettaja Nora Niemiseltä ihania kuvia, kun lapset olivat askarrelleet kirjani pohjalta. Ihania. Kiitos lapset ja Nora!

Toki minulle suvaitsevaisuus tarkoittaa myös sitä, että perinteitäkin suvaitaan ja suomalaista kulttuuria ja historiaa. Niiden rinnalle mahtuu minun Suomessa uuttakin ja myös tänne muuttaneidenkin tuomaa. Arvostan sitäkin.

Myönnän, että perinteinen aamukahvini oli mennä väärään kurkkuun kun mediassa kerrottiin, että Helsingissä perinteikäs isänpäivä korvataan tänä vuonna läheisenpäivällä ainakin Yliskylän ja Kulosaaren päiväkodeissa. Uutista on myöhemmin hieman yritetty pehmentää ja selitellä, mutta kyllä se tausta siellä edelleen maistuu.

Helsingissä siis osassa päiväkoteja kokeillaan tänä syksynä isänpäivän sijasta neutraalimpaa läheisenpäivää. Tavoitteena on kuulemma kohdella kaikkia perheitä tasapuolisesti ja kaikki kokisivat olevansa tervetulleita. Voi voi sanon minä. Jos tällaiselle päivälle on tarvetta niin eikö sen voisi tehdä ihan omalle päivälle ja antaa sijaa isillekin.

Iltalehdessä Helsingin apulaispormestari myönsi, että ”tapauskohtaisesti perinteistä luopuminen voi liittyä sukupuolineutraaliin ajatteluun tai uusiin perhemuotoihin”. Minä kysyisin, että miksi meitä isiä ei enää sitten suvaittaisi?

Pitkästä aikaa olinkin tyytyväinen, kun lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila otti asiaan tiukasti  kantaa ja puolusti myös perinteisiä isän- ja äitienpäiviä. Lapsiasiainvaltuutettu jopa vetosi kuntiin ja kaupunkeihin, että ne eivät muuttaisi isän- ja äitienpäivien viettoa läheisenpäivään. ”Lapsia ei pidä aliarvioida ja mitätöidä koko juhlaa”.

Kurttilan mielestä lapsia ei tarvitse suojella pettymyksiltä. On totta, että kaikilla lapsilla ei ole välttämättä lähi-isää tai äitiäkään. Jollain voi tänäpäivänä olla montakin ja läheistenkin piiri on jokaisella omanlainen ja oman laajuinen. Itse toivoisin, että päiväkodit ja yleensäkin yhteiskunta kannustaisi meitä isiä aktiivisempaan mukanaoloon eikä Helsingin esittämällä tavalla olisi meitä vesittämässä ja rooliamme entisestään heikentämässä. Lapset kaipaavat usein paljon enemmän isää ja äitiä  ja aktiivisia vanhempia. Toisaalta olen Kurttilan kanssa samaa mieltä, että lapsia ei pidä eikä edes voi suojata kaikilta pettymyksiltä. Niitä elämää kuuluu ja ne ovat jokaisella erilaisia. On nykyisen Varhaiskasvatussuunnitelmankin hengenmukaista, että lapset osataan ottaa yksilöinä huomioon. Tällä selviää myös äitienpäivästä ja isänpäivästäkin. Ja annetaan niiden lasten olla myös tyttöjä ja poikia ja ennen muuta arvokkaita yksilöitä. Opettajana oma mottoni oli, että ”Jokainen on erilainen, mutta saman arvoinen”.

Muistan muuten aikanaan opettajana vaikean paikan kun yhden lapsen ei saanut antaa tehdä omalle äidilleen äitienpäiväkorttia. Muut lapset tekivät, mutta tämä lapsi ei sillä heidän mukaan ei äitiä pitänyt muistaa vain yhtenä päivänä vaan joka päivä. Itse kunnioitin heidänkin valintaansa ja arvojaan.

Isänpäivää vietetään jälleen 12. marraskuuta vuonna 1970 alkaneen perinteen mukaan. Tänä vuonna kolmenkymmenen vuoden ajan on isänpäivänä nostettu myös Suomenlippu salkoon ja toivottavasti nostetaan jatkossakin. Minä nostan ainakin ja muistan myös isoisiäni ja enoakin samana päivänä vaikka he eivät enää elossa olekaan. Isänpäivä antaa siihenkin hyvän mahdollisuuden.

Tänään päivä Hämeenlinnassa ja illalla sitten lapsen kaverisynttärit. Niitäkin on ihana juhlia ja ennen muuta pienten tyttöjen ja poikien kanssa.

….

Kello 20.49 ja lasten kanssa seikkailtu metsässä ja etsitty aarteita, kiipeilty ja juhlittu synttäreitä. Ihanaa aikaa.

Päivällä Hämeenlinnassa ja nyt työviikko takana ja ensi viikolla sitten taas normiviikko eduskunnassa ja turvallisuuspolitiikkaa myös Virossa Tallinnassa. Palataan niihin sitten.

Iso kiitos valtavasta määrästä viestejä liittyen aamuiseen kirjoitukseeni. Hienoa huomata, että perinteet on meille tärkeitä!

 

Kommentit