Hallitusohjelma linjaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaakin – ”Hallitus vahvistaa laaja-alaista transatlanttista yhteistyötä sekä kahdenvälisesti että EU:n kautta.”

Blogi, keskiviikkona 24.02.2016

Juha Sipilän hallituksen hallitusohjelmassa on selkeä linjaus: ”Hallitus vahvistaa laaja-alaista transatlanttista yhteistyötä sekä kahdenvälisesti että EU:n kautta.”

Linjaus on selkeä ja tarkoittaa vahvistuvaa yhteistyötä EU:n lisäksi myös kahdenvälisesti – myös Yhdysvaltojen kanssa. Eikä tässä ole itseasiassa mitään suurta linjanmuutostakaan kun katsoo edellistenkin hallitusten toimia. SDP:n Erkki Tuomiojan toimiessa ulkoministerinä ja myös Vasemmistoliiton ollessa hallituksessa Suomi päätti solmia Naton kanssa ja suomalaiset koneet osallistuivat yhden Nato-maan ilmatilanvalvontaharjoitukseenkin.

Isäntämaasopimus isäntämaasopimus ei kuitenkaan anna Natolle mahdollisuutta tuoda joukkojaan Suomeen ilman meidän pyyntöä. Tällaistakin on julkisuudessa levitetty ja annettu jopa ymmärtää, että nyt tulevat harjoitukset johtuvat tästä sopimuksesta ja ne toteutettaisiin ilman Suomen suostumusta. Näin ei ole. Ei tietenkään. Isäntämaasopimus ei myöskään tarkoita, että Nato-maa suostuisi automaattisesti meidän pyyntöön, jos apua pyytäisimme. Sopimuksen myötä ennen muuta meidän osallistuminen Nato-yhteistyöhön ja harjoituksiin helpottui. Sopimuksella sovittiin myös Nato-maiden joukkojen käytännön huollosta erilaisissa harjoitustilanteissa ja poistettiin lailliset esteet tuoda Nato-joukkoja Suomeen kriisitilanteissa. Ja tämä kaikki siis sovittiin SDP:n ollessa hallituksessa ja Erkki Tuomiojan ulkoministerinä.

Tämä osaltaan alleviivaa sitä, että yhteistyötä on tehty pitkään ja myös Naton kanssa hallituspohjasta riippumassa. Liityimme jo yli 20 vuotta sitten mukaan Naton rauhankumppanuusohjelmaan (1994). Eli tämä ratkaisu tehtiin jo ennen liittymistämme EU:hun. Erilaisia harjoituksia Nato-maiden kanssa on siis ollut Puolustusvoimillamme jo yli 20 vuoden ajan.

Yli 20 vuotta sitten Suomessa tehtiin myös päätös hankkia silloin vanhentuneiden Ilmavoimien hävittäjien korvaajiksi amerikkalaisia McDonnell Douglas F/A-18 Hornet -hävittäjiä. Tätä ennen Ilmavoimamme olivat nojanneet monissa eri maissa valmistettuihin hävittäjiin 60-luvulla englantilaisiin, 70-luvulla ranskalaisiin, 60-80-luvuilla neuvostoliittolaisiin ja ruotsalaisiinkin. Siis tällaisia ratkaisuja maamme oli tehnyt sotilasliittoihin kuulumattomana ja puolueettomanakin. Jopa siis neuvostoliittolaisia koneita eri malleja MIG:eistä aina 80-luvulle asti.

1994 puolustusministeri Elisabeth Rehnin (rkp) ja ulkoministeri Heikki Haaviston (kesk) valtakaudella sekä Martti Ahtisaaren (SDP) ollessa presidenttinä valitut alunperin 64 Hornettia liittivät meidät tietoisesti entistä lähemmäksi Yhdysvaltoja ja harjoitustoimintaa US Air Forcen kanssa. Pian Hornetien jälkeen Ilmavoimamme saivat vieraakseen jo ensimmäistä kertaa myös Yhdysvaltain F-15 -hävittäjät eli samaisia koneita mitä nytkin maahamme on tulossa. F-15-hävittäjien vieraillessa ensikertaa Suomessa ulkoministerinä toimi SDP:n Tarja Halonen ja presidenttinä edelleen saman puolueen Martti Ahtisaari. Ei siis mitään uutta nytkään luvassa vaan tuttua samaan jo lähes 20 vuoden takaa minkä silloin SDP siunasi keskeisimpinä ulkopolitiikan toimijoina.

Myöhemmin Erkki Tuomiojan toimiessa ulkoministerinä ja myös osittain vasemmistoliitonkin ollessa hallituksessa Yhdysvaltain ilmavoimat olivat mukana 2013 ja 2015 Arctic Challenge Exercise (ACE) -lentotoimintaharjoituksessa yhdessä meidän koneiden ja myös norjalaisten ja ruotsalaisten kanssa. Vasemmistoliittokin oli siis hallituksessa vielä 2013 ja silloin esimerkiksi ACE:n osallistui samaisia USA:n F-15 hävittäjiä.

Voi siis kysyä mikä tekee vastaavasta toiminnasta nyt niin paljon dramaattisempaa kuin 20 viimeisen vuoden aikana se on ollut? Tällainen toiminta ja harjoitukset ovat olleet tärkeä osa Ilmavoimiemme normaalia harjoitusohjelmaa ja niin se on nytkin.

”Hallitus vahvistaa laaja-alaista transatlanttista yhteistyötä sekä kahdenvälisesti että EU:n kautta.” Näin lukee siis hallitusohjelmassamme ja sen mukaisesti myös tänä vuonna on harjoituksia. Niistä viime viikolla jo täällä blogissani niin laajasti kerroin kun nyt julkisuuteen voidaan vielä kertoa. Ne siis luettavissa viime viikon blogeistani. Ja kaiken kaikkiaan puolustusvoimillamme on tänä vuonna erilaisia harjoituksia 87 kappaletta. Niin kuin Puolustusministeri Jussi Niinistö totesi aiemmin niin luku on hieman suurempi kuin viime vuosina johtuen siitä, että Naton Enhanced Opportunity -partnerina olemme päässeet mukaan useampiin koulutustavoitteitamme palveleviin harjoituksiin. Puolustusministerin sanoin: ”Toinen muutos on Suomen ja Ruotsin kahdenvälisten harjoitusten lisääntyminen. Esimerkiksi ilmavoimien välillä jo pitkään toteutettua rajat ylittävää Cross Border -harjoituskonseptia ollaan nyt laajentamassa myös maa- ja merivoimiin.”

Stryker M1126 ICV -kuljetuspanssariajoneuvot osallistuvat yhteen yhteisharjoitukseen tänä vuonna Suomessa. Suomeen saapuu keväällä vajaat parikymmentä yhdysvaltalaista Stryker-kuljetuspanssariajoneuvoa Arrow-harjoituksen myötä.

Stryker M1126 ICV -kuljetuspanssariajoneuvot osallistuvat yhteen yhteisharjoitukseen tänä vuonna Suomessa. Suomeen saapuu keväällä vajaat parikymmentä yhdysvaltalaista Strykeria Arrow-harjoituksessa.

Itse en siis näe tässä mitään erikoista. Olemme kumppanimme valinneet ja EU:hun liittyneet ja nämä linjaukset on vahvistettu hallitus ja puolustuspoliittinen selonteko toisensa jälkeen. Linjamuutoksia ei ole siis tehty ei silloin kun vallassa on ollut keskustaoikeistolaiset puolueet, sateekaaressa lähes kaikki puolueet eikä edes silloin kun vasemmistoliitto ja SDP ovat olleet vallankahvassa ja demarit myös ulkopolitiikan keskeisimmillä paikoilla.

Mitä tiedotukseen tulee niin nykyhallitus toimii siinäkin edeltäjäänsä avoimemmin. Nytkin julkisuudessa olleista tiedoista poiketen Puolustusministeriö informoi myös puolustusvaliokuntaa tulevasta harjoituksesta ennen kuin tieto oli mediassa. Mutta totta on sekin, että jos tieto mediaan tulee tietovuotojen kautta (mistä ei nyt tietääkseni ole kyse vaan avoimesta tiedotuksesta ja kysymykseen vastaamisesta) niin silloin ei mikään tiedotusaikataulu ole riittävän nopea. Nyt hallitus oli päättänyt informoida eduskuntaa siis jo poikkeuksellisen varhaisessa vaiheessa verrattuna esimerkiksi edellisen hallituksen linjauksiin kun ulkoministerinä toimi SDP:n Erkki Tuomioja.

Tällaisten harjoitusten valmistelu on kuitenkin pitkäkestoista työtä. Ensin kahdenvälisiä keskusteluja tulevista suunnitelmista puolin ja toisin eri maiden kesken, sitten oma kansallinen Puolustusvoimien pohdinta siitä mikä on järkevää ja mitä tarvitaan ja sen jälkeen presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan käsittely ja valtuus viralliseen valmisteluun ja kun kokonaisuus valmis hyväksyttäväksi niin eduskunnan informointi jne. Tietovuotopaikkoja on siis paljon ja aikaakin siihen runsaasti ja silloin aina myös se mahdollisuus, että joku tahallinen vuoto tehdään niin että esimerkiksi eduskuntaa ei ole vielä asiasta laajasti informoitu. Näin se vain menee ja valitettavaa jos ja kun vakaviakin tietovuotoja tapahtuu. (Huom! Nyt en siis viittaa tulevaa F15-C laivuevierailuun tai sen julkitulemiseen). Itse olen esittänyt, että jatkossa eduskunta saa vuoden alussa alustavan harjoitusohjelman tietoonsa ja valmisteluaikataulun.

Itse olen miettinyt sitä, että millaisen kuvan annamme maastamme kaikille ulkomaille tällaisella hysterialla? Ei se ainakaan vahvista asemaamme uskottavana kumppanina ja maana joka pystyy yksin huolehtimaan turvallisuudestaan.

Harkinta harjoituksista on tehty aivan oikein Tasavallan Presidentin maamme hallituksen johdolla Puolustusvoimien esittelystä. Näin se pitää olla jatkossakin.

Tosiasia on kuitenkin se, että tilanne Euroopan lähialueilla on muuttunut poikkeuksellisen nopeasti ja ennaltava arvaamattomastikin. Turvallisuuspoliittisen toimintaympäristömme haasteet ja valtioiden rajat ylittävät uhat ovat yhä moniulotteisempia. Turvallisuuden ylläpitäminen edellyttää aktiivista ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa.

Terrorismin uhka on kasvanut saaden uusia muotojakin esimerkiksi tietoverkkoympäristön hyväksikäytön ja kyberhyökkäysten myötä. Terrorismin ja muiden uusien uhkien torjunnassa voidaan tarvita myös sotilaallisia voimavaroja. Myös sisäisen turvallisuuden toimintaympäristö on nopeassa muutoksessa.

EU on merkittävä toimija useilla aloilla myös yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa (YUTP), yhteisessä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa (YTPP) sekä sisäisen turvallisuuden saralla mm. terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden vastaisessa toiminnassa ja rajaturvallisuudessa. Uhkakuviin vastaaminen edellyttää tiivistä yhteistyötä niin kansallisesti, EU:ssa kuin kansainvälisesti.

Lissabonin sopimus vahvisti EU:n roolia erilaisiin uhkiin vastaamisessa vuonna 2009. Yhteisvastuulauseke ja keskinäisen avunannon lauseke alleviivasit EU:ta turvallisuusyhteisönä ja jäsenvaltioiden oikeutta pyytä ja antaa apua kriisitilanteissa. Ne lujittavat maiden keskinäistä solidaarisuutta ja velvoittavat kaikkia yhtäläisesti.

Pariisin terrori-iskujen jälkeen Ranska vetosikin keskinäisen avunannon lausekkeeseen ja pyysi muilta EU:n mailta sotilaallista tukea kunkin jäsenvaltion kykyjen ja mahdollisuuksien mukaan. Kaikki maat noudattivat sopimaansa ennätysnopeasti.

EU:n avunantolausekkeiden merkitys on siis noussut nyt esille. Kysymys kuuluukin: Onko sotilasliittoon kuulumattoman maan edun mukaista EU:n turvatakuiden mahdollisimman lavea vai suppea tulkinta? Itse vastaan mahdollisimman lavea. EU:n turvatakuut ovat nimittäin meidän ainoa tuki ja turva pahimmallakin hetkellä. Muusta ei ole mitään varmuutta.

Nyt lainsäädäntöämme ollaankin uudistamassa. Tavoite niin, että lupaamamme ja muilta saamamme lupauksen mukaan meillä on nopea ja riittävä päätöksentekovalmius kaiken mahdollisen avun antamiseen ja ennen muuta vastaanottamiseen. Tästä eduskunnnankin olisi hyvä käydä avoin keskustelu pääministeri Juha Sipilän ilmoituksen pohjalta – kysymyksen pitää kuulua: Onko sotilasliittoon kuulumattoman maan edun mukaista EU:n turvatakuiden mahdollisimman lavea vai suppea tulkinta?

Ja siihen vastasinkin jo edellä.

Ja lisäksi minun on vaikea löytää mitään mikä olisi nykyisen hallituksen hallitusohjelman vastaista toimintaa Puolustusvoimiltamme?

Kello 18.22 ja odottelen töiden parissa illan A-Studiota. Yhdeksältä aiheena edellä aamulla kirjoittamani läpikäynti Puolustusvoimien harjoitustoiminnasta. Tänään Tasavallan Presidentti Sauli Niinistö kävi asian läpi myös opposition puheenjohtajien kanssa ja ymmärsin, että tämän jälkeen myös SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne antoi tukensa tuleville harjoituksille. Näin onkin loogista sillä niiden ”tavoittelu” ja tietyllä tavalla jo valmistelukin alkoi 2014 kun SDP oli hallituksessa Rinteen johdolla ja ulkoministerinä toimi Erkki Tuomioja. Ja kun vielä toteaa, että päätös Nato kumppanuuden ykköskategoriasta mihin nämä nyt tulevatkin harjoitukset liittyvät tehtiin Ukrainan kriisin jälkeen niin myös Venäjän muuttunut toiminta oli tiedossa. Tuntuukin siltä, että turvallisuuspolitiikalla nyt osa demareista halusi tehdä sisäpolitiikkaa ja onneksi Rinne näyttää tämän nyt viheltäneen poikki TP-Utvassakin aikanaan päätöksiä tehneenä.

Ja pidän myönteisenä myös sitä, että presidentti Niinistö uudistaa nyt hallituksen asioiden käsittelyä harjoitustenkin osalta. Nykyinen pintapuolinen toimintamalli otettiin aikanaan käyttöön Tarja Halosen toimiessa presidenttinä. En tiedä miksi sellaiseen ratkaisuun silloin presidentin johdolla hallitus päättyi. Toimintatapa ei ole toiminut ja nyt sitä uusi presidentti muuttaa avoimempaan ja perusteellisempaan suuntaan. Minusta täysin oikein ja perustellusti.

Mutta illalla vielä keskustelemassa tästä kaikesta Eero Heinäluoman kanssa Ylen A-Studiossa. Eduskunnan päivä jo takana ja lyhyt täysistuntokin jaostojen kokousten jälkeen. Istunnossa puhuin tänään taiteilijaeläkkeistä eli aikalailla laidasta laitaan saa tässä duunissa hommia tehdä. Ei kahta samanlaista päivää.

Kommentit