Elina Valtonen tai Antti Häkkänen 🇫🇮

Blogi, perjantaina 28.07.2023

Puolen vuoden päästä Suomi saa uuden presidentin . Tammikuun 28. päivänä 2024 Suomessa pidetään presidentinvaalit. Kaksitoistavuotinen tasavallan presidentti Sauli Niinistön valtakausi tulee samalla perustuslain vaatimuksesta päätökseen. Maamme saa siis joka tapauksessa uuden presidentin.

Norjan parlamentin Stortingetin ulkoasiain- ja puolustusvaliokunta vieraili eduskunnassa 16. maaliskuuta 2022. Kuvassa vasemmalta Elina Valtonen (kok) ja Norjan parlamentin ulkoasiain- ja puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Ine Eriksen Søreide.
Kuva: Kimmo Brandt / Compic / Eduskunta

Olen blogissani useamman kerran pohtinut tulevia vaaleja. Maailman poliittinen tilanne uudisti poliitikkokenttää tässä mielessä merkittävästi. Kytkökset Venäjään ja suhtautuminen Venäjään ja jopa sitä ennen Neuvostoliittoon laittoi monien kohdalla tilannetta uusiksi. Suomettuneiden poliitikkojen peli tuli pelatuksi viimeistään helmikuun 24. päivän 2022 myötä. Osa ei nähnyt tilanteen ja sen myötä oman tilanteessa edes silloin muuttuneen. Kansa huomasi.

Osalla poliitikkoja oli erilaisia Suomi-Venäjä -seurakytköksiä, osalla konsulttisopimuksia ja osalla erilaisia rähmällään olemisen paljastaneita mielipiteitä ja puheenvuoroja. Myös erilaisia suhtautumisia Natoon ja Yhdysvaltoihin.

Mutta se on omaa tarinaansa ja ehdokkaita tullaan tammivaaleissa arvioimaan myös tässä valossa. Millainen on ollut ehdokkaiden suhde itänaapuriin jne.  Millainen on ehdokkaiden suhde ollut länteen? Suhde EU:hun? Suhde Yhdysvaltoihin? Suhde Natoon? Ja suhtautuminen.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön seuraajalleen jättämät saappaat ovat suuret. Niinistön kaudet ovat olleet maallemme menestystarina. Sen tarinan sinettinä lopulta tie mikä vei meidät lopullisesti ja kaikilta osin osaksi länttä. Nato-jäsenyys betonoi asemamme. Emme ole enää harmaalla vyöhykkeellä ja tunnustamme tosiasiat.

Blogissani olen pohtinut tätä tilannetta. On ollut pitkään selvää, että vihreiden ehdokkaana vaaleihin lähtee Pekka Haavisto (vihr.), mutta muiden puolueiden tilanne on ollut enemmän ja vähemmän auki. Blogissani olen pyöritellyt sellaisia 2020-luvun poliitikkoja kuin keskustalle Antti Kaikkosta, SDP:lle Sanna Marinia, vasemmistoliitolle Li Anderssonia, kokoomukselle Antti Häkkästä tai Elina Lepomäkeä jne. Moderneja tämän päivän poliitikkoja omissa puolueissaan kaikki. Omana nimenä esillä on ollut vahvasti gallupeissa ja mediassa myös sitoutumaton Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola. Aaltolan odotetaan ilmoittautuvan kisaan ensi viikolla.

No, Keskusta valitsi kuitenkin itselleen Kaikkosen kieltäydyttyä jo 1991 kansanedustajana aloittaneen Olli Rehnin (kesk.). Vihreät asettivat ehdokkaakseen jo 1987 kansanedustajana aloittaneen ja jo kaksissa presidentinvaaleissa ehdolla olleen ja kisan hävinneen Pekka Haaviston (vihr.). Liike puolue asetti ehdokkaakseen Harry Harkimon ja kansanliikkeen kautta ehdokkaaksi pyrkii myös keskustan Paavo Väyrynen. Väyrynen tuli eduskuntaan ensi kertaa jo 1970 ja Harkimo 2015. Heillä molemmilla omanlaiset Venäjä-suhteet.

Itse uskon, että SDP havittelee ja käännyttelee ehdokkaakseen edelleen puheenjohtajaansa ja entistä pääministeriä Sanna Marinia (sd.). Marinilla olisi valtaisan kansansuosion myötä nimittäin ylivoimaisesti parhaat mahdollisuudet demariehdokkaista pärjätä tammikuun vaaleissa. Marin keräisi hyvin varmasti SDP:n omat varmat äänet ja pitävät äänestäjänsä, mutta pystyisi toiselle kierrokselle päästessään varmasti saamaan taakseen niin vasemmistoliiton kuin vihreidenkin äänestäjiä. Monelle myös nyky-RKP:ssä Marin voisi hyvin olla luonteva valinta kakkoskierroksella?

Marin on ehdokkuudesta kuitenkin aika määrätietoisen tiukasti kieltäytynyt jo useamman kerran. Ehdokkuuden puolesta voisi hyvin kuitenkin puhua nyt ex-pääministerin lähes täydellinen irtiotto päivän politiikasta. Monen vihervasemmistolaisen lasissa ex-pääministeri saattaa hyvinkin saada vähän happea tällä tavalla? Hieman lämmentäkin.

No, jos Marin kieltäytyy kuitenkin niin SDP:n kädessä on enää oikeastaan yksi kortti ja se on puolueen ex-puheenjohtaja Jutta Urpilainen. Urpilaisella on omanlainen ura Suomessa takana ja nyt EU:ssa komissaarina hän on pystynyt ottamaan sopivasti etäisyyttä kotimaan puoluepolitiikkaan. Onko etäisyyttä tullut jo liikaakin ja miten Urpilaisen kotimaan politiikan ura äänestäjien mielissä muistetaan onkin sitten oma juttunsa?

Urpilainen lienee kuitenkin demarien kortti viimeiselle kierrokselle, sillä Mäntyniemeen ainakin minusta pidempään haaveilleen Eero Heinäluoman (sd.) maito happani lasiin viimeistään 24.2.2022.

PS:n ehdokas on itseoikeutetusti Jussi Halla-aho (ps.), joka tullee muuten tekemään hyvän tuloksen presidentinvaaleissakin. Riittääkö perussuomalaisia fanittavien määrä kuitenkaan kakkoskierrokselle onkin sitten kimurantimpi kysymys? Itse uskon, että ei, mutta Suomen suurimmaksi puolueeksi voi vielä hyvinkin riittää. Riittää nimittäin kun yksi viidestä fanittaa. Eikä haittaa vaikka neljä viidestä kauhistelisi, järkyttyisi ja paheksuisi. Näin se sirpaloituneessa puoluekentässä menee. Mutta se on sitten eduskuntavaaleja taas se.

No, jos jaksoitte tänne asti lukea niin tullaan sitten otsikkoon…

Kokoomuksen ehdokkaaksi valitsisin Elina Valtosen tai Antti Häkkäsen

Nyt on 2020-luvun modernien ehdokkaiden aika. Erinomaisesti maamme ensimmäisenä Nato-aikakauden ulkoministerinä aloittanut Elina Valtonen olisi kisassa kova luu. Valtonen on loistanut ulkoministerinä maailmalla ja kerännyt arvostusta. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan osaaminen on vahvaa sillä ennen ulkoministerin tehtävää Valtonen on toiminut niin puolustusvaliokunnassa kuin ulkoasiainvaliokunnassakin lukuisten kansainvälisten tehtävien lisäksi. Talousosaamisessa Valtonen on 10+ ja myös monipuolinen kielitaito ja muut puhuvat hyvän ehdokkaan puolesta.

Turvallisuuspolitiikkaamme nyt puolustusministerinä hoitava Antti Häkkänen olisi saman kaliiperin ehdokas. Häkkänen on toiminut aiemmin mm. puolustusvaliokunnan puheenjohtajana ja aiemmin hallituksessa oikeusministerinäkin. Suomen ensimmäinen Nato-aikakauden puolustusministeri on löytänyt nopeasti paikkansa näissä keskeisen tärkeissä pöydissä ja tästä kokemuksesta ja yhteyksistä ei olisi kuin hyötyä Mäntyniemessä. Häkkänen tunnetaan – ja itsekin tunnen enemmän kuin hyvin – maltillisena, tolkun ja järjen ja maalaisjärjenkin poliitikkona.

Kaksi 2020-luvun eriomaista korttia on nyt minusta meidän kädessämme. Kummalla vaan olemme hyvinkin voittavassa kisassa mukana.

 

Kommentit