Tänään oli aikalailla tunnelmarikasilta. Kulttuurikummini Jare Tiihonen esiintyi viimeisen kerran Cheekinä ja tekin sen tyylilleen uskollisesti täyden kisamontun edessä tai oikeastaan keskellä.
Upea tunnelma. Ainutlaatuinen hetki.
Oma tarinani Jaren matkassa alkoi aikanaan Hämeenlinnassa kun Teosto nimesi meille kansanedustajille kulttuurikummit. Jare kertoi Piparkakkutalossa, että oli suostunut mukaan sillä ehdolla, että sai itse valita itselleen kansanedustajan. Hän kertoi äänestäneensä minua asuessaan Lahdessa ja sieltä nimi oli jäänyt mieleen.
Kulttuurikummius vei minut aikamoisen matkalle. Muistan kuinka ensimmäistä kertaa istuimme yhdessä eduskunnan kuppilassa. Cheek ei kiinnittänyt muita vieraita suurempaa huomiota. Muistan kuinka olin levynjulkaisukeikalla Helsingissä. Väkeä oli hyvin, mutta ei sitä keikkaa minuutissa loppuunmyyty ja mukaan olisi mahtunut enemmänkin.
Sitten kerran Jare kertoi uudesta TV-ohjelmasta. Se oli sellainen missä artistit lauloivat toisten lauluja. Mies oli siitä innoissaan ja sanoi, että siitä tulee kova juttu. Ja tulikin. Syntyi ilmiö nimeltä Vain elämää ja Cheekin suosio varmasti ainakin osittain tämän myötä räjähti. Muistan kuinka seuraavan kerran eduskunnan kahvilassa luoksemme käveli silloinen pääministeri Mari Kiviniemi. Halusi ottaa selfien Cheekin kanssa. Ei sellaista ennen eduskunnassa oltu nähty.
Suosion nousukiidon saattoi nähdä ja lähes tuntea. Sain olla mukana niin ensimmäisellä jäähallikeikalla. Ja sitä ennen jo Vain Elämää -konsertissa. Sitten Hartwall Areenalla. Ja sitten Olympiastadionilla. Ratinalla. Ja oli muuten ikimuistoinen hetki kun Jare tuli Vanajanlinnan yläkertaan moikkaamaan Timon Tiimiä pikkujouluissamme. Siinä sata eri-ikäistä tukijaani sai hienon hetken. Jarella oli aikaa jokaiselle.
Jotain suosion nopeasta noususta kuvasti sekin kun 2012 presidentinvaalien alla pyysin Jarea mukaan Saulin tukijoukkoihin. Vaalivalvojaisiltana Jare soitti palatessaan keikalta, että voisiko hän tulla mukaan Finlandiatalolle vaalivalvojaisiin. Siellä me seisoimme takarivissä. Ei meitä kukaan huomannut tai noteerannut. Vuotta myöhemmin olisi varmaan itse pressa jäänyt jo huomioissa kakkoseksi ja niin kävikin itsenäisyyspäivän linnanjuhlissa. Cheek oli juhlien kuvatuin ja kestosuosikkinaiset jäivät kansikuvissakin kakkoseksi.
Teatterin jatkoilla sain jättää sitten pienen muiston myös Cheekin musiikkiin. Tuon levyn kiitoksissa myös minut mainitaan. Jätetään se biisin oivallus salaisuudeksi. Hauska ikimuistoinen muisto sekin.
Hieno tarina mitä sain seurata ajan ja nähdä monenlaista. Nyt kun hetki sitten valot sammuivat niin kyllä siinä tunteet itselläkin hieman pintaan nousi. Uskomaton hetki.
Haluankin täällä blogissanikin vielä Jare kiittää yhteisistä hetkistä ja opeista ja huomioista myös minun työhöni. Mutta isoin kiitos ainutlaatuisesta urasta ja niistä keinoista ja tunnelmista ja myös takahuoneiden hetkistä joissa sain mukana olla.
Tällaista tähteä ei Suomessa ole ennen nähty eikä tulla varmasti koskaan enää näkemäänkään. Mutta ovien avaamisesta ja jäähallikeikkojen mahdollistamisesta saa moni suomalainen bändi ja artisti Jarea kiittää. Hän teki siitä myös suomalaisartisteille mahdollista.
Kuka muu muka.
….
Mutta tähän mahtavaan päivään mahtui paljon muutakin. Päiväni alkoi Tuuloksen Tuulosen Syysmarkkinoilta. Kesäkiertue ei siis ole vielä ohi ja mennään reilusti yli 50 tapahtuman ja tilaisuuden. Edessä nimittäin vielä Kärkölään, Riksua ja muutamia muitakin.
Tuulosessa hyvin myös väkeä liikkeellä ja mukava tunnelma. Kiitos kaikille jutulla piipahtaneille ja iso kiitos Hämeen Kokoomusnaisille järjestelyistä. Ilman yhdistysaktiiveja ei olisi kokoomusta eikä meitä kansanedustajiakaan yhden yhtäkään. Kiitos!
Tuuloksesta sitten Hämeenlinnaan ja Riihimäen kautta Lopen Kormuun missä kyläkoulun Pihajuhlassa sain avata käyttöön uuden koulupihan ja pelikentän. Kuntamme panosti tänä vuonna 40 000 euroa jokaisen kyläkoulun pihan liikunnallistamiseen ja nyt pihat valmistuvat yksi toisensa jälkeen. Kormu nyt ensimmäisenä valmis ja sitten perään Pilpala, Joentaka ja Länsi-Loppi.
Iso kiitos vielä kuntamme tekniselletoimelle rakennustöistä ja Kormun koulun väelle ja vanhempaintoimikunnalle hienosta juhlasta. Kylän yhden äidin Satu Myllykosken ideasta tämä lähti liikkeelle ja lopulta laajeni kaikki kyläkoulumme käsittäväksi koulupihahankkeeksi. Olen aivan varma, että tämä panostus kyläkouluihin ja kyliimme näkyy pitkään ja toivottavasti muissakin kunnissa meistä otetaan mallia.
Nyt kello jo paljon. Kiitos tästä päivästä. Mukulan Kartanon isoon tyynyyn painan pääni ja huomenna sitten Kouvolaan Rallicrossin Festivaalin pariin. Öitä.
Timantit on ikuisia.
