Suomalainen maanviljelijä on sitkeä. Se olen oppinut tuntemaan läheltä. Hän tekee kovasti töitä, uskoo tulevaisuuteen eikä turhasta valita. Tällekkin urheudelle on olemassa raja-aita ja monesti tuntuu, että tuo raja on jo nähty.
Itseasiassa hieman hämmästelin MTK:n vaalipaneeliin osallistuessani sitä kuinka muut puhuivat siitä, että maanviljelijät voivat aurata teitä ja vuokrata mökkejä jne. elantonsa saamiseksi. Itse olen sitä mieltä, että kyllä sen maatalouden, maanviljelyn ja karjatalouden, pitää riittää elannoksi. Siinä tehdään täysi päivätyö ja sen pitää Suomessa riittää.
Tässä minun aivan oma lehmäni. Sain upean Lumihuipun syntymäpäivälahjaksi ystäviltäni ja MTK:n Kummimaatilani Portaankorvan isäntäväeltä Liisalta ja Pekalta. Heiltä olen saanut paljon hyvää tietoa maatalon arjesta ja se arki on kovaa. Arvostan.
Miten maanviljelijät jaksavat tästä eteenpäin? Edessä on lukuisia laihoja vuosia, uusin maatalouspolitiikan uudistus ei lupauksista huolimatta karsinut byrokratiaa tai tehtäviä ja suomalainen lainsäädäntö ei tunnista kohtuutta velvoitteissa. Suomessa on lopettanut noin 40 000 maatilaa viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Se on uskomattoman paljon ja kertoo omaa tarinaansa siitä, ettei kaikki ole kunnossa.
Maataloustuotannon kannattavuus on erityisen alhainen eikä suunnanmuutosta ole näkyvissä. Viljalle ei juuri saa katetta eikä öljyn hinnan nousu ole näkynyt lannoitteiden hinnoissa. Tämän lisäksi maanviljelijöitä on kurjistanut Venäjän asettamat tuontikiellot sianlihalle sekä perunalle ja viimeiseksi Venäjän EU:lle suuntaamat vastapakotteet, jotka osuivat maidontuottajiin.
On totuus, että maataloudelle maksettavat tuet, niin kansalliset kuin CAP:ista tulevatkin, menevät suoraan maatilan pyörittämiseen. Tukipotista ei riitä pohjaa investointeihin tai varakassaan pahan päivän varalle. Tukieurot harvoin riittävät edes kokonaan kattamaan maatilan kiinteitä kustannuksia. Maanviljelijät eivät kavahda huonoja taloudellisia aikoja, maatiloilla osataan kyllä sopeutua, kunhan uskoa tulevaisuuteen vielä löytyy.
Tässä Portaankorvassa Liisa ja Pekka Salmelan kanssa.
Myös huonoina aikoina työt on hoidettava. Rehu on tehtävä, pellot kynnettävä, viljat puitava, kotieläimet ruokittava ja maat lannoitettava. Tämän lisäksi on tehtävä kaikki, mitä kansallinen ja EU:sta tuleva lainsäädäntö määrää. Normaalin työpäivänlisäksi maanviljelijä täyttää, korjaa ja suunnittelee viljelysuunnitelmat, tukipaperit, tilatarkastukset ja veroilmoitukset. Ja monen siis tarvitsee lisäksi hakea lisäpalkkaa teiden aurauksista, oman mökin vuokraamisesta ja usein aivan vieraalla töissäkin käyden.
Emme voi paikallisesti tai kansallisesti vaikuttaa loppujen lopuksi moneenkaan maatalouden kipupisteeseen. Yhteinen maatalouspolitiikka mahdollistaa leveämmät hartiat, suuret sisämarkkinat ja vakaan politiikan sekä ympäristön. Eurooppalaista kokonaiskuvaa luotaessa voi kuitenkin käydä niin, että makrotason päätökset ovat käytännössä mikromanageeramista.
Maanviljelijöiltä kysytään nyt jaksamista ja yhteiskunnalta tarvitaan tekoja jaksamisen edistämiseksi. Lomitusmahdollisuuksien laajentamista on selvitettävä ja tukipalveluita on kehitettävä niin, että ne oikeasti vastaavat maanviljelijöiden tarpeita. Kansallisten valvontainstituutioiden on ymmärrettävä käytännön päälle ja meidän politikkojen on katsottava totuutta silmiin. Ilmapiirin, normien ja verotuksen on oltava suopeita. Metsä- ja peltomaan verot täytyy unohtaa, lohkojen piirtely ja muut säännöt on arvioitava uudelleen. Lainsäädännöllä on kannustettava kehittämään ja investoimaan tiloja.
Suomalainen ruuantuotanto on maailman puhtainta. Se on esimerkillisesti tuotettu ja jalostettu. Ruuantuotanto ja varmuusvarastointi ovat myös maamme huoltovarmuuskysymyksiä. Maatalouden tulevaisuus on turvattava ja ainoa keino turvata se, on varmistaa, että myös seuraavina vuosikymmeninä meillä on kotimaisia ruuantuottajia, maanviljelijöitä.
Minulle suomalainen ruuantuotanto on tärkeä arvo. Sen puolesta olen halunnut tehdä työtä ja lupaan tehdä jatkossakin. Olen tehnyt esitykset mm. ruuanalkuperämerkintöjen pakollistamiseksi niin että valta ruuanostamisesta palaa meille asiakkaille kaupassa. Iso juttu nimittäin tässä kokonaisuudessa on se, että me käytämme ja haluamme käyttäää suomalaista ruokaa ja vaadimme sitä myös sinne omaan lähikauppaan. Se on parasta apua itsekultakin suomalaiselle ruuantuotannolle. Ja sen voi aloittaa vaikka tänään.
Nyt kuitenkin aamukahville Lopen Nesteelle. Nesteen kahvilanväki tarjoaa tänään eduskuntavaalikahvit klo 7-10 ja piipahdan itsekin aamuparlamentin pöydässä. Sitten Hämeenlinnan Goodmaniin ja illalla vielä ministeri Iiro Viinasen kanssa kiertueella Hausjärvellä, Riihimäellä ja Lopella.
…
Iiro Viinanen veti väkeä Hämeessä.
Kello 20.24 ja juuti kotiin. Tänään tukiryhmäni puheenjohtajan Iiro Viinasen kanssa kiersimme iltapäivän ja illan Hämettä. Hienot tilaisuudet Hausjärvellä, Riihimäellä ja Lopella. Riihimäellä Ben Zyskowiczin vierailun tapaan tänään myös tuolit loppuivat kesken ja osa väestä joutui seisomaan. Toisaalta tällaiset tilaisuudet tässä vaiheessa kampanjaa kyllä lämmittävät mieltä.
Myös Lopella vielä myöhään perjantai-iltanakin väkeä liikkeellä niin että kahvilamme kaikki pöydät ja tuolit olivat käytössä. Paljon tuttuja, mutta myös uusia kävijöitä jälleen. Ja monta hauskaa tarinaa niin Iiron lukioajoilta kuin ministerivuosiltakin ja totta kai perusteellinen pohdinta siitä missä nyt mennään ja kuinka tästä selvitään.
Iso kiitos vielä Hausjärven kokoomuslaisille Nellyn ja Paavo Ruotun johdolla kivasta tilaisuudesta Pihvipaikassa, Mursulan Jukalle ja Svär-Kivisen Ullalle Riihimäen tilaisuudesta ja Hopearuohon Sirpalle, Tuomenojan Essille, Paalijärven Sarille, Kaupin Tuulalle ja rakkaalle äidilleni kotikuntani illasta. Iiron kanssa olimme enemmän kuin tyytyväisiä.
Tänään aamun aloitin Lopen Nesteeltä. Siellä huoltoaseman yrittäjäpariskunta tarjosi tänään kampanjani nimissä pullakahvit ja väkeä heti seiskan jälkeen paljon liikkeellä. Kiitos Teija ja Jarno Jokelaisille kahvituksista. Ja myös Läyliäisten Nesteellä tänään mun vaalikahvit ja siellä puuhaajina Muhosen Kati ja Santtu. Kiitos sinnekin. Läykässäkin lähes 100 aamukahvia tänään.
Tällainen trio aamulla Riihimäen Asemalla ja jakoon 800 esitettä ja mm. Paussi ja Elovena patukoita. Superporukka!
… Ja tässä porukka Hämeenlinnan Asemalla ja jakoon 400 välipalapatukkaa…
Kai Nihti Hämeenlinnan Asemalla…
Ja tässä yksi kuva Lopen Nesteen Timon Aamukahveilta ja kahville poikkesi myös ystäväni Petri Meller työmatkallaan Ypäjän Hevosopistolle.
Ja tässä olen sitten jo Hämeenlinnan Goodmanissa…
Ja Goodmanissa aamupäivä…
… ja myös iltapäivää…
Ja sitten tunnelmakuvia muutama Iiron ja minun kiertueelta Hausjärvelle, Riihimäelle ja Lopelle…
Myös Riihimäen Rautatieasemalla riitti vilskettä. Siellä Derya Özgün, Mirka Riento ja Riitta Joutsi Hänninen jakoivat yli 800 junaan menneelle mm. Paussi- ja Elovena-välipalapatukoita. Hämeenlinnan Rautatieasemalla samoissa puuhissa jo ennen seiskaa Keskitalon Hanna ja Nihdin Kaitsu ja Joona. Suuret kiitokset.
Tässä huomaatte miten valtava ja toimiva tiimini on ja samaan aikaan myös kaksi vaalikahvilaa avoinna koko päivän ja moni jakamassa mainoksia eri puolilla Hämettä jne. Olen iloinen ja onnellinen tästä porukasta. Tukiryhmässäni nyt jo yli 700 jäsentä ja suuri määrä tekijöitä ja talkoolaisia. Iso kiitos kaikille jo tässä vaiheessa kampanjaani.
Tänään aamupäivällä sitten jatkoin kampanjointia Hämenlinnan Goodmanissa. Siellä aamusta muutama tuntia ihmisiä tapaamassa ja juttelemassa ja uudemman kerran sitten vielä iltapäivällä. Erittäin hyvät tilaisuudet ja monta juttutuokiota ja kohtaamista. Ja sitten vielä kierrosta kaupungilla ja Iiron kanssa iltaa. Vielä muutama tilaisuus ja 200 kampanjatilaisuuden raja rikkoutuu. Se on kova määrä kuukauteen ja kovaa tässä on mentykin. Ja huomenna vielä mennään.
Nyt ajattelin käydä moikkaamassa naapuripuolueen ehdokkaita paikallisessa. Ja huomenna sitten aamusta viimeiselle kiertuepäivälle. Nähdään!