Neljäs helmikuuta.
Valtiopäivien avajaisia vietettiin tänään eduskunnassa. Tasavallan presidentti Alexander Stubb avasi uudet valtiopäivät. Käynnistynyt vuosi on myös toinen hänelle maamme presidenttinä ja täytyy kyllä sanoa, että kuka olisikaan voinut paremmin tätä tehtävää tänä maailman aikana hoitaa. Ei kukaan. Stubb on ollut maallemme täydellinen presidentti maailman myllerryksessä ja tärkeä tekijä myös maailmalle. Voi hyvin todeta, että Stubb on tehnyt vanhan sanonnan ”kokoaan suurempi saa” sanoista teoiksi.
Osana Vapaussodan tapahtumia Lopella 4.2.1918 surmattiin kuusi henkeä. Surmansa saivat tuona päivänä mm. kirkkoherra, kuntakokouksen esimies, elintarvikelautakunnan sihteeri ja kylän kauppias. Myöhemmin samana päivänä murhattiin vielä nimismies. Valkoisen ruusun laskin heidän muistolleen. 🇫🇮 ”Vapautemme aamunkoittoon, ette päästä saaneet. Toiset veivät valon voittoon, vuosisatain täyttyi haaveet” ❤️
Uskallan sanoa, että vaikka presidentti Sauli Niinistön perintö oli maallemme vahva ja asemamme arvostettu mm. uutena Nato-jäsenenä, niin Stubb on tätä asemaa osannut hyvin henkilökohtaisin ominaisuuksinsa ja ennen muuta erinomaisten suhteittensa kautta edelleen vahvistaa. Tällaiset kutsut, joita Stubb on saanut niin Valkoiseen taloon kuin lukuisiin Euroopan keskeisimpien maiden johtajatapaamisiin ovat sellaisia, jotka ovat tulleet ennen muuta Stubbille. Ja hyvä niin, sillä niistä jokaisesta on Suomi myös hyötynyt.
Täytyy myös nostaa hattua tasavallan presidentti Alexander Stubille siitä, kuinka hän on hoitanut yhteydenpitoa eduskuntaan. Edeltäjänsä presidentti Sauli Niinistö aloitti tämän poikkeuksellisen toimintavan tavata säännöllisesti mm. puolustusvaliokuntaa ja uav:tä ja Stubb on tätä kaudellaan jatkanut. Aika-ajoin yhteydenpito on ollut jopa lähes reaaliaikaista ja ennen muuta hyvin suoraa ja mutkatonta.
Ja kolmas mistä haluan presidenttiämme kiittää on hänen aktiivisuus myös kotimaassa. Hän on tehnyt varmaan lähes ennätysmäärän maakuntavierailuja ja muita vierailuja ja näyttää, että presidentillä on vuorokaudessa tunteja paljon meitä muita enemmän. Ehkä se on se, että aktiivinen ja säännöllinen liikunta mikä pitää virrat täydessä.
Tänään tasavallan presidentti Alexander Stubb avasi valtiopäivät toisen kerran ja teki sen vahvalla arvojohtajan puheella. Erinomainen puheenvuoro vaikeaan aikaan ja ennen muuta puhe, missä nähtiin myös valoa ja iloakin. Myös eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho piti hyvän vastauspuheenvuoron tasavallan presidentille.
Avajaisseremoniaa ennen Helsingin Tuomiokirkossa oli valtiopäivien avajaisten juhla Jumalanpalvelus ja perään kahvitilaisuus eduskunnan Valtiosalissa. Valtiosali sai tänään myös virallisesti presidentti Sauli Niinistön patsaan, kun hänen rintakuvansa oli paljastettu muiden myös eduskunnan puhemiehinä toimineiden presidenttien viereen.
Historiaa ei saa unohtaa – ei koskaan enää
Näinä epävakaina aikoina on hyvä muistaa ja tuntea myös historiaa. Tällä hetkellä maailmassa on lukuisia sotia, mutta myös sisäistä epävakauttakin monessa maassa. Ja eihän siitä ole kuin reilu satavuotta, kun meilläkin vielä nuorta itsenäisyyttämme sisältäkin päin haastettiin.
Helmikuun 4. muistetaan kotikunnassa Lopella yhtenä kuntamme historian synkkänä päivä. Yhden päivän aikana kotikunta menetti punaisten murhaamina kirkkoherra Juho Tuorin pappilan sairasvuoteeseen, Hernemäessä Heikki Leonard eli Lenni Laakson, Uotilassa Taavetti Virtanen ampui Juho Mäkisen, kunnantalolle eli nykyiseen Kuntalaan ammuttiin Ilmari Laakso ja vielä tielle kauppias Emil Borgströmin. Ja samana päivänä hieman myöhemmin ammutuksi tuli vielä pakoon lähtenyt nimismies. Lentävä osasto levitti kauhua ja aiheutti vihaa kummankin osapuolen keskuudessa. Aiheesta olen täällä blogissani aiemminkin kirjoittanut ja niitä kirjoituksia löytyy täältä:
Blogi 4.2.2018: Sata vuotta sitten Lopella elettiin pelottavissa tunnelmissa
Puhe 6.5.2018: Lopen ja Launosten Suojeluskuntien 100-vuotisjuhlahetki
Blogi 4.5.2018: Vihalle ja kostolle ei saisi koskaan antaa tilaa – Lusikassa on nähtävissä edelleen nälän jäljet
Blogi 15.7.2023: ”Hunsalan punakaartin kirjuri kertoo” – Hunsalan Työväentalo 111 vuotta
Näitä raukkamaisia murhia seurasi myös tuomioiden ja kostonkin kierre. Vapaussota oli kaiken kaikkiaan raskas, ja sen aikana kuoli yli 30 000 henkilöä, joista suuri osa menehtyi taistelujen jälkeen vankileireillä. Nämä ovat päiviä, mitkä laittavat aina ajattelemaan, että miksi ja toisaalta muistuttavat aina siitä, ettei koskaan enää.
Kävin tänään tapani mukaan laskemassa viisi valkoista ruusua kiitokseksi, muistoksi ja kunnioitukseksi.
Isänmaan vapaus voitti.
Suomi puolusti itsenäisyyttä ja vastusti aseellista kapinaa. Vaikka vapaussodan taistelut päättyivät maassamme jo toukokuussa 1918, niin valtiollinen sotatila Neuvosto-Venäjän kanssa päättyi vasta myöhemmin solmittuun Tarton rauhaan lokakuussa 1920. Vapaussodalla maamme saavutti siis lopullisesti itsenäisen aseman valtiona irtautumalla Venäjästä ja solmimalla aidosti neuvotellun rauhansopimuksen Tartossa. Tämän rauhan jälkeenhän on tehty sitten vielä kaksi rauhaa Neuvostoliiton kanssa. Itsenäisyytemme on kuitenkin kestänyt ja säilynyt.
Samaisena helmikuun neljäntenä päivänä vuonna 1951 valtava väkijoukko saattoi marsalkka Gustav Mannerheimin hänen viimeiselle matkalleen. Päivä jäi kansakuntamme historiaan. Mannerheim oli kuollut 83 vuoden iässä Sveitsissä 27.1.1951, mutta koti Suomessa kello oli jo ehtinyt kääntyä kuolinhetkellä seuraavan vuorokauden puolelle, ja näin sota-ajan ylipäällikön ja vuosien 1944-1946 presidentin kuolinpäiväksi on merkitty myös 28.1.1951.
Mannerheimin takaisin kotimaahan haki Sveitsistä Aeron DC-3-kone. Matkalle lähetettiin kaksi Mannerheim-ristin ritaria, kenraalimajurit Kustaa Tapola ja Albert Puromaa ja heillä oli mukanaan kunniamiekka, sotalippu, kenraalin lakki ja valkoisia neilikoita ja kieloja aseteltaviksi arkun päälle.
Kiitos ja kunnia.