Kansanedustajat on vapautettu sotatehtävistä. Päätöksenteon pitää tapahtua myös kriisien ja jopa sodan aikana. Eduskunnan pitää voida tehdä päätöksiä myös pahimmalla hetkellä. Päätöksentekokyvyn pitää säilyä jokaisessa hetkessä.
Historiamme tuntee kolme tapausta, missä kansanedustaja päätti toimia toisin. Talvisotaan lähti kolme istuvaa kansanedustajaa. Väinö Havas, Heikki Niskanen ja Paavo Susitaival suuntasivat vapaaehtoisina rintamalle. Lisäksi Antti Rantamaa toimi sotilaspappina.
Yksi kansanedustajista sodassa kaatui. Kokoomuksen kansanedustaja Väinö Havas kaatui 21. elokuutta 1941 Suojärvellä Laatokan Karjalassa. Hänet haudattiin Kivijärvelle. Kapteeni Havas toimi vuonna 1941 Jalkaväkirykmentti 50:n 6. komppanian päällikkönä ja ennen kaatumistaan Havakselle oli ehdotettu, että hän voisi siirtyä jo 43 vuoden iässä toisiin tehtäviin. Havas totesi, että…
”Minä en lähde paikaltani mihinkään”
Kapteenin henkilökohtainen urheus ja velvollisuudentunto koituivat lopulta miehen kohtaloksi. Kohtalon, minkä hän oli jo itse ennustanut testamentissään Testamentti pojalleni.
Testamentti pojalleni
”Tänä aamuna, poikani, lähden
kohti tuskien rintamaa.
Sinun, äitis ja veljies tähden
minut kutsuvi isänmaa.
Isänmaallinen, kontua vailla
olen ollut ja köyhä mies.
Sydän-Suomeni karuilla mailla
oli suitseva kotilies.
Perinnöksesi, poikani, annan
tyhjät taskut ja isänmaan,
kalasaunani välkkyvän rannan,
pyhän uskoni Jumalaan.
Minut kerran kun kantavat luokses,
risti sormes ja ole mies!
Kävi, poikani, näin sinun vuokses,
minä viitoitin miehen ties.”
Väinö Havas oli laatinut tämän runon syksyllä 1939 lähtiessään vapaaehtoisena rintamalle. Hän oli ratkaisunsa tehdessään jo yli 40-vuotias ja peräti yhdeksän lapsen isä. Velvollisuuden tunto ja isänmaan rakkaus velvoittivat ja runossaan hän ennusti oman kohtalonsa – kohtalon, mikä täyttyi lopulta jatkosodan hyökkäysvaiheen alkupuolella.
Havaksen muotokuva on meidän eduskuntaryhmän huoneessa Suomen Eduskunnassa. Sitä katsoessa tulee mieleen aina sanat…
Kiitos. Kunnia.
Olen miettinyt, miten itse toimisin. Olen jo yli neljänkymmen itsekin – reilustikin, mutta olen tänään entistä vakuuttuneempi, että sodan hetkellä olisin myös tässä iässä valmis lähtemään rintamalle, jos isänmaan tilanne olisi sellainen. Se olisi kunniatehtävä ja tekisin sen menneille sukupolville kiitokseksi ja tuleville – lapsillemme ja lapsenlapsillemme – uskoa luodakseni.
Toivotaan, että Putinin viha ei laajene ja kohdistu Ukrainan lisäksi myös muihin kansoihin ja valtioihin. Mutta näyttää, että hänen vihallaan ei ukrainalaisia kohtaan ole mitään rajaa eikä hänessä ole enää minkäänlaista inhimillisyyttä – ei pienintäkään. Pahimpaankin pitää siis varautua ja olla valmis.
Tänään aamu alkoikin Santahaminassa. Maanpuolustuskorkeakoululla aamu ja sitten eduskuntaan ja päivän kokouksia täällä. Havaskin tuossa seinällä tekemisiämme seurasi.
….
Kello 22.36 ja kohti uutta päivää. Illalla vielä käytiin syömässä ja katseltiin vähän kevään ja viimeisen eduskuntavuodenkin askelmerkkejä. Isoja juttuja työnalla ja myös tulossa ja tehtävääkin tässä näyttää riittävän. Mutta nyt vain näin lyhyesti kuitataan tämä aikamoinen kokousten päivä valmiiksi. Huomiseen.