YK:n yleiskokous julisti tämän päivän – 29. toukokuuta – kansainväliseksi rauhanturvaajien päiväksi.
Ensimmäiset suomalaiset lähtivät rauhanturvaamistehtäviin Siinaille 1956. Tasan viisikymmentä vuotta sitten suomalaisia lähti Kyproselle. Sinne osallistui lopulta yli 10 000 suomalaista. Kyproksen tehtävä oli siis suomalaisittain erittäin tärkeä. Itseasiassa siellä ehti palvella käytännössä joka neljäs suomalainen rauhanturvaaja. Sillä hieman epätarkkojen kirjanpitojen mukaan maallamme on ollut vuosien saatossa yhteensä noin 48 000 henkeä YK:n, EU:n, Etyjin ja Naton operaatioissa.
Vuosien aikana tehtävät ovat muuttuneet. Tehtävät eivät enää ole vain tulitauokojen valvomista. Vaan nykyisin usein kriisinhallintaa, vaalien tarkkailua, aseistariiruntaan jne. Mutta myös erittäin riskialtiita tehtäviä esimerkiksi Afganistanissa.
Siinailta alkaneissa tehtävissä on siis vajaan kuudenkymmenen vuoden aikana kuollut yhteensä 47 suomalaista rauhanturvaajaa. Valtaosa liikenneonnettomuuksissa, mutta monet myös laukauksiin tai viimeksi tienvarsipommiin. Viimeksi vuonna 2011 yliluutnantti Jukka Kansonen kuoli Afganistanissa räjähdyksessä. Ylivääpeli Pekka Jylhä ja alikersantti Mika Orkola loukkaantuivat samassa autossa vakavasti. Pekkaan olen saanut tutustuakin tapahtuman jälkeen. Hänen kohtalonsa on minua puhutellut. Ja se miten huonosti häntä on kohdeltu ja hoidettu. Itseasiassa Pekan lailla vammautuneita sotaveteraaneja ei sodan jälkeen ollut. Niin vakavasti loukkaantuneet kaikki kuolivat vielä talvi- ja jatkosodassa. Kehittyneet hoidot ja osaava apu heti onnettomuuden jälkeen pelasti Pekan ja Mika Orkolan. Mutta siihen sitten kaikki kiitoksen arvoinen toiminta onkin jäänyt. No ehkä nyt viime aikoina jotain myönteistäkin Pekakin kohdalla. Kivut ovat kuitenkin seurana läpi elämän. Pekan tapaaminen muutti minua. En edes pysty sanomaan mitä Pekka sanoi toivoneensa.
Itseasiassa Pekka Jylhän kohtalo puhutteli ja kosketti minua jo ennen kuin olin häntä edes kasvotusten tavannut. Hänen takia ja sen takia, ettei kukaan enää koskaan joutuisi Suomessa tällaista kokemaan tein maamme hallitukselle esityksen Kriisinhallinta Veteraanien -ohjelmasta. Kriha-veteraaniohjelman puolustusministeri Carl Haglund laittoikin liikkeelle viime vuoden marraskuussa ja toivottavasti työ pian valmis. Ohjelmassa tulee selvittää ja turvata kriisinhallintatehtävissä loukkaantuneiden (fyysisesti tai henkisesti) kuntoutus ja turva. Mutta myös selvittää vastuut myös nuorten naisten ja miesten perheistä ja lapsista onnettuuden tai pahimmankin sattuessa. Olen kannustanut puolustusvoimia ja STM:ää tutkimaan malliksi Tanskan Kriha-veteraaniohjelmaa ja luomaan sen pohjalta suomalaisen vastaavan ohjelman jolla kunniakkaasti maamme kantaa myös vastuunsa. Toivon, että Lex Jylhä saadaa tämän myötä voimaan vielä tällä vaalikaudella.
Tänään YK:n kansainvälisenä rauhanturvaajien päivänä ajatukset ovat näiden naisten ja miesten luona. Ja myös heidän omaisten luona jotka ovat läheisensä näissä tehtävissä menettäneet. Tänään Hietaniemen hautasumaalla laskettiin seppeleet henkensä menettäiden rauhanturvaajien muistolle. Puheen pitänyt Rauhanturvaajaliiton varapuheenjohtaja Esko Hakulinen totesi, että tänä päivänä ei enää mikään operaatio ole vaaraton. Hän totesi:
”Me seisomme tällä paikalla juuri sen vaaran takia. Olemme täällä kunnioittamassa niiden 48 suomalaisen rauhanturvaajan muistoa, jotka ovat menehtyneet vuosien saatossa eri tehtävissä maailmalla. Nämä ovat surullisia hetkiä meille kaikille, vaikka olemmekin tietoisia siitä, että vapaaehtoiset sotilaat ovat lähtiessään tienneet tulevan työpaikkansa vaaroista. Niistä vaaroista huolimatta he ovat halunneet antaa oman panoksensa maailmanrauhan hyväksi.”
”Näiden 48 sotilaan työpanos maksoi heille itselleen äärimmäisen kalliin hinnan, heidän henkensä. Suomi kunnoittaa heidän muistoaan.”
Tänään myös muistettiin tehtävissä mukana olevia suomalaisia. Vuoden Rauhanturvaajana palkittiin Savonlinnan kaupungin hallintojohtaja, reservin majuri Saku Linnamurron. Onnea ja kiitos teille kaikille jotka teette tätä vaativaa ja arvokasta työtä.
Se on Vaikeasti Korvattava ry.
RT-tehtävissä vammautuneet perustivat tämän yhdistyksen reilu vuosi sitten helmikuun 2. päivänä 2013. Yhdistyksen jäseneksi pääsee vain vaikeimmain kautta. Onneksi niin.
Vertaistukiryhmän – yhdistyksen – tarkoitus on ”auttaa ja tukea kriisinhallintatehtävissä loukkaantuneita, vammautuneita, haavoittuneita ja sairastuneita selviämään tapahtuman jälkeisistä kriiseistä.” Yhdistyksen puheenjohtajana toimii vuonna 1989 Namibiassa halvaantunut Timo Heikkinen. Kaveria ei siis 2014 jätetä. Itse liityin Vaikeasti Korvattavat ry:n kannatusjäseneksi talvella. Onneksi en varsinaiseksi jäseneksi kelvannut. Mutta halusin olla mukana ja auttaa osaltani. Ota sinäkin haaste vastaan ja lähde tukijäseneksi hienoon yhdistykseen.
Kiitos. Kunnia. 2014.
Mutta tänään siis kiitos ja kunnia Rauhanturvaajille yleensäkin. Ensimmäiset rauhanturvaajat lähtivät tehtäviin YK:n johdolla jo vuonna 1948. Vuosien aikana operaatioita on ollut 67. Tänään on hyvä päivä juhlistaa ja muistaa näitä kaikkia yli 115 000 rauhanturvaajaa, jotka toimivat juuri nyt 15 eri rauhanturvaoperaatiossa maailman vaarallisimmilla ja epävakaimmilla alueilla. Ja toisaalta myös muistaa ja surran heitä yli 3100 sinisen kypärän naista ja miestä jotka ovat vuosien aikana kuolleet tätä tärkeää ja arvokasta rauhantyötä tehdessään. Heidän panos on ollut kiistaton lukuisissa eri maissa ja kriiseissä. Ja ilman heitä maailma olisi vielä tätä nykyistäkin epävakaampi ja turvattomampi paikka elää.
….
Kello 23.07 ja iltaa tänään ystäväperheen mökillä pihatöissä. Kiviä nuotiopaikan ympärille ja kyllä siinä lämmin tuli tässäkin säässä kun lapion varteen vaan tartuttiin ja heiluttiin. Ja hauskaa oli.
Mutta hauskaa oli myös ystävän Janna Shipleyn valmistujaisissa. Eilen siis sain pitää juhlapuheen näille Hyriasta valmistuneille nuorille ja tänään sitten juhlittiin vielä ystävä perheen kodissa Jannan ammattitutkintoa. Ja hienoa, että heti jo ensi viikolla hänellä pääsykokeet jatkamaan sairaanhoitajaksi. Näin siis nuoret tekevät valintoja ja etenevät määrätietoisesti elämässään ja myös työelämässä. Jannallakin jo työpaikka valmiina vaikka todistuksen muste ei ole vielä edes oikein ehtinyt kuivua. Mutta tämän tytön kun pienestä asti olen saanut tuntea niin en yhtään ihmettele, että hänelle on hoiva-alalla ottajia. Mahtava tekijä ja auttavainen ja sydämellinen ihminen.
Onnea siis vielä Jannalle ja kaikille muillekin ammattiin valmistuneille täälläkin. Nauttikaa nyt hetki ja juhlikaakin hieman. Ja lauantaina sitten ystäväperheiden nuorten lakkiaisia vielä kalenterissa. Hauska loppuviikko siis luvassa.
Nyt ajattelin hetken nauttia vielä kuistilla hiljaisuudesta Loppijärven rannalla. Parhaita hetkiä vaikka lämpimämpää toki saisi olla.