Ykkösaamun vieraana kahdeksan uutisten jälkeen.

Blogi, tiistaina 10.04.2012

Tänään uusi eduskuntaviikko alkaa jälleen radion Ylen Ykkösaamussa. Kello kahdeksan uutisten jälkeen tunnin ajan keskustelemassa suorassa lähetyksessä suomalaisesta ruuasta, ruoan hinnasta ja kaupankeskittymisestä. Virittäkääpä oikea taajuus kahdeksalta eli Ylen Radio Ykkönen.

Ruokatauko. Juuri hyvää suomalaista ruokaa vatsaan. Ruuan parissa mennytkin tämä päivä ja kiitos viesteistä liittyen aamuiseen Ykkösaamun keskusteluun. Ylellä siis tänään puhuimme suomalaisen ruuan hinnasta ja kaupan keskittymisestä ja toisaalta niiden yhteydestä toisiinsa. Ja löytyyhän niistä varmasti yhtäläisyyksiäkin kun asiaa hieman tutkii. Vaikka tuore tutkimus paljasti, että kaupassa ei ole räikeitä ja selkeitä lainrikkomuksia kuten kartelleja niin kyllä kaupankeskittyminen kahdelle toimijalle on tuonut niille kohtuutontakin valtaa. S-Ryhmä ja Keskohan hallinnoivat ruokakauppaamme nyt jo yli 80 prosenttisesti ja silloin ne oikeastaan sanelevat mitä tehdään. Tästä esimerkkeinä vaikkapa S-ryhmän vastikkeettomat markkinointirahavaatimukset uusille tuotteille, tuottajien takaisinosto velvoitteet ja myös pienten toimijoiden esimerkiksi leipomoiden tuotteiden hinnoittelu kaupassa niin että omat ketjun tuotteet ovat moninkerroin edullisempia. Eli hinnalta estetään uusien tuotteiden aito esiinmarssi.

No samaan aikaan kuitenkin suomalainen ruokakauppa käyttää Euroopassa eniten rahaa juuri hintamainontaan. Vuosittain 150 miljoonaa euroa menee vain kauppojen ruokamainoksiin ja suurimpina mainostajina juuri jättimarketit Citymarket, Prismat ja K-Supermarket. Ja uskokaa tai älkää niin osan tuotteista kustannuksista jopa 13 prosenttia menee mainontaan.

On varmasti meillä lainsäätäjilläkin tehtävää. Meillä Suomessa kaupan ala on Euroopassa lähes tiummin säänneltyä. OECD:n mukaan tämä vaikuttaakin merkittävällä tavalla juuri kaupan kilpailuun ja hintatasoon. Ja ehkä meidän kannattaisi ottaa mallia myös vaikkapa Englannin ja Irlannin hyvän kauppatavan säädöksistä. Niillä voisi sitovina vaikuttaa epäterveeseen kilpailuun.

Tästä kilpailusta yksi tyly esimerkki on se miten varsinkin toinen ruokakauppaketjumme tulee ja valtaa uutta alaa. Ketju toimii tietyllä tavalla yhteisvastuullisesti ja tämä mahdollistaa sen, että osa ketjusta tai osa sen kaupoista on ihan itse päätettynä tappiollisia. Eli tullaan uuteen kauppapaikkaan ja painetaan hinnat alas ja kate haetaankin ketjun muista marketeista. Miten siinä puristuksessa pärjää yrittäjäkauppias? Ei mitenkään. Hän kantaa vastuu M-kauppiaana tai K-kauppiaana täyden vastuun jokaisesta myymättömästä porkkanasta ja leivästä ja toisaalta katteella pitää kattaa oman kaupan toimivuus ja elinvoimaisuus. Samaan aikaan toinen kauppa ihan tietoisesti tuottaa tappiota. Pian yrittäjäkauppa joutuu lopettamaan ja sen jälkeen monopoliasemaan jääneellä kaupalla onkin ihan mukava paikka nostaa hinnat pilviin ja tehdäkin tästä kaupasta nyt se voittoatuottava joka kustantaa taas seuraavaa ketjun laajentamista. Hieman kärjistäen näin se menee.

Tähän löytyisi ratkaisu USA:sta. Moni varmasti ajattelee, että kyllä Yhdysvalloissa varmasti kaikki on vapaata ja kilpailu kovaa. Eipä olekaan. Siellä ison ketjun jokaisen yksikön eli jokaisen kaupan tulee olla itsenäisenä yksikkönä kannattava. Siis muiden kauppojen tuella ei hintakilpailua voida käydä. Tämä kannattaisi ottaa Suomessakin käyttöön.

Ja kyllähän jotain kertoo sekin, että kovaa vauhtia laajentuva ABC-ketjukin oli ainakin vuonna 2010 S-ryhmän oman ilmoituksen mukaan tappiollinen? Miten siinä puristuksessa pärjää sitten enää piskuiset palvelevat huoltoasemat yrittäjävetoisina? Ei mitenkään ja tästä epäterveestä kilpailusta muistomerkkejä betonisina tyhjinä bensa-asemina onkin valtateittemme varret täynnä. Niin se toimii. Ja aika hyviä liikepaikkoja ABC:llä näyttää olevan.

Ja hieman minua mietityttää sekin, että esimerkiksi Helsingin kaupunginhallituksen 15 jäsenestä peräti 12 istuu myös HOK-Elannon luottamustoimissa. Vaikuttaako tämä johonkin??

On totta, että ruuan hinta on noussut kaikkialla maailmassa. Siihen vaikuttaa meillä myös tuotteiden erilaistuminen. Nyt kaupan hyllyssä pitää olla punaisen ja sinisen maidon rinnalla ainakin laktoositon maito, luomumaito, laktoositon luomumaito ja UHT-maito. Pakko tämänkin on maksaa ja varmasti osaa ehdottomasti mm. terveydellisistä syistä tarvitaankin. Hintoihin vaikuttaa varmasti myös energianhinnan nousu joka vaikuttaa suoraan öljyn hintaan ja se suoraan apulannanhintaan ja se suoraan viljan hintaan. Myös ilmastonmuutos on lisännyt satovaihteluja ja sekin näkyy hinnoissa. Ja myös Kiinan elintasonousu on nostanut kilpailua lihasta ja maitotuotteista ja myös ihmisten määrän kasvu ja myös mm. Ranskassa keskusteluun noussut ”kansainvälinen sijoittajabusiness” ruoka-alalla. Näillä kaikilla varmasti on vaikutusta ja meillä myös pitkillä etäisyyksillä.

Mutta tyytyväinen olen siihen, että nyt meistä yhä useampi tekee valintoja myös muullakin kuin hinnalla. Laatu on nostanut nenäänsä. Tästä esimerkkeinä lähiruokakaupat Eat & Joy, Anton ja Anton ja vaikkapa Heinolan Lähiruokatori Heila ja meillä Lopella Pappilanpuisto ja Mikkolan Suoramyyntitila. Ja kun me näitä käytämme niin niiden palvelut paranevat ja tulee lisää tuotteita jne. Suosittelen.

Itse myös aikanaan edellisen avustajani Tiina Seppälän (heillä iso lihakarjatila) kanssa töitä tehtyäni olen nykyisin suomalaisen lihansyöjä aina kun se vain on mahdollista. Mutta kovin on vaikeaksi tehty sen ruuan alkuperän selville saaminen. Niinpä lopulta päätin, että lihan ostan aina Atria-tuotemerkin alta. Atrialla mestarina toimina Mika Vilenius kertoi, että heidän kaikki Atria-tuotteet ovat aina suomalaisesta lihasta. Takuuvarma juttu siis ja kun toiset myymät samaan aikaan jopa hämäävästi suomalaisen tuotemerkin alla ulkomaista lihaa niin itsepähän en enää siihen huijaukseen sorru.

Myös ravintolassa kysyn nykyisin onko liha Suomesta. Viikonloppuna Martiinassa paljastui esimerkillinen poikkeus. Marttiinan ruokalistassa oli isolla teksti, että heidän kaikki liha on suomalaista Atrian-merkillä varustettua lihaa. Voisiko tämän tehdä myös pakolliseksi. Jos tekisimme niin että paketissa ja ravintolan ruokalistassa pitäisi lukea ihan selkeästi (hieman tupakkiaskin varoitusteksien selkeyttä mukaillen), että mistä maasta liha ja muut raaka-aineet on peräisin. Sen jälkeen voisimme jokainen itse päättää mitä ruokaa syömme.

Ja onhan tässä myös puhtaan ja hyvän ruuan lisäksi tärkeää sekin, että suomalainen ruuantuottaja tekee kovaa duunia jota minä ainakin arvostan. Olen saanut seurata kummitilallani Portaankorvassa miten nuori isäntäpari tekee kovaa työtä hyvän suomalaisen ruuan eteen. Sitä työtä minä arvostan ja sitä työtä minä haluan osaltani olla tukemassa ja edesauttamassa. Yksi iso teko on valita aitoa suomalaista ruokaa aina kun se on mahdollista. Ja se on muuten hyvää.

Millaisia kokemuksia teillä on suomalaisesta ruuasta?

Nyt kiiruhdan ulkoasiainvaliokuntaan ja sitten istuntoon puhumaan Yle-verosta.

….

Kello 20.39 ja jälleen kämpillä. Pitkäksi venyi tämäkin päivä ja aamun Ylen jälkeen istunnossakin Yle-keskustelua ja sen perään vielä Ylen Radio Hämeen Politiikan Puhemylly. Aikamoinen Yle-päivä siis. Ylenhyvä.

Istunnossa oli tänään keskustelussa uusi Ylen rahoitusmalli eli ns. Yle-vero. Tämä on yksi upea esimerkki tämän hallituksen ratkaisunkykytaidosta. Viime kaudella keskustalaisen Mika Lintilän työryhmä esitti mediamaksua. Se kohtasi heti aivan älyttömän vastustuksen ja itse olin etunenässä sitä arvostelemassa. Ja nimenomaan siksi, että se oli täysin kohtuuton yksin asuville. Se olisi ollut siis ihan yhtä suuri pakkomaksu niin yksin asuvalle opiskelijalle, eläkeläiselle, työttömälle kuin toimitusjohtajapariskunnallekin. Täysi toimimaton ja onneksi viestintäministeri Suvi Linden silloin teki nopeasti ratkaisun ja totesi, että Lintilän työryhmän esitys ei nauti suomalaisten eikä eduskunnan tukea ja ilmoitti, että siltä pohjalta ei Ylen rahoitusta voida toteuttaa. Siitä ratkaisusta iso kiitos kuuluu siis Suvi Lindenille.

Nyt sitten eduskuntaryhmien puheenjohtajat Jan Vapaavuoren johdolla tarttuivat uudestaan toimeen ja näin syntyi kaikkien eduskuntapuolueiden yhteisesti hyväksymä Yle-vero. Voisi todeta, että se on keskustasyntyinen mediamaksu lisättynä sosiaalisella oikeudenmukaisuudella.

Yle-veroa maksavat siis yli 18-vuotiaat, mutta eivät esimerkiksi alle 8000 euroa vuodessa tienaavat lainkaan. Pienimmillä eläkkeillä elävillekin se on vain noin 50 euroa ja valtaosalla suomalaisista 140 euroa. Eli tuon täyden 140 euron Yle-veron joutuu maksamaan vajaan 22 000 euron vuosituloista lähtien.

Itseasiassa tämä Yle-vero nyt puolittaa jopa yli miljoonan suomalaisen yksinasuvan tv-maksun. Ja yleisestikin maksu laskee noin 100 euroa verrattuna siihen, että Ylen rahoitusta olisi jatkettu nykymallilla. Tänä vuonna nimittäin tv-maksu on kotitaloutta kohden 252 euroa. Siis 252 euroa niin yksin asuvalle kuin perheelle niin opiskelijalle kuin johtajallekin.

Uudessa rahoitusmallissa tulee myös yhteisöille oma 350 euron vero, jos liikevaihto on vähintään 400 miljoonaa euroa ja 700 euroa, jos liikevaihto on vähintään miljoona euroa. Tätä maksua on vielä minusta syytä pohtia. Pitäisikö se kuitenkin kerätä esimerkiksi yhteisöveron osana tai ainakin niin että se perustuisi liikevaihdon sijaan yrityksen tulokseen. Tämä malli on kohtuuton monille yrittäjille ja tätä toivoimme vielä selvitettävän ja harkittavan nyt eduskuntakäsittelyssä. Uskoisin, että Arto Satosen johdolla liikenne- ja viestintävaliokunta tätä vielä tsekkaa.

Itse olisin toivonut myös hieman lisää tarkennusta Ylen julkisen palvelun tehtävään. Se jäi nyt tulevaisuuteen, mutta pääasia, että saimme reilun ja toimivan mallin rahoittaa Ylen toiminta tulevaisuudessakin. Nyt Ylen tehtävä on vain huolehtia siitä, että jokainen suomalainen saa Yleltä maksulleen vastinetta. Nykyinen tarjonta ei esimerkiksi kaikkia nuoria ja nuoria aikuisia tyydytä lainkaan ja siihen onkin nyt Ylen puututtava vakavalla mielellä. Enkä tarkoita sitä, että Ylen pitäisi tavoitella aina satojen tuhansien katsojamääriä. Ei vaan hyvää laatua ja sellaista ohjelmatarjontaa josta on kaikille. Eli uutis- ja ajankohtaisohjelmia, maakuntaradioiden ohjelmaa, kulttuuria ja urheilua, draamaa ja omaa tuotantoa, lastenohjelmia ja erityisryhmien ohjelmatarjontaa. Sellaista mitä suomalaiset haluavat.

Mutta nyt lopetan tämän ylen hyvän päivän. Huomenna jatkamme aamusta liikuntapaikkarakentamisen parissa. Tarkoitus vielä yrittää saada mm. Hämeenlinnan uudelle liikuntahallille valtionapua tälle vuodelle. Vaikealta se tosin näyttää kun hanke edennyt kovin vauhdilla. Parhaani kuitenkin teen niin kuin aikanaan mm. Hämeenlinnan jäähallin valtionosuuden nostossa ja Lammin uimahalliliikuntahallirahassa. Niissä onnistuin. Katsotaan miten huomenna käy.

 

 

 

Kommentit