Tänään on Suomen kielen päivä, Mikael Agricolan päivä. Suomen liput siis salkoihin kauniin ja ainutlaatuisen upean kielemme kunniaksi.
Agricola jo 1500-luvulla kirjoitti ensimmäiset omat suomenkieliset kirjamme ja käänsi ulkomaalaisia kirjoja suomen kielelle. Ja kehitteli paljon uusia sanoja omaan kieleemme.
Lueskelin, että aikanaan hän mm. loi sanan miehulainen kuvaamaan nuorta miestä. Sitä ei enää taida kukaan käyttää, mutta isänmaakin on Agricolan sanoja ja se on käytössä ja voi hyvin.
Mikä sinusta on sanasistamme kaunein?
…
Kello 20.14 ja nyt Helsingissä. Aloitetaan tuosta aamuisesta kysymyksestäni. Valtavasti palautetta ja kauniita sanoja. Kiitos niistä.
Listalle nostitte FB:ssä ja sähköpostissa mm. tällaiset: kotimaa, Rakas, Isänmaa, lilja, helmi, pilvi, vadelma ja suudelma, Läyliäinen, rääkkääkään, Otava, Maaäiti, tytär, lapset, Halla ja Saana, Koti, Loppi, suvi, lämpimämpi, hellyys, ilo, laulu, valkosipulipuristin, Talvio, lapsi, Äiti, Suvi, halla, toivo jne. Anteeksi ja kiitos..siinä kauneimmat.
Yksi totesi, että ”valitettavasti kielemme ei ole kaunis, mutta rikas”. Ja siihen toinen vastasi heti, että ”Suomen kieli on kaunis kieli. Kauneus johtuu pehmeydestä; vokaalien esiintymistiheys on suurempi kuin konsonanttien.”
Makuasioista ei siis sovi kiistellä.
Mutta itse jäin tuotakin teidän sanoista kokoamaan listaa miettimään. Kun kysyin kauneinta sanaa niin kuinka moni ajattelikaan nimenomaan kaunista sanaa sanana vai kuinka monelle vaikuttimena olikin se mitä tämä sana tarkoittaa?
Muista aikanaan kun järjestettiin vastaava kilpailu. Silloin suosituimmat kymmenen sanaa olivat järjestyksessä äiti, rakkaus, rakas, kiitos, lumi, kaunis, kulta, usva, aamu ja koti.
Onko nuo kaikki kauniita sanoja sanoina vai kauniita tarkoituksensa kautta? Sitä voi hyvin pohtia.
Samaisen kilpailun aikana silloinen kulttuuriministeri Stefan Wallin nimesi omaksi suosikki sanakseen suppilovahveron ja siilin. Professori Kaisa Häkkinen kuulalaakerin sekä itse Mikael Agricolan sanamuunnoksen jalopeurukaisen, joka tarkoittaa leijonan poikasta. Runoilija Heli Laaksonen sanoi mummu.
Muistan jostain 90-luvun alkuvuosilta radio-ohjelman jossa suuresti ihailemani Juice Leskinen vastasi samaan. Se jäi mieleeni kun hän vastasi suomen kielen kauneimmaksi sanaksi mahlan.
Itse asiassa nyt kun näitä sanoja on maistellut hieman niin tuo Mummu kyllä tuntuu kivalta. Se itseasiassa kuullostaakin ihanalta. Varsinkin pienen pari vuotiaan suusta. Voi olla siis, että tässäkin valinnassaki vaikuttaa niin kohde kuin sen sanojakin. Hallakin on kaunis sana. Lumi, sadekuuro, untuva, pehmoinen. Onhan niitä.
Minusta suomen kieli on ihanaa.
Vai voiko niin sanoa. Minä sanon.
….
Mutta muutenkin tähän päivään. Mukava päivä ja hieman töitä huomisen aamun suoran Ylen Ykkösaamun aiheen parissa. Huomenna siis kello 8.00 Ylen Uutisten jälkeen Ylen Ykkösellä olen tunnin ajan mukana suorassa keskustelussa jossa aiheena kotimainen hyvä ruoka ja ruuanhinta. Mielenkiintoinen ja minulle rakas aihe. Ja hieman kaupankeskittymisestäkin ja meidän jokaisen valinnoistakin ajattelin puhua. Katsotaan mitä tuleman pitää.
Tänään iltapäivällä upea peli täällä Helsingin Mosahallissa Tapanilassa. Lopen Floorball Teamin pojat nappasivat eilisen voiton seuraksi tänään voiton myös ratkaisevasta pelistään Tapanilan Erää vastaan ja näin piskuinen Loppi jatkaa pelejään SM-finaaliin ja helsinkiläiset saavat tyytyä pronssipeliin. Aivan huikea matsi tänäänkin ja Lopen pojat pelasivat suurella sydämellä. Mukana Lopen porukassa viisi nuorta miestä naapurikunnissa ja heille myös hatunnostoni vaikka puhunkin Lopen pojista seuramme mukaan. Ja Lopen poikiahan he ovat kun tällaista pr:ää ovat meidän kunnalle mukana tekemässä. Tänään LFT pelasi sellaista peliä jolla voitetaan Suomenmestaruus. Kurinalaista, joukkueena pelaamista, sykkeellä ja järjellä. Täytyy todeta, että tänään kyllä silmäkulma kostui aika monella katsomossa kun pojat pelasivat ja voittivat. Jos eilen Ville Lastikka oli mahtavassa vedossa 8+1-tehoillaan niin tänäänkin jätkä pelasi täydellisen pelin. Voisi hyvin todeta, että näissä peleissä on ollut helpompi pysyä laskuissa mukana siinä montako laukausta Villeltä on torjuttu kuin siinä kuinka moni reikäpallo on löytänyt tiensä verkon perukoille. Ja Villestä tekee pelaajan nimenomaan se, että vaikka hän on superlahjakas ja taitava niin hän pelaa joukkueelle. Syöttää, hakee tekopaikkaa ja vaatii ketjultaankin paljon. Ja silloin se koko ketju toimii ja pelaa yhteen. Villen rinnalla tänään kyllä esiin nousi myös aina vahvasti pelaava Teemu Metsälä.
Ja en tässä lähde edes kaikkia onnistujia luettelemaan sillä heitä on paljon. Tai no teen sen. Tässä LFT:n tämän pelin onnistujat:
Hyökkääjät:14 Valjakka Jesse
20 Matilainen Nico
21 Rantala Joonas
30 Pirinen Saku
34 Vallioniemi Janne
36 Lastikka Ville
43 Luhtala Jere
49 Majasalmi Aleksi
64 Juvonen Ismo
82 Sipronen Markus, A
Puolustajat:
4 Jalovaara Juuso, A
22 Vallioniemi Timi
23 Grönholm Roope
37 Juote Juha
40 Ahola Timi
59 Metsälä Teemu, C
Maalivahdit:
31 Jormalainen Teemu
33 Mustajoki Olli
48 Jaro Tuomas
Valmentajat:
Aalto Olli
Hietanen Tomi
Apuvalmentajat:
Hanninen Markus
Metsälä Terho
Salonen Janne
Joukkueenjohto:
Ahola Raimo
Majasalmi Timo
Aivan, kirjoitin koko joukkueen. Tämä porukka on nimenomaan nimittäin joukkue ja se voittaa joukkueena. Ja heistä näkee, että he ovat valmiita Suomenmestareiksi.
Ja me kannustusjoukotkin olemme valmiita nyt SM-mitalipeleihin.