Nyt siis vihdoin perillä. Helsingistä pääsimme myöhässä matkaan ja jotenkin aikataulut vaan pettivät jokaisella kentällä ja lopulta Istanbulista jatkolennolle sitten parituntia myöhässä ja läpiyön lentokin venyi. Mutta aamulla sitten pitkän lennon jälkeen kone laskeutui tänne Himalajan juurelle ja nyt päivä Kathmandussa.
Aikataulut sitten täälläkin hieman muuttuivat ja aamun majoittumiset ja muut hoidettiin juosten ja nyt pienen kaupunkikierroksen jälkeen seminaaria Nepalin poliittisesta tilanteesta ja myös maamme kehitysyhteistyötoimista täällä. Nepalhan on yksi maailman köyhimmistä maista ja asukaskohtainen bkt on 1500 USD/vuodessa. Minimipalkka 60€ kuukaudessa ja esimerkiksi vartijoilla 150€. Maataloudesta maa elää ja yli miljoonasta turistista. Viime yönkin lennolla lähes kaikki muut reppumatkaajia ja he jatkavat Porkharaan ja sieltä vuorille. Sinne mekin huomenna Buddha Airlinesin koneella.
Mutta yksi asia harmittaa. Isänpäivään heräsin nimittäin ensimmäistä kertaa erossa lapsistani. Sain heiltä jo perjantaina illalla ihanat itsetehdyt lahjat. Hyvää isänpäivää kaikille ja nyt terveiset täältä blogini kautta omille lapsilleni. Iskä on lähellä vaikka onkin kaukana.
Mutta nyt seminaari jatkuu ja illalla sitten tapaaminen samaan aikaan täällä vierailulla olevan presidentti Tarja Halosen kanssa ja illallinen paikallisten vaikuttajien kanssa.
Huomenna aamusta lento vuorten välistä Porkharaan. Matka kestää lentäen sinne vajaan puolituntia. Teitä pitkin matka veisi yli kuusi tuntia. Se kertoo paljon.