Vuonna 1921 Gustav Mannerheim maistoi ”jättiläskokoista, kirkasta ja keltaista” omenaa, johon hän mieltyi
Mannerheim tykästyi aikanaan jättiläiskokoiseen, kirkkaaseen ja keltaiseen omenaan matkallaan Asiakkalan Kalkkisissa. Tuosta puraisusta vuonna 1921 syntyi Mannerheimin Omenapuu. Omenan nimi juontaa juurensa Gustaf Mannerheimin kenraaliaikaiseen kalastusmatkaan Kalkkisissa Päijänteellä. Vieraille tarjoiltiin erilaisia omenoita ja Mannerheim maistoi ”jättiläskokoista, kirkasta ja keltaista” omenaa, johon hän mieltyi. Myöhemmin samana vuonna 1921 Mannerheim antoi luvan nimetä omenapuun itsensä mukaan Mannerheimin Omenapuuksi.
Vanhoista taimihinnastoista Luonnonvarakeskuksen tutkijat löysivät tiedon, että ’Mannerheimin Omena’ oli ollut mm. Ahtialan taimiston myynnissä vuosina 1931–1932 Lohjalla.
Myöhemmin Mannerheim – kuitenkin onneksi vain omenapuuna – painui unholaan vuosikymmeniksi, kunnes Luonnonvarakeskuksen LuKe:n tutkijat ryhtyivät jäljittämään vanhoja paikallislajikkeita. Mannerheimin Omenan tavoin paikallisomenat ovat siemenestä syntyneitä ja levinneitä omenapuita lähinnä paikalliseen viljelyyn. Ne ovat kansan kotipuutarhoissa testaamia ja näin myös hyvin talvenkestäviä. LuKe:n halutuimpien vanhojen paikallisomenapuiden listalla oli alun perin noin 100 omenalajiketta, joista juuri Mannerheimin Omena osoittautui yhdeksi hankalimmista löytää.
Mannerheimin omenapuun olemassaolosta tiedettiin Puutarha-lehdessä 1920- ja 1930-luvuilla olleiden artikkeleiden perusteella. Vuoden 1921 pienessä uutisjutussa kerrotiin, kuinka kenraali Mannerheimilta kysyttiin lupaa nimetä ”jättiläiskokoinen, keltainen kirkas omena” hänen nimikkolajikkeeksi.
Tutkijat saivat vinkin vanhasta omenapuusta Asikkalan Kalkkisissa syksyllä 2016. Näin vanha omenapuu löytyi onnekkaiden sattumien, tutkijoiden sinnikkyyden, mutta myös kotiseutuharrastajien ansiosta. Vuosikymmeniä kadoksissa ollut keltakylkinen ja hapokas Mannerheimin Omenapuu saatiin pelastettua.
Aikanaan 1920-luvulla emopuun oli siemenestä kasvattanut Salonsaaren konemestari Thuren. Mannerheimin seurueeseen kuulunut Kalkkisten kanavan kasööri Albert Tötterman oli innokas omenaharrastaja ja -viljelijä ja hänen puutarhassa kasvoikin useita omenapuita. Olikin todennäköisesti juuri Albert Töttermanin idea tarjoilla omenoita Mannerheimille. Itseasiassa juurikin tavoitteena saada kenraalille oma nimikkopuu.
Mannerheimin pelastanut, vuonna 2016 löytynyt omenapuu, istutettiin pihaan joskus 1940-luvulla. Puuta kutsuttiin yleisesti Mannerheimiksi. Eräänkin kerran, kun myrsky oli oikein riepotellut puuta, perheessä oli vitsailtu, että…
”Nyt se Mannerheim kaatuu”.
Onneksi ei kaatunut. Säilyi meille.
Pihasta löytynyt puu osoittautui oikeaksi ja etsityksi Mannerheimin Omenapuuksi. Mannerheimin Omenasta otettiin jaloversoja ja lajike valittiin kansalliseen kasvigeenivaraohjelmaanpitkäaikaissäilytykseen.
Tänään se kasvaa myös geenivaraomenapuiden varmuuskokoelmassa hedelmälajipuistossa Fruticetumissa Lohjalla muiden vanhojen ulkomaisten ja kotimaisten omenalajikkeiden kanssa. Mannerheimin Omenapuun taimia istutettiin myös Kansallismuseon ylläpitämän Mannerheimin syntymäkartanon Louhisaaren puutarhaan. Ja toivottavasti Mannerheimin Omenaa saadaan jossain vaiheessa myyntiin myös taimitarhoille. Siitä ei välttämättä tule mitään suuren yleisön herkkuomenaa, mutta omenaharrastajia, ja meitä Mannerheim-harrastajia ja historian harrastajia ja vaalijoita se kiinnostaa varmasti.
Suomen marsalkka Mannerheimin 150 juhlavuoden – vuoden 2017 – jälkeen ’Mannerheimin Omena’ ei ole enää vaarassa kadota tai jäädä unholaan. Mannerheimin nimikko-omena on siis keltakylkinen ja hapokas, mutta vain harva on päässyt sitä maistamaan. Mekään emme vielä hetkeen pääse, mutta ihmisten tarinoista voi päätellä, että omenan maku jakaa mielipiteitä. Omena on kookas ja keltainen. Se sopii hyvin talousomenaksi. Kertomusten mukaan maku on varsin hapan.
Hyvä ystävät. Sain viime syksynä kolme kappaletta näitä Mannerheimin Omenapuita. Talven yli pidin niitä maassa Lopella. Yhden jätin Pekkalaani. Ja tänään, Mannerheimin syntymäpäivänä, Puolustusvoimain Lippujuhlan päivänä, haluan nämä kaksi antaaeteenpäin. Toisen teille Marsalkka Mannerheimin Metsästymaja ry:n puheenjohtajalle kenraali Ilkka Korkiamäelle ja toisen Puolustusvoimain komentaja, kenraali Timo Kiviselle.
Pidetään yhdessä huoli, että tämäkin Mannerheimin muisto ja perintö elää ja tuottaa myös satoa jatkossakin.
Marsalkka Mannerheimin Metsästysmajalla
4.6.2020
Timo Heinonen