Vuoden urheilijaäänestys oli häpeä.

Blogi, keskiviikkona 16.01.2013

Arvon urheilutoimittajat, kenen muun olympiavoittajan ja maailmanennätysurheilijan olisitte kehdanneet jättää palkitsematta kuin Leo-Pekka Tähden? Tuuli Petäjän suoritus on kova, mutta Lepen on olympiavoittaja vuodelta 2012. Olen surullinen puolestanne arvon urheilutoimittajat.

Tottakai näiden vertailu on vaikeaa, mutta jos kysyn teiltä niinpäin, että jos olympiavoittaja ei olisi ollut vammaisurheilija niin olisiko hän jäänyt ilman pystiä? Olisitte varmasti palkinneet vuoden urheilijana kenet tahansa muun olympiavoittajan eilen, mutta ette olleet valmiita antamaan palkintoa olympiavoittajalle joka on vammaisurheilija.

Ja kun äänestystulosta katsoo niin se paljastaa paljon. Leo-Pekka Tähti sai urheilutoimittajien äänestyksessä eniten ykkössijoja. Eli 147 toimittajaa laittoi Lepen ykköseksi. Vuoden Urheilijaksi valittu Tuuli Petäjä-Siren sai ykkösijoituksia 98 ja kakkoseksi siis myös ohi Tähden noussut Antti Ruuskanen ykkösijoituksia 47. Nämä luvut paljastavat sen, että erittäin moni toimittaja ei suostunut nostamaan vammaisurheilijaa siis edes kakkos tai kolmospaikalle ja juuri nämä äänet ratkaisivat äänestyksen Petäjä-Sirenin ja Ruuskasen hyväksi.

Vuoden urheilija -äänestyksen lopputulokset

Äänet Ykkössijat
1. Tuuli Petäjä-Sirén (purjehdus) 2906 98
2. Antti Ruuskanen (keihäänheitto) 2582 47
3. Leo-Pekka Tähti (ratakelaus) 2499 147

Yleisöäänestyksessä Leo-Pekka Tähti oli voittaja. Me suomalaiset urheilun ystävät nostimme avoimessa äänestyksessä Lepen ykköseksi ja kiitospuheessaan eilen Areenalla hän kiittikin suomalaista urheilukansaa ja sanoi arvostavansa juuri tätä titteliä kun se tulee suoraan suomalaisilta. Olen samaa mieltä. Leo-Pekka oli sydänten voittaja.

Haluan vielä alleviivata, että arvosteluni ei tarkoita sitä, että en arvostaisi Tuuli Petäjä-Sirenin Olympia-hopeaa. Tottakai arvostan ja kunnioitan. Olen siitä suomalaisena ylpeä ja tiedän, että se on superkovasuoritus ja vaatinut huikean työn ennen itse kisaa ja sitten kilpailussa. Saman kunnioituksen haluan osoittaa myös Antti Ruuskasen viime vuoden suoritukselle. Olympiamitali – pronssi tällä kertaa – on aina kova juttu.

Mutta toivon, että tämä eilinen tapahtumasarja avaa keskustelun siitä, että onko nykyinen valintatapa enää oikeutustaan ansaitseva. Minusta ei ole. Urheilutoimittajien aika päättää tästä on minusta mennyt. Valinnan voisi suorittaa vuosittain valittava erillinen raati. Tai sitten raati + yleisöäänestys. Tai sitten olisin itse valmis antamaan päätöksenteon tässä meille suomalaisille. Avoin ja suoran ”kansanvaali” olisi paras. 

Kiitos upeista hetkistä viime vuonna Leo-Pekka Tähti, Tuuli Petäjä-Siren ja Antti Ruuskanen ja kaikki muut suomalaismenestyjät. 

Toivottavasti ensi vuonna gaalassa on vielä enemmän vaikeutta valita paras. Ja ennen muuta niin, että mestareita ja voittajia on enemmän kuin menneenä vuonna. Ja toivon, että silloin kaikki urheilijat ovat reilusti samalla viivalla.

Toivottavasti suomalainen voittaa aina.

Kiitos myös mahtavasta Urheilugaalasta. Hienoja hetkiä monta ja upeimpia mm. Matti Nykäsen palkitseminen ja myös Urheilujoiden Hall of Famen täydentäminen jälleen kolmella suomalaisurheilijalla.

Katselin tuotakin Hall of Famenia hieman kriittisesti. Listalla on motorsportista vain kilpa-ajaja Kurt Lincoln ja moottoripyöräilijä Jarno Saarinen. Eikö paikkansa tuossa ”tallissa” ansaitsisi myös Keke Rosberg, Heikki Mikkola, Kari Tiainen, Juha Kankkunen, Tommi Mäkinen, Mika Häkkinen jne. Ja kun eilen siitä perinteestä luovuttiin, että mukaan pääsee vain 50 vuotta täyttäneet ja jo uransa päättäneet urheilijat niin kyllä paikka Hall of Famessa pitäisi pian saada myös Juha Salmiselle.

Tässä nyt itse hieman hahmottelin vain moottoriurheilua jonka parhaiten tunnen. Varmasti samaa epäsuhtaa ja epäreiluutta löytyy muistakin lajeista?

Eilenhän mukaan kutsuttiin vielä uraansa jatkava Jari Litmanen. Varmasti hänen uransa paikan Hall of Famessa ansaitsee. Ehdottomasti ansaitsee. Mutta oliko aika vielä? Sitä voi pohtia. Ja samaan aikaan Hall of Famestä puuttuu esimerkiksi sellainen mies kuin muuan Matti Nykänen.

Eilen kutsun Hall of Fameen saivat suunnistaja Liisa Peltola, jalkapalloilija Jari Litmanen ja urheilujohtaja Jukka Uunila. Onnea ja kiitos heille upeista urista.

Tänään urheilupäivä. Jatkamme sportin parissa nyt Valtion Liikuntaneuvoston kanssa. Alkaneen vuoden liittojen ja järjestöjen valtionavut pöydällä käsittelyssä. Liikunnalle siis tämäkin päivä ja jos eilinen illallispöydässä gaalan kimalluksessa niin nyt kokouspöydän ääressä.

Helsingissä päivä sportin parissa. Nyt jo kotona ja takana siis Valtion Liikuntaneuvosto missä kävimme läpi alkavan vuoden eri urheilujärjestöjen valtionavut ja myös laajemman keskustelun huippu-urheilun muutostyöstä yhdessä Mika Sulinin ja Mika Kojonkosken kanssa. Antoisa kokous missä keskustelua olisi riittänyt vaikka kuinka.

Sen jälkeen mukava hetki eduskunnan lehtisalissa konkarien Ben Zyskowiczin ja Kimmo Sasin kanssa. Sellaisten miesten kanssa aina mukava jutustella ja katsella mennyttä ja pohtia tulevaa. Perspektiiviä nimittäin hieman löytyy. 

Kommentit