Eilen oli siis illalla aikalailla tunnelmarikas ilta. Kotiyhdistykseni Lopen Yrittäjät palkitsivat Vuoden 2014 Yrittäjän. Ja tällä kertaa valinta osui niin lähelle ja tärkeään, että oli silmäkulma kosteana useammankin kerran. Hämeen Yrittäjät ja paikallisyhdistys Lopen Yrittäjät luovuttivat palkinnon Jallulle ja Minnalle Lopen Yrittäjäjuhlassa Tulinummessa.
Jari Nylund siis meille Jallu on yrittäjä jo kolmannessa polvessa. Eilen juhlapöydässä muistelimme hänen ja hänen äitinsä Riitan kanssa sitä kun isä Urho Nylund sai aikanaan vastaavan tunnustuksen. Isoisä ei tainnut saada? Siihen aikaan kun ei vielä tällaisia palkintoja työstä ja yrittämisestä jaettu. Muuten olisi varmasti saanut.
Aikanaan Jallu lähti siis ensin autoalalle isänsä jalanjäljissä ja toimi sitten Volvolla huoltomekaanikkona. Mielessä väikkyi kuulemma myös isän korjaamoyrityksen jatkaminen. Itseasiassa paja onkin nykyisin Jarin hänen perheensä omistuksessa kuten myös lapsuuden kotitalokin Kotimäki. Mutta paja ei ole enää autokorjaamokäytössä tai tavallaan onkin sillä siellä korjaantuu niin tallin hevoskärryt kuin tilan traktorit ja muutkin koneet. Ja totta kai itsetehden tai yhdessä pojan kanssa.
”Kohtalo päätti toisin ja Jari Nylund päätyi toisenlaisten hevosvoimien pariin. Vuonna 1996 hän aloitti sivutoimisena hevosalan yrittäjänä. Yrityksen nimi, Kolme Hevosta Three Horses ja Nylund t:mi, tuli sen hevosvoimista eli kolmesta hevosesta, joilla Jarin yritystoiminta lähti alkuun. Jari Nylund ja Minna Varis tapasivat toisensa hevosharrastuksen parissa eli esteratsastuskurssilla. Pian pariskunta etsi paikkaa yhteiselle hevostallille. Sellainen löytyikin Lopelta. Perheelle löytyi kodiksi tallitontin vierestä omakotitalokin. Lopen kirkonkylän kupeessa oli meillä kunnalla tonttimaata ja silloinen kunnanjohtaja Voitto Saraneva tarjosi sitä heille. Lopen kunnan myönteinen suhtautuminen uusiin yrittäjiin vaikutti asiaan ja he muuttivat Lopelle vuonna 2000. Pian entiselle perunapellolle nousi tallirakennus ja vuonna 2001 Jari Nylund jäi päätoimiseksi hevosalan yrittäjäksi pyörittämään Vaahteramäen Ratsastuskoulua ja tallia.”
Minä muistan Jarin lapsuudesta. Perhetuttuja olimme ja ainakin syntymäpäivämuistoja Kotimäestä on pikkuisella Timolla. Mutta nyt sitten Jarin paluu Lopelle yhdisti meidät lopulta aina ystäviksi asti. Itseasiassa ratkaiseva oli ystäväni tyttöystävä Heini Salminen jonka rohkaisema lähdin tallille. Tai siis talliakaan ei vielä silloin ollut vaan vain piskuinen talo ja hevosparakit ja ne kolme hevosta tai itseasiassa neljä siellä. Kuka muuten tietää mitkä olivat ne kolme hevosta mistä yritys nimensä sai? Tuo neljäs oli Hrip alias Ripa – edesmennyt hänkin jo.
Mutta Heinin kanssa ratsastamaan lähdin ja päätin, että kymmenen kertaa käyn ja katson onko se sitten se etsimäni aikuisiän uusi liikuntaharrastus. Heinin ja Paulan kanssa olimme ensimmäisiä asiakkaita. Siitä se ratsastuskoulu siis alkoi aikanaan. No ratsastus oli se etsitty harrastus ja aika nopeasti etenin ja perusjutut löytyivät ja kymmenennellä tunnilla sitten jo ravattiin ja laukattiinkin. Sen jälkeen hevoset veivät minut. Koko pienen miehen ja sydämen pahiten. Ratsastuksesta tuli ylivoimaisesti rakkain harrastukseni ja tärkeä voimavara. Suuri ja viisas eläin ja vaativa laji – oli ja on pakko keskittyä vain siihen ja unohtaa kaikki muut mahdolliset surut ja murheet ja paineetkin. Ja sitä se on minulle tänäänkin. Toistakymmentä vuotta, itseasiassa 13 vuotta – hevosen selkään olen kiivennyt ja sen kautta löytänyt upeita ystäviä Tintin, Söhlön, Tiinan, Karon, Katriinan, Nipen, Kaisan, Ninan, Heman, Helin, Tessun, Paulat ja Heinin ja monen muun. Ja sieltä löytyi myös ravit ja paljon muuta sisältöä elämään. Kiitollisena näitä vuosia ja hetkiä nytkin mietin.
Vuonna 2005 tallin ympärillä olevan 3 hehtaarin laidunmaan lisäksi Jallu ja Minna ostivat lähistöltä 7,5 hehtaaria peltoa heinän kasvatukseen. Sitten investoitiin omaan maneesiin, joka otettiin käyttöön 2006. Muistan kuin eilisen sen hetekn kun Jallu ensimmäisen kerran ensimmäisessä omassa maneesissaan ratsasti. Ja sen jälkeen siellä on vietetty tunti jos toinenkin ja kisattu ja oltu.
Toimintaansa Jari Nylund kuvasi itse eilen näin: Tämä on raakaa työtä, joka vaatii sitoutumista ja läsnäoloa. Yritystoiminta perustuu pitkälti omaan tekemiseen. Viljellään rehut itse, kengitetään itse. Tässä joutuu tekemään kaikkea.
Hevonen syö 15 kiloa heinää päivässä, lisäksi väkirehun menekki on viitisen kiloa. Yhden hevosen ruokintaan uppoaa 200 euroa kuussa. Tallilla on tällä hetkellä kolmen hevosen sijaan 15 hevosta. Ratsastustallin pyörittäminen tuo leivän pöytään, toinen osa yritystoimintaa on ravihevosten kasvatus ja kilpailutoiminta. Ravipuolella pärjääminen on enemmän onnenkauppaa, joskin menestystä on sieltäkin tullut. Menestyskään ei takaa hyvää taloudellista tulosta. Ravikilpailujen palkintorahat ovat Suomessa tänä vuonna pudonneet jopa 40 prosenttia pelivaihdon laskemisesta johtuen.
Jallu ohjastaa vuosittain omilla hevosillaan noin 30 lähtöä. Uran tähänastinen kohokohta oli viime elokuussa, jolloin ravikansa suuntasi vuotuiseen suurtapahtumaan Kuninkuusraveihin, jotka järjestettiin tällä kertaa Porissa. Sinne suuntasi myös Jari Nylund joukkoineen. Hänen osittain omistamansa, valmentamansa ja ohjastamansa Suomenhevonen Hurja-Ero alias Eero oli kuninkuuskilpailussa kuudes. Jallu kuvasi tätä uransa yhtä huipennusta eilen, että ”enpä olisi aiemmin uskonut pääseväni Kuninkuusraveihin kilpailemaan. Mutta niin vain pääsimmekin ja saimme ehjän ja hyvän kilpailun. Ja nyt meinataan mennä sinne toistekin.” Näin varmasti. Toivottavasti Eero on ensi kesänä jälleen iskussa ja Kunkkareissa mukana. Herralla vielä kisauraa jäljellä muutama vuosi. Mutta tallissa on jo kasvamassa Eeron poika Hurja-Tuli alias Jussi. Taitaa pojasta vielä polvi parantua. Painakaahan kaviot muistiinne.
Parin viikon päästä me juhlimme omalla porukalla Vuoden Yrittäjiä. Silloin ryhmämme suuntaan Helsinki International Horse Showhun. Silloin on ystävien kanssa hyvä juhlistaa Eeron Kunkkarimenestystä ja Minnan ja Jallun yrittäjämenestystä. Mutta onnea vielä täälläkin tallillemme. Sellaisena me sitä pidämme ja se kertoo paikan hengestä ja elämästä.
Niin… Paljastetaan ne Kolme Hevosta. Nehän olivat Nectar (Nekku), Dom Cafe (Räppy) ja No Name. Niistä muuten itsekin ehdin kahden kanssa puuhailla. Ensimmäinen hevonen jonka selkään kiipesin oli tuon Jallun ensimmäinen oma hevonen Nectar ja sitten vuosien ratsastelin Räpyn kanssa. Esteissä hän oli pitelemätön. Nyt Vaahteramäellä siis 15 hevosta ja omana luottokaverina upea Homeros. Mutta onhan niihin vuosiin mahtunut Kimber ja monta muuta uljasta luottokaveria.
…
Mutta nyt kirkkoon. Tänään upea Jumalanpalvelus luvassa kun Piispantarkastusviikonloppu huipentuu piispa Matti Repon pitämään Mikaelinpäivän messuun. Kello jo kohta yhdeksän ja kohta kirkkoa kohden. Kaunis syyspäivä se näyttää tästäkin tulevan.
…
Kello 20.53 ja sunnuntai valmis. Hieno vapaapäivä pitkästä aikaa ja tänään ensin kirkkoon aamusta lapsen kanssa kahden. Kolme tuntia matkaan menikin kun kirkon jälkeen lapseni halusi suunnata vielä hautausmaallekin. Ella-tädin, Iidan ja Jounin haudoille hän halusi tänäänkin mennä ja Mikkelinpäivän mukaan veimmekin matkassamme yhden enkelinkin mukanamme. Tähän sisältyy raskas muisto joka onneksi lohtuna kantaa.
Piispa Matti Repo piti aivan äärimmäisen hyvän saarnan tänään. Arvostan häntä suuresti siinäkin, että hän uskaltaa myös puhua vaikeistakin asioista. Jälleen hän nosti esille kirkon tiettyjen ryhmien sisällä tapahtuneet lasten hyväksikäytöt ja onkin totta, että kirkkomme ei voi tässä olla hiljaa ja toimeton vaan sen pitää hoitaa asiaa niin, että missään ryhmässä tällaista ei vaieta ja katsota läpi sormien. Se olisi anteeksiantamatonta.
Muuten päivä tänään isänä. Tai muutenkin. Mukavaa yhdessä oloa ja hyvää ruokaa ja vain aikaa. Ja sitten illalla vielä Riihimäen Urheilutalolla salibandya. Mahtava ”paikallispeli” kun RSS Panthers kohtasi kotiyleisön edessä Hämeenlinnan Steelersin. Steelers vei matsin viimeisen erän hyökkäyksillä nimiinsä ja jatkaa näin Suomen Cupin seuraavalle kierrokselle. Mutta hattua täytyy kyllä nostaa meidänkin jengille mikä siis kakkosdivarissa pelaa kun hämeenlinnalaiset ovat ykkösen porukka. Ja onnea Steelersille jatkoon ja toivottavasti porukka menee pitkälle ja nousee ensi kaudeksi sitten myös salibandyliigaankin. Nyt kun saimme Hämeenlinnaan upean uuden sisäpeliareenan niin puitteet ja kaikki on kunnossa huippusalibandyakin varten. Ja sellainen joukkue me tarvitaan tänne Hämeeseen. Kannustetaan siis Steelers liigaan vielä.
Mutta nyt huomisen kunnanhallituksen paperien kimppuun. Budjettikokous ja mahtuu päivään sitten myös lukiovierailu Riihimäen Lukioon ja illalla politiikan nuorteniltakin Riihimäellä. Mielenkiintoinen maanantain tulossa. Taas.