Tänään kalenterini oli tammikuussa ensimmäistä kertaa tyhjä työtehtävistä. Aamulla nukuinkin tuntia normaali pidempään ja siitä huolimatta ehdimme nauttimaan jo aamupäivällä mitä kauneimmasta talvipäivästä. Äitini – eli nykyisin mummumme – lähti matkaan ja suuntasimmekin hänenkin lapsuuden maisemiin ja tuttuihin nurkkiin Loppijärven rannalle. Torkinmäen juurella nuotiomakkarat ja Mummun ensimmäiset grillatut vaahtokarkitkin. Ja nuotiohetken jälkeen sitten vielä lenkki Torkille ja Loppijärven jäälle. Hauskaa oli ja ei menoa haitannut vaikka yhdet pienen lapsen haalarit menivät märkinä kesken reissun vaihtoonkin. Rakkaan enon oppeja lapsilleni nuotiolla kerroin ja nämä niitä hetkiä mitkä me kaikki muistamme varmasti läpi elämämme. Täytyykin joku kerta suunnata Pekka-enon jalanjäljissä vielä Haavistoon ja Luutasuon saariinkin.
Ulkoilun jälkeen suuntasimme presidentinvaalikahveille Vojakkalan Kylätuvalle. Siellä kiva ja kodikas tunnelma ja paikalla myös Haaviston ja Kyllösen tukijoukkoja. Kivaa keskustelua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja myös vähän sisäpolitiikastakin. Ja ylivoimaisesti näiden presidentinvaalien parhaat herkut olivat pöydässä ja emäntänä häärännyt Sisko Savolainen nosti uunista koko ajan uusia kakkuja ja muuta pöytään. Tiedätte ja arvaatte – tuoksu oli mitä herkullisin.
Nyt isän ruuanlaittovuoro ja hella kuumaksi ja illalla sitten sohvalla vaalien arvokeskustelu Kallion kirkosta. Nautitaan. Ja huomenna sitten yksi elämäni huippuhetkiä kun saan Tuntematonta Sotilasta kanssani katsomaan Hyvinkään, Riihimäen, Hausjärven ja Lopen sotiemme veteraanit ja lotat. Hienoa saada tällainen vielä järjestää.
