Tänään oli ehdottomasti yksi elämäni hienoimpia päiviä ja hetkiä. Viime syksynä päätin, että en lähetä joulukortteja vaan laitan joulumuistamisten rahat tänä vuonna aivan erityiseen käyttöön. Aku Louhimiehen ohjaama Tuntematon Sotilas -elokuva sykähdytti suuresti ja ajattelin, että olisi hieno kutsua sotiemme veteraaneja ja lottia katsomaan tätä Väinö Linnan klasikkoteoksen tuoreinta elokuvaversiota.
Sain yhteistyökumppaniksi uuden Hyvinkään Sveitsin Biorexin. Päätin laittaa kutsun kaikille Hyvinkään, Riihimäen, Hausjärven ja Lopen sotiemme veteraaneille ja lotille. Kutsu otettiin kiitoksin vastaan ja kuljetukset elokuviin lupasivat hoitaa LinCarin Pari Tarkkala ja Hausjärven Liikenteen Olli-Pekka Hynönen. Matkaan pyysimme myös joukon näiden kuntien nuoria ja olen varma, että moni heistäkin sai kokea tänään jotain aivan ainutlaatuista veteraanien ja lottien seurassa. Kaiken kaikkiaan elokuvateatteriin saapui satakunta katselijaa ja tunnelma oli erityinen.
Kolmituntinen elokuva tauotettiin kerran ja väliajalla saimme nauttia Kulmakonditorian Suomi100-juhlakahvit. Olin alun perin ajatellut, että juomme tarjoamani kahvit vasta näytöksen jälkeen, mutta kun väliaikamahdollisuus tarjoutui niin tartuimme siihen. Kahvin ääressä olikin monta upeaa ja ikimuistoista kohtaamista. Kiitos teille kaikille kunniakansalaisillemme. Väliajalla myös elokuvan Hietanen eli Aku Hirviniemi tuli meitä tervehtimään ja kertomaan elokuvan teosta. Upea lisä ja kunnianosoitus Akulta elokuvan erityisille kunniavieraille.
Elokuvan ohjaaja Aku Louhimies oli myös tulossa vielä aamulla mukaan, mutta yllättävä työeste muutti hänen ohjelmaansa. Aku kuitenkin lähetti juhlavieraille seuraavan tervehdyksen: ”Viestikapula siirtyy väistämättä eteenpäin. Toivomme, että edellisten sukupolvien uhraukset eivät koskaan unohdu. Siksi tämä elokuva on tehty. Jotta me ymmärtäisimme. Kiitos.”
En ole ennen tällaista kokenut enkä enää koskaan tule kokemaan. Sodan kokeneiden yli 90-vuotiaiden miesten ja lottien, yhden sotaorvon ja muutaman lesken kanssa sain katsoa yhden upeimmista ja koskettavimmista elokuvista. Silmäkulma kastui useamman kerran kun vierestä kuului 93-vuotiaan sotaveteraanin kommentteja ja myös silloin kun elokuvassa lähdettiin Karjalasta evakkoon. Loppilainen rouva oli elänyt tuon hetken Kuparsaaressa pikkulottana ja nyt hän katseli samaa tilannetta valkokankaalta yhdessä meidän kanssa. Ja monelle nuo taistelupaikat olivat tuttuja ja monelle ikuisia muistoja mielessään ja kehossaankin. Ja monet heidän kaverinsa antoivat myös noina vuosina henkensä, jotta meillä on tänäänkin vapaa ja itsenäinen isänmaa. Näitä uhrauksia ei voi ymmärtää, mutta ne meidän tulee aina muistaa. Kiitollisena.
Monia muitakin muisteloita ja tarinoita iltapäivä piti sisällään. Ne kaikki säilön sydämeeni ja lupaan niitä vaalia ja viedä eteenkin päin. Muistot eivät koskaan himmene.
Tämä oli minulle erityistä. Halusin antaa jotain, mutta sainkin enemmän. Kiitollisena tätä päivää muistelen.
….
Huomenna sitten paluu presidentinvaalikierrolselle. Suuntaan nyt jälleen Päijät-Hämeeseen ja kohteina Niinistö Cafet Heinolassa ja Lahdessa. Nähdään!
