Pystymmekö enää villisian leviämistä maahamme estämään?
Itse epäilen, että emme pysty, vaikka kannan kasvu onkin onnistuttu hyvin taittamaan ja pitämään ainakin kurissa. Luken viime tammikuun kanta-arvion mukaan maassamme oli runsaat 2000 villisikaa (1/2024) ja kanta oli edelleen pienentynyt. Luken arvioiden mukaan kanta on nyt noin 1000 sikaa pienempi kuin ennätysvuonna 2020. Mutta toki samaan aikaan saamme yhä enemmän havaintoja uusiltakin alueilta minne siat ovat levittäytyneet ja levittäytyvät koko ajan uusille.
Alueellisesti eniten villisikoja tavataan edelleen aiempien vuosien tapaan Kaakkois-Suomessa ja itäisellä Uudellamaalla, mutta yksittäisiä tihentymiä havaitaan myös muualla Länsi- ja Etelä-Suomessa. Myös omassa kotikunnassani Lopella Etelä-Hämeessä saadaan koko ajan lisää sikahavaintoja. Itse olen metsästänyt vajaan parisenkymmentä vuotta ja alkuvuosina ei 
possuhavaintoja täältä juurikaan tehty, mutta nyt niitä tulee lähes kaikkien seurojemme mailta ja myös isommista laumoista. Villisika levittäytyy siis koko ajan myös uusille alueille. Pari viime talvea on ollut lumisia ja kylmempiä ja se osaltaan on hillinnyt sikojen levittäytymistä uusille asuinalueille, mutta jos väliin taas muutama vähälumisempi talvi osuu ja pari vaikka peräkkäin, niin kanta varmasti tulee kasvamaan ja leviämään.
Itse en vielä ole sikaan peura- tai hirvijahdeissa törmännyt. Muutamia kertoja olen ollut myös villisikajahdissakin, mutta ovela ja tarkka ja herkkä on kaveri. Kohdalleni ei vielä siis ole possuporukkaa osunut. Mutta ei varmaan enää kauaa mene, kun peurakytille sika kanssani samaan aikaan eksyy tai sitten kytille ihan, kun jossain päin sikaa odottelen. Tällä viikolla ei vielä onnistanut.
Tavoitteenamme on siis nimittäin pitää villisikakanta kurissa mm. eläintautiriskin takia, joista afrikkalainen sikarutto (ASF) on merkittävin. Villisikojen pyyntiä onkin vauhditettu vuodesta 2017 lähtien myös ns. kaatorahalla. Suomen Sikayrittäjät ry alkoi maksaa tuolloin toiminta-avustusta kaadetuista villisioista metsästysseuroille. Ehtona kaatorahalle oli ja on se, että eläimestä otetaan näytteet Eviralle mm. sikaruton tutkimiseksi. Tähän työhön osoitimme myös viime joulukuussa eduskunnasta 100 000 euron erillismäärärahan ja tarkoitus on, että vastaava rahoitus saadaan myös ensi vuodelle. On nimittäin meidän kaikkien yhteinen etu, että sikarutto ei maahamme pääsisi leviämään. Sikaruttoa on tavattu nimittäin Virossa ja Baltian maissa laajemminkin, mutta myös mm. Venäjällä, Puolassa ja Ukrainassakin. Ja erityisesti Venäjältä maahamme tulee säännöllisesti ns. luontaisesti vaeltaen villisikoja ja tällöin vaara ja uhka on ilmeinen. Sikarutto nimittäin pysäyttäisi sianlihan viennin kokonaan. Ruotsissahan afrikkalaista sikaruttoa joku aika sitten tavattiin. Maa käytti muistaakseni jopa 10 miljoonaa tartunnan jälkeen tilanteen hallintaa saamiseksi ja ruotsalaiset tekivätkin ehkä jonkinlaisen ennätyksen, kun maa pian toimien jälkeen virallistettiin vapaaksi ASF:stä.
Villisikojen määrä on siis viime vuosina joka tapauksessa maassamme moninkertaistunut. Arviot vaihtelevat noin 2000-3000 välillä, kun vielä vuonna 2010 kannan kooksi arvioitiin vain noin 200 villisikaa. Itse uskon, että todellinen sikamäärämme on jo tätä suurempi? Erityisen vahvaa kasvu on ollut juuri itärajan tuntumassa Kaakkois-Suomessa, missä kanta on parissa vuodessa jopa tuplaantunut, mutta myös uusia tihentymäalueita tulee koko ajan ja kanta leviää..
Tehtävää siis riittää ja tässäkin meillä metsästäjillä on ratkaisevan tärkeä rooli ja tehtävä.
Tänään jahtipäivä peurametsällä Marsalkka Mannerheimin Metsästysmajan maastoissa. Hieno talvinen päivä marraskuun aluksi ja
mukava päästä taas aina välillä metsällekin. Pari peuraa Marskillekin tutuista metsistä tänään nurin, mutta minun kohdalle ei tälläkään kertaa Tapio saaliitaan antanut. Mutta taas joskus.
Viikolla ehdin piipahtaa myös sikakytillä Lauhanvuoren kansallispuiston kainalossa Muurahaisen metsästysseuran vieraana, mutta sieltä ei saalista tällä kertaa tullut. Kilometrin päässä toki kolmentoista possun lauma lymyili. Ja tällainen paikka on otollinen myös possukannan nopeaankin kasvuun, kun oppivaisina kavereina ne menevät kansallispuiston alueelle, mistä ja missä niitä ei saada metsästää. Nyt pitäisikin pikaisesti tehdä lainsäädäntöön muutoksia, että tällaisessa tilanteessa metsästys myös kansallispuistoissa sallittaisiin.
Mutta nyt kello 20.54 ja kotona. Muutama päivän ollut kurkkukipeä ja vähän flunssaa. Tänään meinasin jättää jo peurajahtipäivänkin kesken, kun flunssa iski oikein kunnolla. No, en jättänyt, mutta nyt tuntuu siltä, että jollain tavalla se alkutalven flunssa sieltä hiipii. Mutta yritän sen vielä taltuttaa sillä omalla salaisella aseallani eli: Sinkkisuihkeella.