Vielä pari kuukautta sitten eSport ei ollut monelle lainkaan urheilua – Nyt eSport on oikeastaan ainoaa urheilua

Blogi, lauantaina 23.05.2020

eSport, eUrheilu eli elektroninen urheilu on videopelien pelaamista kilpailullisesti. Elektroninen urheilu on kasvattanut pitkään suosiotaan, mutta onhan epäilijöitäkin riittänyt. Osan mielestä pelaaminen ei voi olla urheilua, jos pelaaminen tapahtuu elektroonisesti ja olenhan itse saanut monet kerrat törmätä motorsportinkin kohdalla siihen, että eihän se moottoriurheilu mitään oikeaa urheilua ole. Keihään ja painin nimeen vannomassa maassa urheilitoimittajienkin arvoasteikolla on moottoriurheilijan lähes mahdoton nousta keihään EM-voittajan tai painin mitalistin edelle edes Maailmanmestaruudella. Onneksi sentään Keke Rosberg aikanaan lasikattoja rikkoi.

Moottoriurheilussa oli Suomeen tullut ennen Kekeä jo viisi maailmanmestaruutta Heikki Mikkolan ja kumppaneiden johdolla. Kun Keke ajoi ensimmäisenä pohjoismaalaisena ja suomalaisena F1:sten maailmanmestariksi 1982 hän sai Suomessa aikaan ennen näkemättömän hypen. Presidentti onnitteli mestaria ja myös eduskunnassa juotiin puhemies Johannes Virolaisen johdolla mestarin kahvit. Ja myös urheilutoimittajat heräsivät pilkan ja ilkkumisten vuosien jälkeen totuuteen – Keke Rosberg kruunattiin vuoden 1982 Vuoden Urheilijaksi – tosin vain poikkeussäännön voimin.

Keke oli laittanut merkille aiempien vuosien pilkalliset jutut keskeytyksistä ja muun moottoriurheilun vähättelyn ja totesikin pisteliäästi palkinnon saadessaan, että ”autourheilukin ilmeisesti lasketaan jo urheiluksi”. Tähän asti ja tuntuu, että edelleenkin osan ajatuksissa ei mikään sellainen voi olla urheilua missä ei verenmaku ole suussa ja hiki ei virtaa. Tosiasiassa motorsportissa taitaa hikivirtaa enemmän kuin monessa esimerkiksi yleisurheilun lajissa ja muussakaan.

Kekeä ennen jo vuonna 1972 ratamoottoripyöräilyssä Jarno Saarinen voitti maailmanmestaruuden lajinsa ensimmäinen suomalaisena. Taitaa tänä päivänä Paroni olla olla suurempi legenda Italiassa, kuin täällä kotimaassaan. Minulla toki Pekkalassa kasvaa Saarisen kunniaksi oma Punainen Paroni -luumupuu.

Motocrossari Heikki Mikkola ajoi Maailmanmestariksi peräti neljä kertaa. Mikkola ajoi mestaruudet alle 500-kuutioisten luokassa vuosina 1974, 1977 ja 1978 sekä alle 250-kuutioisissa vuonna 1976 ja ralliautoilija Ari Vatanen voitti rallissa maailmanmestaruuden vuonna 1981 ja jo vuonna 1978 Markku Alen epävirallisen mestaruuden FIA-Cupin nimellä. Legendoja motorsportin puolelta löytyi jo paljon ennen heitäkin ja vielä enemmän heidän imussa tulleina vuosina. Näin meistä syntyi maailman nopein kanssa.

Mutta todellisuudessa Keke oli huomionosoituksesta luonnollisesti hyvin otettu. Vuoden urheilijan titteli meni nyt ensi kertaa moottoriurheilijalle tosin siis ns. Lex-Suutarisen kautta. Vuonna 1974  ns. Lex Suutarinen kirjattiin  Vuoden Urheilija sääntöihin, kun ampumahiihtäjä Juhani Suutarinen oli hävinnyt äänestyksessä juoksija Riitta Salinille, vaikka oli saanut äänestyksessä yli puolet ykkössijoista. Riitta Salin valittiin siis vuoden urheilijaksi, vaikka 67% äänestäjistä oli asettanut Juhani Suutarisen ykköseksi. Ykkössijojen arvostus nostettiin sääntöihin sen varalle, että osa toimittajista ei antanut tietyille lajeille pisteitä lainkaan.

Lex Suutarista sovellettiin siis ensimmäisen kerran vuonna 1982. Rosberg sai eniten ykkösääniä ja niillä ykkösäänillä hän nousi ohi mäkihypyn maailmanmestarin Matti Nykäsen ja 50km kävelyn Euroopan mestarin Reima Salosen. Keke valittiin vuoden urheilijaksi, kun yli puolet asetti Keken ykköseksi vaikka monet urheilutoimittajat eivät noteeranneet häntä siis urheilijaksi ollenkaan. Pikku hiljaa Keken murrettua lasikaton nousi Formula ykköset jopa kuin uudeksi maamme kansallislajiksi JJ:n, Mika Häkkisen, Mika Salon, Kimi Räikkösen ja kumppaneiden johdolla.

Myöhemmin yhden lasikaton rikkoi sitten Leo-Pekka Tähti. Ratakelaajana Vuoden Urheilijaksi. Pitkään näytti siltä, että paraurheilu ei kelpaa suomalaisille urheilutoimittajille oikeana urheiluna lainkaan. Kun kansalle kelpasi niin kelpasi lopulta myös urheilutoimittajille. Hienoa. Ja saa siis nähdä koska näemme Vuoden Urheilijana ensimmäistä kertaa eSportsin jonkun mestareistamme?

Nyt tänä keväänä käytännössä kaikki muu urheilu on ollut ”hyllyllä” kuin Esports. Kaikki perinteiset urheilusarjat NHL:ää ja jalkapallon arvosarjoja myöten keskeytettiin ja myöskään formula ykköset eivät ole päässeet kauttaan avaamaan.  Näin siis elektroninen urheilu on käytännössä ollut ainoaa toiminnassa olevaa urheilua.

Tänä päivänähän kymmenet miljoonat katsojat seuraavat elektorisen urheilun tapahtumia Twitch-suojatoistopalvelun kautta. Pelaajat mittelevät mm. Overwatschissa, Dota 2:ssa, Fortnitessa, Counter-Strike: Global Offensivessa, Hearthstonessa, League of Legends´ssä ja Starcraft II:ssa. Ammattilaistasolla pelaajille järjestetään suuria turnauksia ja liigoja. Myös perinteistä urheilua simuloivissa peleissä pelataan Esportissa. Tällaisia ovat titenkin NHL:n, NBA:n ja FIFA:n sekä muiden urheilulajien pelit myös niiden aikanaan aliarvostettujen moottoriurheilun lajien pelit kuten F1, Gran Turismo Sport, Project Cars ja muut iRacingin pelit. Ja osassa pelejään tarvitaan myös pelaajan fyysistäkin toimintaa kuten In the Groovessa ja  Dance Revolution´ssa.

Ja pelaaminen on varsin vakavaa. Ehkä siitä jotain kertoo sekin, että turnausten rahapalkinnot ovat parhaimmillaan jo kymmeniä miljoonia euroja. Itseasiassa viime vuonna 2019 E-urheilun kilpailujen ja turnausten kokonaispalkintosumma ylitti jo 200 miljoonaa dollaria.

No, eihän tämäkään pelaaminen ihan uutta ole, mutta viime vuosina kasvu on ollut valtavaa ja harppaukset ns. hyväksytyn urheilun piiriin määrätietoisempia. Wikipediaa kertoo, että ”Ensimmäinen tiedetty kilpapeliturnaus järjestettiin 19. lokakuuta 1972 Stanfordin yliopistossa Spacewar-pelaajille.” Niin, silloinhan ei Jarno Saaristakaan Suomessa ratamoottoripyöräilijänä juurikaan arvostettu. Tokkopa Stanfordin Spacewar-turnauksesta edes kuultiin. Myöhemmin sitten 1990-luvullai nternet mullisti kilpapelaamisen. Erityisesti Doomia pidetään tämän nykyaikaisen e-urheilun alkuna. Kilpapelaamisesta tuli 2000-luvulla entistä vakavampaa ja ammattimaisempaa, kun yhteistyökumppanit ja sponsorit alkoivat tukea peliturnauksia.

Aikanaan Keke Rosberg kyllästyi F1:sten vähättelyyn ja esittikin toivomuksen, että ihmiset arvioisivat formula ykkösten urheilullisuutta vasta sitten, kun ovat käyneet paikan päällä katsomassa ainakin yhden osakilpailun. Samaa voisi sanoa nyt elektoronisesta urheilusta. Kannattaa käydä katsomassa tai katsella tuolta suoratoistopalvelun kautta ja näkyyhän niitä nyt myös meidän tv:ssäkin.

Muuta vuosi sitten sai itse tehdä ison työn, että saimme agilityn Suomessa nostettua urheilulajien joukkoon. Päätin, että nyt se on tehtävä ja tein lopulta Valtion Liikuntaneuvostossa esityksen, että agility nostetaan urheilulajien joukkoon. Silloin Kike Elomaa esitystäni tuki ja voitimme äänestyksen. Näin upea laji nousi myös meillä arvoiseensa asemaan ja pääsi myös nauttimaan muiden urheilulajien kanssa valtionkin liikunnan tukirahoista. Määrätietoisuudella asiat muuttuvat.

Mitä sinä ajattelet?

Aurinkoinen aamu. Tänään minulla pitkästä aikaa vapaapäivä. Taidan nauttia keväästä. Kesäksi tämä nimittäin näyttää nyt kovalla vauhdilla etenevän.

Kello 20.08 ja kaunis kevät tai oikeastaan jo kesäpäivä takana. Mökillä puuhailtu monenlaista ja aika monta keskustelua myös käyty valtakunnankin asioista, mutta onneksi vain etänä ja puhelimella. Benin kanssa väännetty ensi viikon äänestyksiä tai niiden esityksiä kuntoon ja hieman katsottu myös askelmerkkejä lisätalousarvion käsittelyyn mm. Finnairin ja maakuntalentokenttien toiminnan turvaamiseksi, mutta myös mm. ravintoloiden avaamiseksi alueellisesti jo kesäkuun alusta lähtien. Myös viinien ulosmyynnin mahdollistaminen tulossa alkavalla viikolla eduskunnan äänestettäväksi ja muutama muukin. Nyt tarvitaan toimia, että saamme tämän maan ylös tästä korona-ahdingosta.

 

 

Kommentit