VASTINE MINISTERI SIRKKA-LIISA ANTTILAN VASTINEESEEN: Olisin mielelläni ministeri Anttilan kanssa samaa mieltä

Kynästä, tiistaina 16.06.2009

Mutta se vain nyt on kovin vaikeaa. Saimaanorppa on luokiteltu nyt äärimmäisen uhanalaiseksi ja on selvää, että vapaaehtoiset toimet sen suojelemiseksi eivät riitä. Keväisen verkkokalastuskiellon piti itseasiassa olla tässä tilanteessa itsestään selvää ja mm. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja valtiovarainministeriö vaativat sitä lausuntokierroksella. Myös ylivoimainen enemmistö myös itäsuomalaisista hyväksyi verkkokalastuskiellon. Mutta näin ei kuitenkaan ole toimittu.

En siis ole ajatusteni kanssa aivan yksin.

Helsingin Sanomat totesi mm. hyvin 4.4.2009: ” Maailmassa on vain yksi eläinlaji, jonka säilymisestä suomalaiset yksin ovat vastuussa. Se on saimaannorppa.”

Samaisessa Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa kerrottiin myös maa- ja metsätalousministeriön antamasta asetuksesta, jolla jatketaan saimaannorpan vapaaehtoisuuteen perustuvaa suojelua ja määrätään kalaverkkojen siiman paksuus. Helsingin Sanomat totesi, että ”päätös perustuu ministeri Sirkka-Liisa Anttilan (kesk) hyvään uskoon, että norpan pesimisalueen asukkaat ja mökkiläiset jättävät kalaverkkonsa ja täkykoukkunsa venevajaan huhtikuun puolivälin ja kesäkuun lopun välisenä aika”.

Itse en usko eikä moni muukaan valitettavasti usko siihen, että vapaaehtoisuudella tätä meidän käsissämme olevaa lajia pelastetaan ja siksi olen sukupuuttoon kuolemisen uhatessa valmis myös kovempiin toimenpiteisiin. Ja itseasiassa verkkokalastuksen keväinen täyskieltokaan, vain siis 77 päiväksi, ei vielä takaisi äärimmäisen pienen kannan pelastumista, mutta olisi yksi aito teko lajin tulevaisuuden turvaamiseksi. Haluan painottaa edelleen, että nuottaa ja katiskaa saisi tuona aikana käyttää.

On totta, että vapaaehtoiset toimet ovat tuottaneet hieman tuloksia. Vapaaehtoiset verkkokalastusrajoitukset, joita on tehty jo 1980-luvulta, ovat olleet merkittävä tekijä saimaannorpan säilymisessä. Tämän vuoden toukokuun alkuun mennessä lähes puolet tavoitepinta-alasta on saatu sopimusrauhoitusten piiriin. Mutta nyt näyttää siltä, että nämä toimet eivät yksinkertaisesti ole riittäviä. Vielä kolme vuotta sitten saimaannorpan kanta oli laskennoissa 280, mutta viime vuonna enää 260 yksilöä. Välittömän uhanalaisuuden rajana pidetään 400 yksilöä.

Totesin Vieraskynä-kirjoituksessani, että verkot vievät ”joka vuosi jopa puolet pesästään liikkeelle lähteneistä kuuteista”. Näin on. Metsähallituksen saimaannorppien poikaslaskennassa löytyi tänä keväänä vain 43 kuuttia eli kahdeksan vähemmän kuin viime vuonna. Metsähallitus arvioi, että verkkoihin kuolee vuosittain noin 20 – 30 saimaannorppaa. Näistä suurin osa nimenomaan alle vuoden ikäisiä kuutteja. Tämä tieto on siis Metsähallitukselta.

Minä olen siis sitä mieltä, että me ihmisit olemme syyllisiä siihen, että norppakantamme on tällainen mikä se nyt on. Siksi minusta meillä on myös vastuu siitä, että laji pelastetaan. Jos tätä ratkaisua ei tee suomalaiset niin toivon monen muun tapaan, että ratkaisun tekee EU-komissio, jonka puoleen asiassa on jo käännytty.

Timo Heinonen
kansanedustaja (kok)

Kommentit