Hevosten määrä Suomessa on kaksinkertaistunut viimeisen 25 vuoden aikana. Tänään maassamme on jo noin 70 000 hevosta ja ponia ja kasvava hevosala työllistää tänään jo yli 15 000 ihmistä. Menneiden vuosikymmenten työjuhdasta on tullut urheilun, harrastamisen ja vapaa-ajan virkistyspalveluiden vahva tuottaja. Uusia hevosalan yrityksiä perustetaan noin 250 joka vuosi ja hevosenomistajia on jo noin 35 000. Kun katsoo hevosalan harrastajia niin määrät ovat vielä aivan toista luokkaa – esimerkiksi aktiivisia raviharrastajia on noin 50 000 ja raveissakävijöitä noin 800 000. Puhutaan suurista väkimääristä ja trendi on nouseva.
Kasvava ala tuo myös erilaisia haasteista, joihin itsekin olen hevosharrastajana ja myös kansanedustajana törmännyt. Ykköshaasteeksi nostan ehdottomasti kasvavan lantavuoren ja sitten tutkimattomat hevossairaudet ja verokohtelun, kaavoituksen tuomat haasteet, hevosten hävittämisen jne.
Mitä muutamille haasteille nyt sitten kuuluu.
Ongelma 1: Hevosen lannan poltto
Hevosen lannan polton salliminen ilman jätteiden polttoon vaatimia erikoislaitteita ei näytä etenevän. Ihmettelen suuresti miksi ei. VTT on tehnyt koepolttoja testiolosuhteissa. Olen asiaa pitänyt esillä eduskunnassa lukuisia kertoja ja pieniä askelia olemme siis eteenpäin saaneet, mutta emme läpimurtoa. Yhteistä työtä tulee jatkaa ja painetta erityisesti ympäristöministerin suuntaan on lisättävä. Hänellä on asiaan ratkaisun avaimet.
On käsittämätöntä, miksi emme hyödynnä tätä energiavuorta. On käsittämätöntä, että jätämme tallimme lantaongelman kanssa yksin. Yhden hevosen päivässä tuottama lanta kuivikkeen kanssa vastaa noin kolmen polttoöljylitran polttamista, ja kun Suomessa on hevosia noin 70 000, niin näiden päivittäinen lanta vastaa 210 000 litraa polttoöljyä. 4-5 hevosen lannalla siis olisi mahdollista lämmittää omakotitalo ja suuremmilla määrillä muitakin rakennuksia. Tällä hetkellä lanta aiheuttaa kovaa vauhtia kasvavalle hevosalalle suuria ongelmia mm. kasvavina kustannuksina. Lannasta eroon pääseminen maksaa tällä hetkellä monelle tallille jo enemmän kuin hevosten rehut. Pidetään siis tästä yhdessä ääntä.
Ongelma 2: Tutkimattomat hevossairaudet
Kasvava hevosala vaatii myös lisää tutkimusta. Kuluvan vuoden aikana ns. Hattulan tauti on jälleen nostanut päätään esille. Otin asian eduskunnassa esille ja nyt olemme saamassa ongelmaan eteenpäin. Hevosalaan liittyvät tutkimusrahat tulevat Maatilatalouden kehittämisrahastosta. Rahojen jakoperusteena käytetään vuosittaisia painopistealueita ja esimerkiksi vuonna 2009 vain kolmasosa hakemuksista pystyttiin hyväksymään. Vuosina 2006-2009 hevosia koskeviin tutkimushankkeisiin on myönnetty yhteensä 635 000 euroa.
Selvittämättömät hevossairaudet ovat aiheuttaneet suurta huolta ja epävarmuutta useille talliyrittäjille ympäri Suomea ja Eurooppaa ja tuoreimmat tautiepäillyt, mm. Scandinavian Knucling Horse Syndrome- tapaukset, jotka kulkevat nimellä ”Hattulan tauti”, ovat tältä vuodelta.
Nyt voin kertoa, että Helsingin Yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta on aloittamassa tutkimushanketta kyseisen taudinkuvan ja mahdollisten syiden selvittämiseksi. Tutkimusyhteistyössä on mukana mm. Edinburghin yliopisto ja Pohjoismaisia tutkijoita. Jos kyseinen tauti on teille tuttu niin asiassa kannattaa nyt olla aktiivinen. Sen tutkiminen ja voittaminen on meidän kaikkien yhteinen haaste ja tavoite.
Ongelma 3: Liikunnan arvonlisävero
Liikunnan arvonlisävero on kestosuosikki, mitä kysytään ja ihmetellään. Maassamme yleisesti hyväksytyn tulkinnan ja käytännön mukaan ratsastuskoulu harjoittaa tuntitoiminnan osalta palvelua, jolla annetaan mahdollisuus liikunnan harjoittamiseen ja verokanta on alennettu 8% (AVL 85 a §). Tästä poikkeavia kantoja on tullut ilmi joitakin ja tilannetta tuleekin meidän yhdessä aktiivisesti seurata ja hakea vahvistusta yleiselle käytännölle tarpeen mukaan. Uhkana voi olla Korkeimman hallinto-oikeuden päätökset, joissa mm. hiihtokoulujen ja tenniskoulujen arvonlisäveroksi on määritelty 22 prosenttia. Lajit ovat kuitenkin hyvin erilaiset ja oman käsitykseni mukaan tulkintaa ei voida siirtää suoraan toiseen urheilumuotoon.
Sen sijaan ratsastusurheilussa on alusta saakka noudatettu oppilaiden opetuksessa ja valmennuksessa omalla hevosella 22% yleistä verokantaa. Tämä toiminta vastaakin juuri tenniskoulujen ja hiihtokoulujen toimintaa.
Ehkä yleisesti olisi pohdittava sitä, miksi liikunnasta, urheilusta – eli parhaasta mahdollisesta ennaltaehkäisevästä toiminnasta tarvitsee maksaa tällainen rangaistusvero?
Olisiko meidän yhteiskunnan mieluumminkin kannustettava yleisesti liikkumaan ja tekemään? Minusta olisi.
Ratsastus on harrastuksista jaloin.
Timo Heinonen
harrastajaratsastaja
kansanedustaja