”Vapaus, tasa-arvo, rakkaus – toteutuvatko ne koskaan tässä matoisessa maailmassa?”
Näin totesi 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla elänyt Minna Canth. Tänään vietetään Minna Canthin päivää eli tasa-arvon päivää. Hän olikin aikanaan merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja ja myös edelläkävijä rikkoen lasikattoja ja raivaten tilaa tasa-arvolle. Naisten aseman ajaminen ja vähäosaisten puolustaminen olivat Minna Canthille sydämenasioita.
Ossia Yrjö-Koskinen 1904. Kuva perhpotretista Eero Kekomäen kirjasta Keravan vaari, kertomus äidinisästä.
Ossia Yrjö-Koskinen Lopen lasikattojen rikkoja
Jos naisten aseman ajaminen ja vähäosaisten puolustaminen olivat Minna Canthille sydämenasioita, niin samaa voi sanoa Ossia Yrjö-Koskisesta kotikunnassani Lopella.
Kansakoulunopettaja Fanny Ossia Yrjö-Koskinen ei ollut kodin ihminen samalla tavalla kuin tuohon aikaan oli totuttu olevaan, vaan ulospäin suuntautunut uudenaikainen nainen, joka kantoi huolta vähäosaisten tukemisesta. Opettajana hän tunsi erityistä kiinnostusta opettamiseen ja kasvattamiseen ja myös nuorten auttamiseen eteenpäin opintiellä. Yksi esimerkiksi oli oman kotikoulun perustaminen Loppijärven rantaan Leppälahteen omille, mutta myös alueen muille lapsille.
Ossia Yrjö-Koskinen perusti myös mm. Lopen Naisyhdistyksen vuonna 1905 ja toimi sen pitkäaikaisena puheenjohtajana. Naisyhdistyksen toimesta Lopelle perustettiin myös lastenkoti erityisesti 1918 sodan orpolapsia varten. Ossia kierteli myös vankileireissä pelastamassa pois sellaisia paikkakunnan miehiä, jotka vain olosuhteiden pakosta olivat joutuneet punaisten riveihin. Naisyhdistys pani alulle Lopella myös koulukeittolatoiminnan ja oli merkittävä toimija monessa. (Lähteenä mm. Lopen Historia I ja Keravan Vaari -kirja).
Ossia oli myös ensimmäinen nainen Lopen kunnanvaltuustossa. Hän tuli valituksi ensimmäisenä naisena kunnanvaltuustoon heti ensimmäisissä yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen perustuneissa kuntavaaleissa vuosien 1918 ja 1919 taitteessa. Kuntavaalit järjestettiin siis heti sisällissodan jälkeen vuoden 1918 lopulla uuden kunnallisvaalilain tultua voimaan marraskuussa 1917. Osissa kunnista äänestys venyi kuitenkin vuoden 1919 puolelle ja näin myös Lopella pöytäkirja kunnallisvaaleista onkin kirjattu tammikuun 7. päivälle 1919.
Ossia Yrjö-Koskisen toiminnassa on nähtävissä vähintäänkin paikallisesti paljon samaa mitä Minna Canthissa ja muissa aikansa Suurnaisissa oli. Olen pitkään pohtinut, että Ossian ansaitsisi nimensä elävän myös tänäkin päivänä ja olen herätellyt ajatusta tehdä tasa-arvotyöhön perustuva palkinto tai stipendi kantamaan hänen nimeään. Tämä vuosi olisi sen aloittamiseksi mitä parhain sillä vapaaherratar Ossia Yrjö-Koskinen kuoli vuonna 1922 eli tänä vuonna tasan satavuotta sitten.
Ajatusta tänään hauduttelin hevoskärryillä myös ystäväni Tiina Seppälän kanssa. Tiina toimii tänään kotikuntamme Lopen kunnanvaltuuston puheenjohtajistossa ja on monessa jatkanut tätä arvokasta työtä kotikunnan ja kotiseudun eteen. Taidamme palata aiheeseen tämän vuoden aikana vielä. Mitä mieltä sinä olet?
Jotenkin tänäkin disinformaation ja sodan päivänä tulee mieleen väistämättä myös Minna Canthin toinen elämänviisaus. Uskon, että tämä toteutuu Venäjänkin suhteen ja Ukrainan elämä voittaa:
”Kautta historian totuus ja rakkaus ovat aina voittaneet.”