En edes muista koska viimeksi olisi ollut vapaapäivä, mutta nyt on ja siitä on nautittu. Ulkoilua perheen kanssa, mökilläkin jo hieman kevätpuuhia ja etsitty myös niitä keväänmerkkejä.
Leskenlehti, kaljatölkki, sitruunaperhonen, hampurilaislaatikko, västäräkki, karkkipussi, nokkosperhonen, nuuskapurkki… Keväänmerkkejä.
Jotenkin tuntuu siltä, että tuo roskan määrä vain kasvaa vuosi vuodelta. Ystävä viestitti, että uusinta on litran jugurttipurkit autoeväänä ja nekin lentävät ikkunasta ulos. Ja kun tietty matka on ABC:ltä tai Mäkkäriltä tultu niin silloin ikkunasta lentää paperipussit ja limsapurkit. Ja voi niitä jotka asuvat juuri sen optimaalisen bigmacin päässä hampurilaispaikasta. Siinä kohdassa nimittäin roskaa riittää ja yllättävän tarkkaan se on juurikin samassa paikassa.
Itse opin tässä talven aikana ihan uudenkin asian roskaamisesta. Kummimaatilallani yksi lehmä alkoi oirehtia ja kipuilla. Se tiesi sitä, että maidon tulo laski ja lehmä sairasti. Syynä se, että lehmä oli rehunsa matkassa syönyt metallia. Magneetti seuraavaan ruoka-annokseen ja sitten vain toivottiin, että olisi rautaa ja löytäisi paikkansa magneetin kyljestä ja jäisi sinne. Mutta pelkona se, että kiusana olisikin kaljatölkin alumiinin pala. Autosta viskattu tölkki siis löytänyt paikkansa ensin heinäpellolta ja sieltä heinää kerätessä silppuuntunut ja murksaantunut ja sitä kautta löytänyt tiensä lehmän pötsiin. Ja siihen kun ei magneetti auta niin edessä sairaalareissu ja pahimmassa tapauksessa lehmän loppu. Sellaistakin se roskaaminen saa aikaan.
Mutta jos BigMacistäkin tekisi vieläkin isomman. Siis niin suuren, että se riittäisi ihan jokaisella ihan sinne omaan kotiin asti. Jaksaisikohan silloin sen kantaa sisälle ja roskapussiin. Tokkopa.
Siis tässäkään ei auta muu kuin tiukka asennekasvatus. Lentääkö teidän autosta mitään ulos?
Kauniita keväänmerkkejä siis löytynyt ja illansuussa vielä ensimmäiset sinivuokotkin. Ja se Västäräkki. Siis se josta kesään enää vähäsen.