Pienten lasten isänä näkee paljon vanhoja herkkuja.
Talvinen Joosepinpolku.
Kyllä minä niin vaan mieleni hyvitin. Kalenterini ilmoitti nimittäin, että tänään ei ole mitään sovittua työjuttua. En edes muista koska viimeksi oli vapaapäivä, mutta tänään oli ja siitä nautin. Ensin pitkä metsälenkki ensimmäiset kilometrit umpihangessa ja sitten Loppijärven rannassa ja loppumatka jänisten, peurojen ja kauriiden jälkiä seuraillen. Vilskettä oli yölläkin riittänyt. Ja kevättä oli ilmassa Pekkalan tikalla ja tinteilläkin. Ja räystäiden makoisat (muistan lapsuudesta) jääpuikot tippuivat kivasti vettä.
Hienkin sai kivasti pintaan umpihangessa tarpoen ja mielelle virkeäksi ja pattereihinkin virtaa. Tällaiset hetket luonnossa vaan ovat niin minun juttu.
Illansuussa vielä isomman lapsemme synttärijuhlat. Kuusi vuotta plakkariin. Niin ne vuodet vaan juoksevat iskänäkin ja lapsi jo kohta esikoulussa. Pienempi kolmivuotias eilen jo kyseli koska hän on aikuinen. Hetki siihen onneksi vielä menee.
Huomenna sitten arki ja töitä jälleen. Illalla Lopen kunnanvaltuusto ja sitä ennen vielä pitkä ryhmäkokous ja paljon muutakin. Mutta nyt vapaapäivän ilta ja pidän senkin vapaana 🙂