Tänään oli tunnelmarikas päivä, kun juhlimme rakkaan kummityttömme Elisan valkolakkia. Elisa kirjoitti ylioppilaaksi nyt syksyllä suunnitellun mukaan. Salibandyura vei tytön jo heti yläkoulun jälkeen Hämeenlinnaan lukion urheilulinjalle ja siellä parinkin joukkueen matkassa on hänen vuotensa pysyneet vauhdikkaina lukion rinnalla. Kouluhommansa Elisa on hoitanut aina tunnollisesti ja muistan, kun aikanaan hänen aloitettua alakoulunsa Lopella kummisetänä aina kyselin, että ”mitäs opit tänään koulussa?”, niin Elisa vasta, että ”en mitään”. No lopulta paljon oppi ja hienot paperit kirjoitti lukiosta.
Elisalle annoimme toisen kummityttömme tapaan lahjaksi jotain pysyvää. Sellaista mikä muistuttaa tästä tärkeästä päivästä ja toisaalta myös meidän syvästä rakkaudesta.
Elisalla ihastuttavat juhlat Vojakkalan vanhalla koululla. Tarjolla oli hyvää ruokaa ja herkkujakin ja ennen muuta ystäviä ja sukulaisia. Ja tämä Eltsu niin kauniina ja onnellisena. Elämää ja iloa täynnä.
Yhteisistä jutuista voisin kirjoittaa vaikka kuinka ja paljon. Pikkuinen tyttö oli paljon kummeilla ja
paljon vielä isompankin. Meidän lapsille hänestä tuli kuin isosisko ja sitten ystävä. Ja minulle ja meille kuin oma rakas tytär.
Paljon onnea Elisa! Säilytä uteliaisuus elämää ja elä täysillä! Ja laula kovaa!
….
Kello 20.28 ja Vojakkalasta Eltsun juhlista vasta kotiin. Kuusi tuntia siinä meni hetkessä ja oli paljon naurua, hymyä ja juttutuokioita ja vähän liikutuksen kyyneleitäkin.
Kiitos myös lukuisista viesteistänne liittyen eiliseen linnanjuhliin. Oli kunnia ja ilokin saada edustaa siellä ja kunnioittaa näinkin menneitä sukupolvia – veteraaneja ja lottia – mutta myös muitakin menneitä sukupolvia, jotka ovat vuorollaan tätä maata rakentaneet ja ylläpitäneet. Nyt on meidän vahtivuoromme ja lupaan jatkaa työtäni rakkaan kotimaan eteen joka päivä.