Varhainen sunnuntaiaamu. Joulukuun 8. päivä ja vapaan ja itsenäisen isänmaan uusi vuosi on käynnistynyt. Ajattelin tuossa illalla, kun rakkaan kummityttöni ylioppilasjuhlista kotiimme palasimme millaisessa maassa nämä nuoremme saavat nyt asua? Ajattelin, että aiheeseen voisin nyt myös täällä palata.
Usein meillä toisellaan, että olemme niin ja niin monetta kertaa maailman onnellisin kansa. Ja, että on 
lottovoitto syntyä Suomeen jne. Näin se on ja näin ajattelen usein itsekin. Nyt meitä haastaa tällä hetkellä todenteolla erilaiset kansainväliset, mutta myös sisäisetkin haasteet. Eräskin äiti tällä viikolla pohti mietteliäänä, että heidän nuoren vuoro on lähteä armeijan harmaisiin nyt. Tilanne pohditutti ja huolestuttikin ja myös sen ymmärrän, kun katsomme miten sota on tullut jälleen Eurooppaan ja miten myös meidän koskemattomuutta loukataan useilla eri tavoilla aikalailla arkipäiväisestikin nyt. En itse usko, että sotaan joutuisimme, mutta senkään mahdollisuutta ei voi Euroopassakaan enää kokonaan pois sulkea. Ymmärrän hyvin, että tämä tilanne ja epävarmuus huolestuttaa meistä jokaista ja myös nuoria itseään. Meidän tulee puhua näistä asioista avoimesti ja koruttomastikin. Mutta ei pelotella eikä uhkaa tai vaaraa liioin suurennella, mutta ei vähätelläkään. Teemme kaikkemme, että oma uskottava puolustuksemme on hyvässä iskussa ja suhteemme kumppanimaihimme niin hyvät, että emme koskaan jää yksin. Nato on meidän keskeisin turvamme ja myös kahdenvälinen puolustusyhteistyö mm. Ruotsin kanssa saumatonta, mutta kuitenkin tärkein turvamme on pitää aina ja joka hetki oma uskottava puolustuksemme kunnossa. Ja se vaatii meiltä nyt ja jatkossa vähintään 2% bkt:sta ja itse uskon, että jopa 2,5 – 3% bkt:stä puolustukseen ja myös jalkaväkimiinojen palauttamisen repertuaariimme – pelotteeseemme.
Huolta aiheuttaa myös kotimaamme talous ja sen mukanaan tuomat leikkaukset ja epävarmuus. Mutta tästäkin huolimatta uskallan sanoa, että meillä on nyt ja huomennakin yksi maailman parhaista hyvinvointivaltioista. Panostamme lisää koulutukseen ja osaamiseen ja myös mm. lasten ja nuorten mielenterveyteen juuri hyväksytyn terapiatakuun kautta jne. Vähemmälläkin voimme tehdä paljon, kun tilanne sitä vain edellyttää ja siihen pakottaa.
Hyvässä maassa elämme ja hyvänä sen myös pidämme.
Itsenäisyyspäivän linnanjuhlissa oli tänä vuonna minusta myös kaunis tunnelma. Tasavallan presidentti Alexander Stubb oli uudistanut perinteikästä juhlaa arvokkaasti ja pieteetillä. Juhlassa oli mukava toivoa ja myös iloa. Ja niin pitääkin olla. Synkkyyteen meidän ei tässä maailmassa ja ainakaan tässä maassa pidä vaipua. Ja kuten olen monesti ennenkin sanonut, niin kokemastamme huolimatta itsenäisyys ja vapaus ovat ennen muuta iloisia asioita.
Tämä tullee varmasti korostumaan tulevina vuosina ja vuosikymmeninä aivan varmasti. Ja toivottavasti. Mutta se ei merkitse eikä saa merkitä sitä, että emme muistaisi maamme kohtaamia sotia ja taisteluja,
joissa uhattuna oli myös koko maamme vapaus ja itsenäisyyskin. Ensimmäisen kerran itsenäisyytemme oli uhattuna jo heti itsenäistymisemme jälkeen 1918 ja rajusti parikymmentä vuotta myöhemmin 1939 alkaneissa sodissa. Uhri oli suuri. Ja uhraus valtava. Monen naisen ja miehen kohdalla suurin mahdollinen. Meidän on huolehdittava, että tämä muisto ei koskaan himene. Ja siksi esimerkiksi itse tein nyt vaarini vihollistulen alla saamista kunniamerkeistä vitriinin, mikä nostetaan tätä eteenpäin aina itsenäisyyspäivänä paraatipaikalle sinivalkoisten kynttilöiden eteen.
Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolla oli hieman uudenlaista valoa ja sen myötä myös tunnelmaa. Musiikissa tuttua arvokkuutta, mutta myös eloa ja iloakin. Ja ihmisiä paljon ja lukuisia kättenpuristuksia ja halauksia – juttutuokioita ja itsenäisyyspäivän toivotuksia. Laitan tänne muutamia kuvia illalta.
Tänään uusi aamu ja uusi päivä. Se valkenee epävarmassa maailmassa. Syyriassa on valta vaihtunut Bašar al-Assadin diktatuurista. Mitä siellä tapahtuu seuraavaksi? Sitä emme tiedä? Toivottavasti viha ei saa valtaa ja kosto kierrettään, vaan vallanvaihto voisi edetä hallitusti? Ukrainassa Venäjän raakalaismainen hyökkäyssota jatkuu. Tänäänkin monet siviilit saavat pelätä Venäjän toimien alla. Epävarmuutta on myös Etelä-Koreassa ja myös kysymysmerkkejä monessa muussakin maassa tavalla ja toisella kuten Yhdysvalloissa, Saksassa ja Ranskassakin. Mitä tämä päivä tuo tullessaan, niin sitä emme tiedä, mutta toivoa voimme aina parempaa ja rauhaakin.
Tänään itse suuntaan vähän ulos. Aamusta metsään. Mieli siellä lepää ja sielukin. Päivällä ajattelin ehtiä vähän joulutunnelmiinkin ja illansuussa lupasin mennä kuuluttamaan LFT Läysän 2-divisioonan salibandyottelun Lastikkaan. Arki siis jatkuu ja pyhäkin.