Vaikuttaako se kenen kanssa liittoutuu?

Blogi, maanantaina 14.01.2013

Viikonloppuna keskustelu Suomen ja Ruotsin välisesti puolustusyhteistyöstä kiihtyi. Ruotsin ulkoministeri Carl Bildt ja puolustusministeri Karin Enström ehdottivat Dagens Nyheterissä yhteistyön syventämistä. He puhuivat maittemme sotilaallisten resurssien yhteisen käytön lisäämisestä, mutta myös yhteisomistamisesta.

Puolustusministeri Carl Haglund suhtautui esitykseen pian varsin myönteisesti. Hän puhui jo viikonloppuna maittemme välisestä puolustussopimuksesta ja puolustusliitosta. Se taasen tarkoittaisi tehtävien vastuujakoa. Ulkoministeri Erkki Tuomioja jatkoi keskustelua Pohjoismaisen yhteistyön muodossa ja kertoi tähän kuuluvan yhteiset harjoitukset, yhteinen koulutus, yhteiset hankinnat ja myös yhteistyö kriisinhallinnassa ja valvontatehtävissä. Tuomiojan mukaan mukana voi olla kaikki pohjoismaat tai vain kaksi maata.

Miksi Ruotsi sitten esittää tällaista? Se on hyvän pohdinnan paikka. Ruotsihan on jo muuttanut oman maansa puolustuspolitiikkaa olennaisesti. Meidän ja heidän tavoiteasetanta eroavat toisistaan merkittävästi. Ruotsilla on myös merkittävästi aseteollisuutta. Tarkoittaisi yhteistyö tai siis puolustusliitto Ruotsin kanssa sitä, että kalustomme olisi ruotsalaista? Todennäköisesti.

Minusta asiaa on siis syytä pohtai vakavasti. Ruotsalaisministereiden avaus on siis tervetullut. Nyt on varmasti paikallaan käydä keskustelu siitä olemme valmiita yhteistyöhön. Meillä ensimmäinen konkreettinen koetinkivi on siinä Pohjoismaisena yhteistyönä ilmavalvonnasta päättäminen. Se on Tuomiojalla koitinkivi numero yksi. Onnistuuko hän vakuuttamaan oman puolueensa ja muut puolueet Pohjoismaisen yhteistyön merkityksestä ja tarpeellisuudesta. Jos ei onnistu voidaan Pohjoismaiden yhteistyö ainakin hyvin suurelta osin haudata. Jos kolmen viikon ilmavalvontatehtävä tai oikeastaan -harjoitus on meille liikaa niin muusta syvemmästä yhteistyöstä ei kannata tässä vaiheessa haaveilla. Ja perusteltua on myös pohtia sitä mikä on yhteistyötä ja mikä avunanontoa. Minusta yhteistyöstä pitää aina hyötyä molempien ja tai kaikkien osapuolten. Ainakin pääsäännön pitää olla niin.

Myös Ruotsin ja Suomen välinen puolustusliitto muuttaisi maamme tilannetta. Maammehan on sotilaallisesti liittoutumaton. Siitä on haluttu pitää kiinni. Nyt kysymys kuuluukin, että on sotilasliitto Ruotsin kanssa eri asia periaatteeltaan kuin esimerkiksi kuuluminen Natoon tai Pohjoismaiden sotilasliitto? Ollaanko siis liittoutumattomuuden perinteestä ja periaatteesta valmiita nyt luistamaan? Ja jos ollaan niin silloin varmasti on järkevintä miettiä perusperiaate ja perusratkaisu huolella. Mikä on paras ja toimivin ratkaisun maamme turvallisuuden kannalta.

Ruotsalaisministerit Bildt ja Enström nostivat esille Euroopan turvallisuuden. He pitävät pohjoismaista tai siis Suomen ja Ruotsin välistä yhteistyötä (l. puolustusliittoa) perusteltuna siksi, että mahdollisuudet Aasiassa, tragedian syveneminen Syyriassa ja haasteet Afrikassa tulevat väistämättä vaatimaan meiltä tänäkin vuonna vahvaa sitoutumista EU: n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Ministereiden mukaan myös Itämeren tilanne vaatii lisää voimavaroja merkittävänä kauppareittinä niin talouden kuin ympäristönkin näkökulmasta.

Minusta siis ruotsalaisministereiden keskustelunavaus on tervetullut. Sitä ei pidä suoralta kädeltä tyrmätä vaan se pitää ottaa huolelliseen pohdintaan. Peruskysymykset ovat siis se pystymmekö tulevaisuudessa yksin ylläpitävää uskottavan maanpuolustuksen ja kantamaan vastuun koko maamme puolustustamisessa erilaisia uhkia vastaan? Olemmeko valmiita luopumaan liittoutumattomuuden periaatteesta? Onko puolustusliitto Ruotsin kanssa oikeasti sellainen kokonaisuus, että se on riittävä turva meille huomiseen? Ja jos olemme valmiita luopumaan liittoutumattomuudesta niin silloin kannattaa pohtia myös Nato-kortti huolella.

Tärkeintä tulee kuitenkin olla sen, että tulevaisuudessakin pystymme joko yksin tai yhdessä puolustamaan Suomea erilaisten suurtenkin uhkien edessä. Ja se, että puolustuksemme on sellaisella tasolla, että se toimii myös ennaltaehkäisevästi.

Ruotsihan on jo itse todennut, että he eivät tulevaisuudessa eivätkä enään tänäänkään pärjää yksin. Pärjäämmeköhän mekään.

Tänään maanantaina aloitamme uuden vuoden kunnallisten luottamustehtävien parissa. Tänään vielä vedän yhden kunnanhallituksen. Sen jälkeen kahden vuoden projekti kunnanhallituksen puheenjohtajana päätökseen ja palaan sitten valtuustomme johtoon. Tänään kh:ssa käymme läpi alkaneen valtuustokauden luottamuspaikkajaon ja vain muutamia muita asioita. Urakkamme siis aikalailla valmis.

Mutta nyt aamun lehdet ja suurempi kuppi kahvia. Koneet käyntiin.

Viimeinen kunnanhallitus takana. Näin kaksivuotinen urakka päätökseen ja tänään vielä valmistelimme tulevaa uutta valtuustokautta ja hallituskautta. Lyhyt puolentunnin kokous ja kiitokset ja kahvit. Tämä työ nyt päätökseen ja hyvällä mielellä. Kotikuntamme on paljon paremmassa kunnossa kuin aloittaessamme neljä vuotta sitten ja vielä paljon paremmassa kunnossa kuin kaksi vuotta sitten kun tartuin kunnanhallituksen puheenjohtajan nuijaan. Oikeastaan en muuta toivo kuin sitä, että nyt uusi kunnanhallituksen puheenjohtaja ja kunnanhallitus huolehtii siitä, että Loppea ei enää talousongelmiin päästetä. Hyvä ohjenuora voisi olla se, että nyt alkavankin neljä vuotta kunnan talous pidetään tasapainossa ja velkamäärää vähennetään. Sen pitää olla ehdottomasti tavoite ja tehtävä myös uudelle kunnanhallitukselle.

Mutta suuri kiitos vielä koko kh:lle ja kuntamme virkamiesjohdolle ja kaikille kuntamme työntekijöille. Teette upeaa ja arvokasta työtä jolla on tarkoitus. Kiitos siitä.

Itse jatkan nyt sitten seuraavat vuodet valtuustomme puheenjohtajana. Siihen tehtävään on helpompi yhdistää eduskunnan työ ja toisaalta nyt on hyvä mieli jättää Loppi seuraavien käsiin. Pitäkää siitä hyvää huolta ja antakaa se seuraajillenne jälleen paremmassa kunnossa kuin sen tänään meiltä saitte.

 

Kommentit