Vaihtoehtoiset autot hyviä, mutta jakeluverkkoa kaivataan lisää.

Blogi, keskiviikkona 15.01.2014

Tänään koeajoin Aspin Karelta mielenkiintoisen VW Eco-Up 5-ovisen maakaasuauton. 1000 kuutiota, 3 sylinteriä, 68 hv. EU-yhdistetty kulutus 2,9 kiloa maakaasua sadalla. Hauska auto. Autossa vaihtoehtona tai lähinnä varana 10 litran bensatankki ja sitä vielä Suomessa usein tarvitseekin. Kaasulla ei päästä kuin se muutama satakilometriä ja jakeluverkko kuitenkin vielä sellainen, että bensaa voi tulla helpolla ikävä. Kahdella tankilla eli maakaasulla ja bensalla pääsee sitten yhdessä jo sen viitisensataa kilometriä (kaasulla 250-290km) eli pidempikin matka jo siis onnistuu. Mutta parhaimmillaan edelleen tällainen auto kaupunkiajossa missä kilometrejä ei kerry hetkessä paljoa ja jakeluverkko riittävä. Eli ei ihan joka päivä tarvitsisi kuitenkaan tankilla käydä. Volkkarin Eco-Upin perushinta on 15 528 euroa ja kaupunkiautoksi kerrassaan mainio ja näppärä. 

Jakeluverkko kun tästä vielä laajenee ja kehittyy niin itse uskon kaausautojen valtaavan alaa. Eikä siis pelkästään maakaasun vaan myös biokaasun. Tähänkin autoon voi jo tankkata maa- sekö biokaasulla. Ja biokaasuhan valmistetaan meillä yhdyskunta- ja teollisuusjätteistä. Sitä voi jo siis monessa mielessä kuvata ilmastoneutraaliksi vaihtoehdoksi. Ja vaikka pikkumoottorisilla dieseleillä voi päästä pieniin kulutuksiin niin tällaisiin päästöihin ei niillä päästä. Eli biokaasun ilmastopäästöt on 97 prosenttia bensaan verrattuna ja maakaasullakin 24 prosenttia vähemmän.

Ja kyyti siis aikalailla edullisempaa kuin bensalla ja dieselillä. Biokaasu maksaa noin 1,5 euroa kilo ja maakaasu kymmenen senttiä vähemmän. Tämän pikkumenopelin vuosikulutus siis euroissa vajaa tonni jos ajoa tulee mittariin sellainen keskiverto 20 000km.

Hauska peli ja melkeimpä luulen, että itse vielä joskus omaankin autooni biokaasua tankkaan. Mutta sitä ennen jakeluverkon tulee kehittyä.

Kiitokset vielä Kare Aspille tästä lystistä. Nyt Helsinkiä kohden ja Kansallisteatteriin vieraaksi katsomaan Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat.

….

Kello 23.33 ja juuri Helsingistä kotiin. 

Ilta tänään Kansallisteatterissa. Pitkään olin suunnitellut pääseväni katsomaan Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat teatteriin ja tänään se sitten toteutui. Näytelmänä Sofi Oksasen teos toimi minusta hyvin. Väliajan kanssa kolmituntinen meni hetkessä ja vahvoissa tunnelmissa. Naispääosan esittäjä Matleena Kuusniemi teki koskettavaa työtä kuten myös Timo Tuominenkin. Pääparin Edgarin ja Juuditin rinnalla toinen kaksikko Janne Hyytiäinen Rolandina ja Sari Puumalainen Rosaliena tekivät myös hyvää työtä. Ja täytyy todeta, että itse pidin todella paljon Jukka-Pekka Palosta.

Ohjaaja Raila Leppäkoski käytti tehokkaasti upean Kansallisteatterimme tekniikkaa hyväkseen ja lavalla riitti nähtävää niin itse tapahtuman keskipisteessä kuin koko estradin alueella. Siksi suosittelenkin katsomosta paikkoja hieman kauempaa. Myös pyörivän lavan ja Mikko Ijäksen upeiden hiilitöiden katselu onnistuu paremmin. Ja kyllä minuun vaikutuksen teki myös koko näytelmän lavalla ollut orkesteri säveltäjä-kapellimestari Maija Kaunismaan johdolla. Musiikki oli tärkeä osa tätä kokonaisuutta.

Koskettava Sofi Oksasen teksti ja raskas aihe. Mutta upea kokonaisuus. Suosittelen hyvän ja vakavamman teatterin ystäville. Teille joita teatteri saa koskettaa kovemminkin.

Mutta nyt nukkumaan. Kohta ollaan jo huomisen puolella ja huomenna sitten Matkamessuille. Niin se kalenteri alkaa taas täyttyä monenlaisista jutuista.

 

 

Kommentit