Ajattelin tälle päivälle avata toisenkin blogin. Tänään nimittäin Ylen A-Studion toimittaja Kyösri Hagert kävi lounastauolla minua haastattelemassa Vantaalola. Viime viikolla hän soitti lomamatkalleni ja halusi tietää vuoden 2011 vaalirahoituksestani ja siitä miksi en kerro kaikkien rahanlahjoittajien nimiä.
Ilmoitukseni on ollut virallisilla vaalisivuilla vaaleista lähtien ja myös täällä kotisivuillani on oma sivu Vaalirahoitukselle. Siellä on nähtävissä niin eduskuntavaalit 2007 kuin 2011:kin, mutta myös kuntavaalien rahoitukset.
Vaalipäällikköni Riku Bitterin ohjeistamana olemme näissä asioissa halunneet tehdä aina enemmänkin kuin laki vaatii. Jo ennen mitään vaalirahakohua halusimme kertoa 2007 myös kampanjamme menopuolen. Ja viime vaaleissa 2011 halusimme kertoa myös mm. talkootyön osuutta ja esimerkiksi henkilöitä jotka lausuivat runoja tai esiintyivät osana kampanjaani. Emme siis ole tyytyneet kertomaan vain rahanantajia vaan myös työpanoksensa antaneita kampanjan tekijöitä.
Ylen toimittaja Hagert lähti liikkeelle siitä, että kampanjani oli 2011 suuri. Se on totta. Kampanjan kokonaiskulut olivat 88093,05 euroa. Tästä valtaosa tuli lahjoituksini yrityksiltä ja yksityisiltä henkilöiltä. Hagertia harmitti se, että vaalikassani kertyi pienistä summista – siis alle ilmoitusrajan olevista. Pienimmät kympin tai kahden kahvimukia tai t-paitaa ja sitten seminaarilippua, lehtimainoksia yms. Varmaan keskiarvo muutamia satasia ehkä 400-500 euroa. Vain neljän ulkopuolisen tahon ja kahden kokoomusyhdistyksen tuki ylitti lain ilmoitusvelvollisuuden ja ne ovat vaalirahailmoituksessa kerrottu. Ja ne ovat:
Yritykset:
H.G. Paloheimo Oy 3000
Marecap Trans Oy 3500
Yksityiset:
Ilkka Brotherus 5000
Jouni Arolainen 3000
Puolueyhdistykset:
Lopen kokoomus ry 4800
Riihimäen Kokoomus ry 1500
Toimittaja Hagert olisi halunnut tietää ketkä ovat muut lahjoittajat. Laki kuitenkin lähtee siitä, että alle ilmoitusrajan olevia lahjoituksia voi tehdä myös nimettömänä. Minusta se on arvokas lupaus myös heille jotka eivät halua esimerkiksi 20 tai 40 tai 300 euron tuen tai muun alle ilmoitusrajan olevan tuen takia nimeään julki. Se on lainsallima tapa osallistua yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen kuten on ehdokkaaksi asettuminen tai kampanjointikin. Minusta se on äärimmäisen hienoa, että yksityiset henkilöt tai yritykset haluavat tukea omakseen kokemaan puoluetta tai ehdokasta. Ja olen siitä enemmän kuin ylpeä, että kaiken vaalirahakohun jälkeen minä sain viime vaaleissa jopa paljon enemmän ja helpommin tukea kuin aiemmin. Se oli minusta osoitus siitä, että en ollut mukana vaalirahakohussa, en saanut rahaa Kehittyvien Maakuntien Suomelta tai Nuorisosäätiöltä tai vastaavilta. Ja aina vaalirahailmoitukseni on tehty tarkasti ja oikein. Ja tästä nimettömänäkin lahjoittamisen mahdollisuudesta on hyvä demokratiassa pitää kiinni jatkossakin ja siksi näitä tukijoita ei lain mukaan saa ilmoituksiin laittaa. Toki varmasti olisi luvannut voinut julkaisuun kysyä, mutta minusta se ei ole tarpeen eikä oikeinkaan kun se tällaisista summista. Laissa on määritelty ne rajat jotka luovat julkaisuvevollisuuden ja ne rajat on työryhmät aikanaan pohtineet monestakin tulokulmasta juuri niiksi mitä ne nyt ovat. Selailin ilmoituksia ennen haastattelua ja huomasin, että juuri samalla tavalla myös esimerkiksi Vihreiden Pekka Haavisto, Ville Niinistö ja Tuija Braxin olivat rahoituksensa ilmoittaneet. Alle 1500 euron tuet jäivät siis lain mukaan kirjaamatta.
Ja totean nyt tässäkin, että en tule jatkossakaan kertomaan tällaisia tukijoita. Itse haluan kunnioittaa näiden henkilöiden ja yritysten oikeutta tehdä alle 1500 euron lahjoitukset ilman julkisuutta. Ja osallistua tätä kautta eri puolueiden ja eri ehdokkaiden tukemiseen vaaleissa.
Vaalirahan yhteys Lopen kunnan maanostoon.
Haastattelussa seuraavaksi toimittaja Kyösti Hagert tarttui H.G. Paloheimo Oy:n 3000 euron tukeen eduskuntavaaleihin 2011. Samana vuonna nimittäin Lopen kunta teki Paloheimon kanssa maakaupan yritysalueeksi Riihimäen ja Lopen rajalta. Ns. Silmänkannon alue ostettiin Lopella ja olin itse kyseisenä vuotena kunnanhallituksen puheenjohtaja.
Itse en neuvotteluihin osallistunut vaan ne meillä hoiti virkamiehet kunnanjohtajan johdolla ja en myöskään osallistunut asian päättämiseen kunnanhallituksessa. Vaaliraha teki minut jääviksi kunnanhallitukseenkin ja näin ollen asian käsittelyn hoiti hallituksen varapuheenjohtaja Saija Grönholm. Kunnanhallituksen esitys eteni kunnanvaltuustoon. Siellä en enää lainkaan mukaan ollut jäävi ja asian kokouksessa myös totesi kunnanjohtajamme Karoliina Viitanen. Laki on tässä yksiselitteinen: ”Valtuutettu on kuntalain 52.1 §:n mukaan esteellinen käsittelemään valtuustossa asiaa, joka koskee henkilökohtaisesti häntä tai hänen hallintolain 28 §:n 2–3 momentissa tarkoitettua läheistään.” Kauppa nautti Lopella vahvaa tukea ja se päätettiin yksimielisesti. Vain yksi valtuutettu jätti asiaan eriävän mielipiteen kun hänen esitys päätöksenteon lykkäämisestä ei saanut kannatusta.
Esteellisyys: Tässä laajempi Kunnat.net sivusto valtuuston esteellisyydestä. Ja tässä sitten esteellisyys muissa luottamustehtävissä eli esim. Esteellisyys Kunnanhallituksessa. Kunnanhallituksen ja kunnanvaltuuston esteellisyyksissä on siis selkeä ero. Ja pitää myös muistaa, että ilman syytä ns. vastuuta pakoillenkaan ei itseään saa lainmukaan jäävätä. Syy jääväykseen pitää olla.
Lakipykälät kertovat yksiselitteisesti jääviyden ja muistan miten näitä olen itse lukuisat kerrat varmistanut myös Kuntaliiton johtavalta lakimieheltä Heikki Harjulalta. Tänäänkin vielä haastattelunkin jälkeen soitin ja kävimme läpi vuoden 2011 tapahtumat uudelleen ja kaikki on mennyt juuri lainmukaan ja kaiken taiteen sääntöjen mukaan.
Laitoin vielä iltapäivällä Lopen kunnasta pyytämäni pöytäkirjanotteenkin toimittaja Kyösti Hagertille ja myös A-Studion vastaavalle henkilölle. Pöytäkirja on myös julkinen ja kuntamme nettisivuilla: www.loppi.fi ja kokous oli 12.12.2011. Itse nimittäin toivon, että ainakaan täysin lainmukaisesti toiminutta yritystä ei leimattaisi tällaisessa jutussa täysin perättömillä vihjailuilla. Se on epäreiluinta mitä minusta voi tehdä.
Itse arvostan, että H.G. Paloheimo on halunnut myös minun työtäni valtakunnan politiikassa tukea tai siis pääsemistä sinne. Ja tiedän, että he auttavat jatkossakin.
Niin ja tänään illansuussa sain vielä viestin, että toimittaja oli soitellut muuallekin. Hyvä niin. Sillä tiedän, että asiassa ei ole mitään väärää eikä mitään laitonta eikä edes mitään harmaalla alueella olevaa. Ja olen varma, että kaikilta muiltakin toimittaja Hagert saa samat tiedot kuin minultakin ja ne tosiasiat, jokta ovat vahvistaneet sen, että asiassa ei ole mitään laitonta eikä mitään kyseenalaista eikä muutenkaan ihmeellistä.
Alunperin toimittaja siis halusi puhua vaalirahailmoituksestani ja sen lahjoittajista. Näyttää siltä, että todellinen aihe hänellä oli tämä Lopen kunnan ja H.G. Paloheimon välinen maakauppa. Sitä hän ei tosin minulle puhelimessa etukäteen eikä haastattelussakaan kertonut. Kertoi vain, että Ylelle pitää saada nyt joku vaalirahajuttu ja hän ei vielä oikein tiedä mitä tekisi. Tiesipä hyvinkin.
No minulla on 100% puhtaat jauhot pussissa ja olen tässä vaaliraha-asiassa halunnut aina edetä ja olla avoin. Se nähtiin jo 2007 ja muista kuinka silloin vaalirahakohun keskellä minun vaalirahailmoitusta jopa osa medioistakin käytti malliesimerkkinä oikein ja lainmukaisesti täytetystä vaalirahailmoituksesta. Näin toimin jatkossakin.
Eli tänään olin siis yhdessä elämäni erikoisimmassa haastattelussa. Mielenkiintoista nähdä miten toimittaja Kyösti Hagert tekee jutun. Kuinka ison rikollisen hän minusta siinä tekee? Tai kuinka vihjailevan jutun?
Nostin muuten haastattelussa esiin myös Vihreiden Pekka Haaviston, Tuija Braxin ja Ville Niinistökin, jotka siis ovat toimineen täysin samoin kuin minä – siis lainvaatimalla tavalla. Mielenkiintoista nähdä jättääkö toimittaja Hagert tämän kohdan juttuun. Epäilen. Tai haastatteleeko heitä tai joitain muita? No ei varmasti.
Kunnanjohtajamme Karoliina Viitanen on nyt ulkomaanmatkalla, mutta olen varma, että kun hän palaa niin saatte häneltä myös vahvistuksen tähän kaikkeen.
Tällaiset ilkeästi vihjailevat jutut tai haastattelut harmittavat. Mutta tällaistenkin toimittajien kanssa täytyy voida elää. Hyviä osaavia tutkivia journalistejä tosin tulee aika usein tänäpäivänä ikävä.