Uusi kouluvuosi käynnistyi eilen. Tienpäällä oli jälleen paljon ensikertalaisia, mutta paljon myös lapsia ja nuoria, joille kouluvuosi toi jotain uutta. Osa siis aloitti ensimmäisellä luokalla, osa ensimmäisellä luokalla lukiossa, osa siirtyi yläkoulun puolelle ja osa vaihtoi muuton tai muun syyn kanssa koulua. Olen varma, että monet olivat innoissaan, mutta osaa aivan varmasti myös jännitti ja ehkä jotakuta myös pelottikin.
Kouluteiden turvallisuus on pitkälti meidän aikuisten varassa. Ollaan siis näinä päivinä ja totta kai koko kouluvuoden valppaita liikenteessä.
Sinä teet suojatien.
Dilemma ja Phondo Wälläri torimme stagella.
Tämä on hyvä toteamus ja niin totta. Suojatie ei synny liikennemerkillä ja valkoisin viivoin vaan vasta sillä, että me kunnioitamme sitä suojatienä. Annamme tilaa ylittää tien sen kautta ja toisaalta käytämme sitä itsekin ollessamme liikkeellä jalan tai pyörin. Esimerkin voimalla.
Osaa uusi kouluvuosi voi siis myös pelottaa. Osaa on jo kiusattu viime vuonna ja osaa ehkä vuosia – jopa koko kouluajan. Toivon sydämestäni, että nyt työnsä aloittanut uusi hallitus ottaa koulukiusaamisen vakavasti. Tarvitaan keinoja kouluille puuttua kiusaamiseen, mutta tarvitaan myös järeämpiäkin keinoja laittaa kiusaamiselle stoppi. Itse olen vuosia sitten jo esittänyt, että koulukiusaamisen tulisi kirjata lakiin omaksi kokoavaksi rikosnimikkeeksi – viime sijaisena keinona – ja olen tätä mieltä tänäänkin. Tulen
uudistamaan lakiesitykseni jälleen tällekin vaalikaudelle.
Olen myös tehnyt esityksen, että kouluille tulisi lain kautta mahdollisuus kieltää matkapuhelimet koko koulupäivän ajaksi. Nythän tämä on mahdollista vain oppituntien aikana ja muuten kaikkien yhteisellä sopimuksella. Koulut tarvitsevat nyt kuitenkin järeämmän keinon puuttua koukuttaviin ja myös kiusaamiseen käytettäviin kännyköihin. Puhelimet siis pitää voida tarvittaessa kerätä tai keräyttää pois koko koulupäivän ajaksi ja ottaa käyttöön vain silloin, kun niitä koulutöihin tarvitaan. Kännyköistä ja digistä lapset saavat muuten yliannostuksen ilman koulupäivääkin.
Mutta, nyt ei muuta kuin reipasta mieltä ja toisen kunnioittamista ja huomioonottamista koulupäiviin. Tehkää ja tehdään yhdessä tästä jälleen hyvä kouluvuosi. Entisenä opettajana haikeudella aina näitä ensimmäisiä koulupäiviä muistelen. Niin eilenkin.
Dilemma arvosti upeasti yleisöään
Eilen työpäivän ja kokouspäivän jälkeen suuntasin vielä katsomaan kotikuntani torille, kun nuorisotoimemme järjesti siellä Openmic- tapahtuman. Varsin lyhyellä varoitusajalla kasaan laitettu koulunavaustapahtuma oli onnistunut. Loppukesän lämmin ilta ja hyvää musiikkia!
Mutta erityisesti katselin sitä miten upeasti illan artistit ottivat yleisönsä. Loppilaislähtöinen Phondo Wälläri heitti vasta rap-uransa toisen keikkansa ja teki sen kyllä sydämet sulattaen. Aivan käsittämättömän upea ja sympaattinen kaveri ja aikaa jokaiselle lapselle ja nuorelle. Ainakin meidän kuopus – kymppivee – oli aivan innoissaan Phondosta ja kertoi kuulensa, että nuorisotoimen Mikko olisi sanonut Phondolle, että ”ensi syksyn uudestaan”. Sitä meillä jo jäätiin odottamaan.
Ennen Phondoa lavalla nähtiin vielä kunnan nuorten bändi ja tapahtuman loppuun espoolainen Joonas Linnamaa alias Dilemma. 31-vuotias räppäri teki muuten huikean upean keikan. Vaikka väkeä ei ollut paljoa ja varsin lapsivoittoista, niin Dilemma teki kaiken kuin olisi ollut isommallakin stagella. Otti yleisönsä ja arvosti yleisöään – jokaista. Joskus niin kliseinen heitto, että ”te olette mun paras yleisö” toteutui Dilemman keikalla vaikka hän ei niin itse sanonutkaan. Artisti otti yleisönsä, teki koskettavan ja hienon vedon – huomioi mukaan tulleet lapset, nuoret ja äidit ja jopa sen ”kunnanjohtajan näköisen miehen”.
Täytyy sanoa, että minusta tuli kertaheitolla Dilemma fani.
Ja täytyy kertoa, että itse olen ollut loppilaisessa Iliria yökerhossa Cheekin keikalla, kun paikalla taisi olla 25 henkeä. Ja myöhemmin sitten sain Jaresta itselleni kulttuurikummin ja sain olla mukana jäähallilla, stadikalla, Lahden kisamontussa ja niiden välissä monilla keikoilla ja keikkojen bäkkäreillä. Nähdä miten tehtiin suomalaista räp-historiaa. Tärkeintä oli tehdä sitä mistä tykkäsi ja mihin uskoi ja olla aina kiitollinen siitä mitä missäkin tilanteessa sai.
Voicen haastattelussa puolitoista vuotta sitten Dilemma kertoi olleensa nuorena ”Espoon Haukilahden herkkä ja yksinäinen tanssija sekä sarjakuvia piirtävä yksinhuoltajaäidin poika”. Hän kertoi kokeneena niin perheväkivaltaa ja koulukiusaamista ja halusi kertoa samankaltaisista asioista kärsineille, että…
Kaikki on mahdollista mukaan lukien menneisyytensä voittaminen.
Haastattelussa Joonas Linnamaa kertoi, että heikosta itsetunnostaan ja siitä miten silti allekirjoitti levytyssopimuksen ilman, että tunsi ketään musiikkipiireistä ja ilman minkäännäköistä musiikkitaustaa. Ja nyt….
Ja silti olen varmasti Suomen ensimmäinen kultaa striimannut ässävikainen hip hop -artisti.
Voicella Dilemma kertoo biisistään Syttyttäkää. Siinä hän laulaa ”sytyttäkää kynttilät”. Kynttilät kuvastavat toivoa. Pidetään sitä yllä.
Kiitos vielä nuorisotoimelle Sari Häkkisen, Satu Saarisen ja Mikko Simolan johdolla ja kaikille hienon illan tekijöille. Ja kiitos teille kaikille jotka tulitte ja tansitte. Minäkin tanssin.
Iso kiitos siis Dilemmalle eilisen illan keikosta. Sait ainakin mut jopa herkistymään muutamaan kertaa taidollasi kohdata jokainen. Toivottavasti joskus tapaamme stadionilla.