Pikkupoikana minusta kasvoi säästöpankkilainen. Rakas äitini teki elämäntyönsä Lopen Säästöpankissa ja paikka tuli tutuksi niin pienenä poikana kuin koululaisenakin. Muistan pankista paljon juttuja. Pankkiholvi oli jännittävä paikka. Myös Erosen Airin työhuone on jäänyt mieleen kuin myös pankinjohtaja Osmo Alitalon huone. Ja lukuisat lasten säästäväisyystapahtumat ja urheilukisatkin. Muistan myös sen miten pankkisalin remontti aina sykähdytti myös pientä poikaa – niin säästöpankkilainen ja pankissa kasvanut minä olin. Rakkaita muistoja.
Säästöpankkimme oli vahva ja perinteikäs. Senaattori Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen ja kirkkoherra August Saxelinin johdolla Lopelle perustettiin oma Säästöpankki vuonna 1879. ”1870-luvulla perustettiin kaikkiaan 67 säästöpankkia. Suomen säästöpankkien perustamisjärjestyksessä Lopen Pitäjän Säästöpankki oli sadasviides.” Pankki näkyi ja vaikutti vahvasti Lopella aika 1991 vuoteen asti. Pankinjohtaja Börje Sarevuo oli kaikille tuttu ja vahva urheilumies ja hänen jälkeen Yrjö Tammisen aikana pakkki eli vahvasti. Lopulta pankki fuusioitiin Kanta-Hämeen Aluesäästöpankkiin ja sen myötä pankki hukkui. Lopullisesti Säästöpankin kriisin myötä kokonaan. Yli 100 vuotias historia hukkui. Edelleen Lopella elää vahva säästöpankkilaisuus ja Lopen Säästöpankin perintö.
Tässä vielä linkki mielenkiintoiseen Lopen Säästöpankin historiaa: Lopen Säästöpankki 1879-1991.
Säästöpankin hukuttua itse päädyin niin Lopen Kansallis-Osakepankin kuin Lopen Osuuspankinkin asiakkaaksi. Myöhemmin mukaan myös Lopen Osuuspankin hallintoonkin. Minua OP:ssä miellytti ennen muuta pankinjohtaja Tapio Mikkolan vahva paikallisrakkaus ja halu olla mukana Lopella ja näkyä ja kuulua. Samoin hänen aikanaan Soile Lindfors oli sellainen tekijä joka jäi minulle mieleen. He olivat minulle Lopen Osuuspankin kasvot ja näkyivät. Oli ilo saada tehdä heidän kanssan myös sitten työtä pankin hallinnossakin.
Lopulta maailma kääntyi sellaiseen asentoon, että vahva paikallinen Lopen Osuuspankkikin jäi siinä liian pieneksi. Pankki ei enää pystynyt tarjoamaan kaikilla eri sektoreilla parasta vaadittavaa osaamista. Eikä myöskään pystynyt enää vastaamaan yritystenkään rahoitustarpeisiin. Ja myös pankkien sääntely vaikutti pankin tulevaisuuteen. Näin syntyi ajatus Etelä-Hämeen Osuuspankista. Se syntyi nyt vuoden vaihtuessa Hämeenlinnan Seudun, Hauhon, Riihimäen Seudun ja Lopen Osuuspankeista. Itse uskon, että ratkaisu oli oikea ja se tulee tarjoamaan Hämeessä riittävät hartiat niin yritysten auttamiseen, alueemme kehittämiseen kuin myös parhaan mahdollisen osaamisen meille henkilöasiakkaillekin.
Mutta yksi elinehto ja menestymisen ehto sillä on. Ja se on paikallisuus. Jos pankki tämän nyt unohtaa tai siirtää sivuun niin tärkein valttikortti on menetetty. Siksi toivon, että uuden pankin hallinto, jossa en siis ole nyt mukana, osaa tehtä kaukaa viisaita päätöksiä, jotka kantavat hedelmää tulevaisuudessakin.
Tätä viestiä vahvistaakseni vein tänään Lopen Osuuspankin nyt Etelä-Hämeen Osuuspankin Lopen konttoriksi muuttuneeseen pankkiin lahjaksi omenapuun. Puun olisi ehkä voinut tänäänkin sulaan maahan istuttaa, mutta sen teemme vasta kuitenkin keväällä. Tämä minun lahja puu ja muisto Lopen Osuuspankista kantakoot hedelmää tässä kylällämme tulevaisuudessa. Ja olkoot muistutus uudelle EHO:lle siitä, että paikalliset juuret ovat tärkeät tulevaisuudessakin.
Uusi Etelä-Hämeen Osuuspankki on nyt erittäin vakavarainen ja vahva pankki. Uuden pankin vakavaraisuusaste on 25,2 prosenttia ja pankilla on peräti yli 87 000 asiakasta ja pankkiliiketoiminnan arvo on runsaat 2,4 miljardia euroa ja omat varat n. 135 milj. euroa. EHO:lla on henkilökuntaa 181 10 eri konttorissa. Pankilla on siis nyt omassa henkilökunnassaan kaikki tarvittava osaaminen kaikkien asiakkaiden ja yli 38 000 jäsenen käytettävissä.
Kiitos siis vielä mukavista vuosista Lopen Osuuspankin hallinnossa ja asiakkaanakin. Ja kiitos tänään uudelle pankille hyvistä kakkukahveista. Itse toki pitäydyin tänäänkin vain kahdessa kupissa kahvia. Mutta paljon väkeä pankissa ja hyviä keskustelujakin kahvikupin ääressä. Mukava ja tulevaisuuteen luottava tunnelma oli ja hienoa miten pankin naiset palvelivat väkeä pankkiasioissa ihmisläheisesti ja auttavaisesti. Se oli sitä vanhaa hyvää paikallisuutta.
Paikallisuutta vaaliakseni ostin myös muuten alkuviikosta työhuoneeni seinälle loppilaista pankkihistoriaa. Tämä taulu jäi lapsena mieleeni kun Lopen Kansallis-Osakepankissa kävin Roope-Setääni tyhjentämässä. Nyt kun KOP:n perillinen Nordea hukkui kokonaan Lopelta sai hankittua tämän puunkaatajan yhdeltä kauppiaalta itselleni. Siinä on tekemisen meininkiä vaikka ei puu 41 vuoteen olekaan vielä kaatunut 🙂
Nordean jätettyä Lopelle tyhjän pankkipaikan saimme Lopelle jälleen myös Säästöpankin. Lammin Säästöpankki avasi Lopelle loppuvuodesta oman konttorinsa. Minusta on hienoa, että Säästöpankki palaa tässä muodossa nyt kuntaamme. Ja tyytyväinen olen Lopen kunnanvaltuuston puheenjohtajanakin siitä, että kasvava ja kehittyvä kuntamme vetää myös uusia pankkeja puoleensa. Se on merkki siitä, että Lopen tulevaisuuteen ja kasvuun luotetaan. Haluankin toivottaa Lammin Säästöpankin mitä lämpimimmin Lopelle tervetulleeksi.
Olen tässä pitkään haaveillut jos vaikka joskus elämääni saisin myös palasen Lopen Säästöpankinkin historiaa. Mene ja tiedä.
…
Tänään sitten pyhien jälkeen paluu jo arkeen. Ei aivan kahdeksasta neljään päiviä. Tosin harvoin tässä kansanedustajan työssä sellaisia onkaan. Nyt kuitenkin tammikuulla hieman myös lyhyempiäkin päiviä kuin tavanomainen kellonympärimeno. Tänäänkin aloitin arjen työhuoneessani. Työnalla muutamakin deadlinea odottava kolumni ja Hämeen Sanomien vuodenavauskolumnin jo sainkin viimeistä silausta vaille valmiiksi. Tehokas aamupäivä siis.
Mutta Etelä-Hämeen Osuuspankin avajaiskahvien ja yhden tapaamisen jälkeen ehdin myös hetkeksi ulkoilemaankin. Nuotiokahvit lapsen kanssa maistuivatkin erityisen hyville ja makkaratkin siinä tuli paistettua. Illalla sitten paluu vielä hieman metsäasioiden pariin ja nyt koti-iltaa. Huomenna Hämeenlinnaan.