Hieman hämmentyneenä olen seurannut osan poliitikkojen kommentointia vanhustenhoidon uudistuksista. On vaikea ymmärtää miksi joku haluaa vastustaa sitä, että turhasta laitoshoito- ja vuodeosastomakuuttamisesta siirryttäisiin kotisairaanhoitoon, kotihoitoon ja omaishoitoonkin. Tai palveluasumiseen. Ajatus on siis se, että ikäihmisten määrän ja myös hoitoa ja hoivaa tarvitsevien ihmisten määrän kasvaessa voitaisiin parantaa näitä muita palveluja niin, että ihmisten, jotka eivät tarvitse ympärivuorokautista laitoshoitoa, ei sinne tarvitse myöskään mennä. Mutta laitoshoitopaikka turvattaisiin kaikille jotka sitä tarvitsevat.
Pääministeri Jyrki Katainen kuvasi tavoitetta minusta hyvin haastattelutunnillaan toteamalla, että ”Eli tässä on oikeastaan kyse laitospalvelun kysynnän kasvun pienentämisestä. Että saataisiin parempia tukipalveluja joko palveluasumiseen tai ihan kotona asumiseen, jotta ne ihmiset jotka kotona haluavat ja voivat asua, voivat siellä aidosti olla.” Ja jatkoi: ”Mikäli kotipalveluja ei kehitetä, laitoshoito vie satoja miljoonia enemmän joka vuosi. Ja ne vanhukset, jotka voisivat olla kotona, jos vain tukipalveluja olisi, jäävät heitteille.” Tavoitteen punainen lanka on siis siinä, että ”Ei pakoteta laitoshoitoon vanhuksia, jotka eivät sitä tarvitse”. Itseasiassa jo keskustan pääministeri Matti Vanhasen johtama hallitus linjasi, että 75-vuotiaista vain kolme prosenttia kuuluu laitoshoitoon.
Itseasiassa ministeri Paula Risikon johdolla samaan aikaan liikkeelle laitettu vanhuspalvelulain valmistelu ja nyt voimaan saatu vanhuspalvelulakikin lähtee tästä samasta tavoitteesta. Siirretään siis painopistettä hieman kärjistäen makuuttavasta vuodeosastosta ikäihmisten jaksamista ja kuntoa tukevaan ja ylläpitävään hoitoon. Monessa kunnassa näin onkin jo toimittu ja tulokset ovat olleet hyviä ja taloudellisiakin ja ennen muuta ja tärkeimpänä inhimillisiä. Itseasiassa länsinaapurissamme Ruotsissa luovuttiin jo 20 vuotta sitten kokonaan vanhusten vuodeosastoista.
Professori Erkki Vauramon kirjoitus kuvasi meidän vallitsevaa tilannetta hyvin. Aalto-yliopiston Sotera-instituutin professori totesi, että me ”suomalaiset näyttävät uskovan, että dementia paranee vuodelevolla. Kuntoutus pidentäisi elämää kotona, lopettaisi turhat laitospaikat ja toisi uusjakoon jopa kaksi miljardia euroa”. Erkki Vauramon kirjoitus kannattaa lukea kokonaisuudessaan Talouselämä-lehdestä. Sitä ei taida netistä löytyä. Tässä hieman tiivistelmää hänen kirjoituksestaa: http://www.talouselama.fi/uutiset/voiko+vanhustenhuollossa+saastaa+ja+parantaa+palvelua+voi+kirjoittaa+professori+erkki+vauramo/a2219314
Itse myös toivon, että omaishoitoon pystytään panostamaan enemmän valtakunnallisesti. Se on arvokasta ja kovaa työtä. Yksi ratkaisevan tärkeä liike siinä olisi asian siirtäminen Kelalle. Se yhtenäistäisi tuen koko maassa. Kelassa on arvioitu, että yli 70-vuotiaiden hoitomenoissa säästetään omaisten ansiosta noin 2,8 miljardia vuodessa. Omaishoitajien merkitys on siis myös taloudellisesti mutta ennen muuta inhimillisesti todella suuri. Jos omaishoidosta nyt luovuttaisiin tarvittaisiin maahamme samantien yli 60 000 laitospaikkaa.
Yksi minun suosikki pykälistä vanhuspalvelulaissa on pykälä 14 jossa luvataan ”iäkkäille avio- ja avopuolisoille on järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä”. Se on arvokas lupaus ja myös se, että koti on ihmisen paras paikka.
Keinukamarissa viihdytään.
Hämeenlinnan Keinukamari on (nyt kaiken kohun jälkeen) yksi hyvä esimerkki uudenlaisesta tuetusta palveluasumisesta. Tänään kävin paikan päällä ja tunnelma oli kiva. Yrjö ja Hanna –säätiö rakennutti paikan 2007-2008 ja nykyisin siellä on 67 paikkaa vuokra-asunnoissa, tehostetun palveluasumisen asuntoja sekä myös 24 paikkaa dementiahoivaa.
Nyt paikka on Hämeenlinnan Kaupungin omaa toimintaa. Paikkahan oli otsikoissa aiemmin useampaankin kertaa aiemmin paikkaa hoitaneen yrityksen hoitajamitoituksen takia. Mm. tällaisia otsikoita paikasta edellisen toimijan ajalta: AVI: Keinukamarin henkilöstömitoitus laitettava kuntoon. Nyt Keinukamari on kaupungin omaa toimintaa ja ainakin tänään talo oli täynnä tyytyväistä väkeä.
Oli mukava istua rouvien kanssa päiväkahvilla alakerran ruokalassa ja sitten mennä katsomaan myös oman kotioven takana olleita asuntoja. Kodinomaista asumista siis omassa asunnossa, mutta niin, että hoitoa ja hoivaa on koko ajan tarjolla ja tänään esimerkiksi kampaaja ja kuulemma hyvä jalkahoitajakin. Ainakin meidän tuttava rouva oli tyytyväinen näihin palveluihin.
Mukava visiitti.
Hämeenlinnassa sitten vielä lounas Poppinossa ja Riihimäen kautta kotiin Lopelle. Kello nyt 18.16 ja vapaailta. Sellaisia olen nyt tähän tammikuulle siis yrittänyt hieman enemmänkin jättää.