9. Suomen Urheilugaala oli jälleen historiansa suurin ja tulijoita olisi iltaa vieläkin enemmän. Urheilugaalasta on kasvanut ja muodostunut juuri sitä mitä aikanaan tavoiteltiin eli suomalaisen urheilun ja urheilijoiden suuri juhlahetki kovan harjoittelun ja kisaamisen välissä. Eilenkin Areenalla oli paikalla upea joukko entisiä olympimitalistejä, maailmanmestareita ja urheilun taustavaikuttajia, mutta ennen muuta paljon eri lajien parhaita ja vuoden 2015 menestyneitä.
Areenalla oli jälleen ennätysmäärä väkeä juhlissa urheiluvuotta 2015.
Meidän pöydässä tässä kanssani puheenjohtajamme olympiavoittaja Tapio Korjus ja kansanedustaja ja neuvostomme jäsen Sinuhe Wallinheimo.
Itse olin mukana jo ties monetta kertaa tässä urheilun juhlassa. Valtion Liikuntaneuvoston varapuheenjohtajana sportin kenttä on tullut koko ajan vain laajemmin tutuksi ja myös urheilun ja liikunnan tekijät eri lajeissa. VLN:n kautta siis jaetaan käytännössä kaikki rahoitus urheilulle ja liikunnalle. Jollain tavalla tämä tehtävä on myös avannut silmiä uudella tavalla tarkastelemaan eri lajeja ja eri lajien välistä vertailuakin. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikissa lajeissa maailmanparhaaksi nouseminen on kova juttu ja valtavan työn takana ja aina kunnioituksen ja arvostuksen ansainnut. Siksi eilen olinkin pettynyt, kun vuoden urheilijasta edelleen päättävät urheilutoimittajat (vain yhdistyksensä jäsenet) eivät nostaneet maailmanmestari Eero Remestä edes 10 parhaan joukkoon ja jättivät Roope Tonterin huikeilla menestyksillään vasta viidenneksi. Aiheesta eilen kirjoitin täällä blogissani ja näiden kavereiden menestyksestä ja ne riittäkööt perusteluiksi. Ja ei mahtunut Jorma Kontiokaan kymmenen kärkeen urheilutoimittajien listalla.
Arvasin myös oikein, että MM-pronssilla Tero Pitkämäki on toimittajien suosikki. Kiitospuheessa Terostakin välittyi hieman hämmennys ja tuntui, että ei voittajaksi syntynyt mies edes tuolla tuloksella itse olisi itselle tätä palkintoa halunnut. Hän totesikin, että alkaneena olympiavuonna toivottavasti tulee sellaisia tuloksia, että ei pronssilla Vuoden Urheilija-palkintoa pokata. Hienosti sanottu, mutta itse kyllä arvostan Teronkin viime kauden kärkikolmikkoon kyllä. MM-pronssin rinnalla tai jopa edelle minulla menee koko kauden kestäneen Timanttiliigan voitto. Se oli huikea juttu. Mutta nyt valinnat tekevät nämä harvat urheilutoimittajat ja siihen tyytyminen ainakin toistaiseksi. Ja onnea vielä Tero Pitkämäelle upeasta kaudesta ja vielä pidempiä kaaria alkaneelle vuodelle.
Mika Häkkinen kutsuttiin eilen Urheilun Hall of Fameen. Upea hetki. Kuva: Urheilugaala
Mika Häkkinen Urheilun Hall of Fameen.
Ilta oli kuitenkin meille moottoriurheilunkin ystäville hieno. Kaksinkertainen maailmanmestari Mika Häkkinen kutsuttiin arvokkaimpaan eli Urheilun Hall of Fameen. Oli hieno hetki saada nousta ylös vielä kerran kiittämään seisaallaan taputtaen Mikan upeaa uraa. Kiitos Urheilugaalle, että arvostitte ja muistitte F1-tähteämme ja legendaamme näin.
Jorma Kontio ja Anna-Julia Kontio ennen Gaalan alkua. Hevosvoimia 🙂
Ja tässä juhliin menossa… Kuvassa kanssani Vuoden Autourheilijaksi viime lauantaina Jyväskylässä valittu Anita Mäkelä.
Ja toinen upea hetki tuli heti perään kun Mika Häkkinen jakoi Elämänura -palkinnon Kari O. Sohlbergille. Kari on tehnyt merkittävän uran motorsportin parissa mm. AKK Motorsportin puheenjohtajana ja myös kansainvälisessä FIA:ssa. Ja myös itse moottoriurheilijana. Eilen upea ura huipentui arvokkaisiin kiitoksiin ja niihin kiitoksiin ja kaikkeen apuun ja tekemiseen on itsellänikin ilo yhtyä. Kari on motorsportin miehistämme suurin. Karin AKK uran aikana maahamme tuli yhteensä 16 maailmanmestaruutta. Vain noin yhtenä esimerkkinä.
Upea ilta kaiken kaikkiaan vaikka hieman siis hampaankolossa näitä urheilutoimittajia kohtaan. Toivottavasti pian vuoden urheilijankin saa äänestää joko kansa tai sitten sama monialainen raati joka tekee kaikki muut valinnat.
Niin ja hienoja hetkiä siis paljon muitakinn mm. se kun Urheilu-urasta palkittiin suunnistaja Minna Kauppi, jääkiekkoilija Saku Koivu, taitoluistelija Kiira Korpija tennispelaaja Jarkko Nieminen. Ja totta kai hetki kun ratsastaja Anna-Julia Kontio sai ojentaa Urheilun lähettilään palkinnon isälleen raviohjastaja Jorma Kontio.
Uusi urheiluvuosi kuitenkin jo käynnissä ja ensimmäinen maailmanmestaruuskin tälle kaudelle jo napattu. Toivottavasti Pikkuleijonien voitto tekee tästä jälleen entistä paremman sporttivuoden. Jos vaikka 2017 tammikuussa saisimme juhlia areenalla myös olympiamitalistejä ja useampaakin maailmanmestaria. Peukut pystyyn.
Urheilugaalassa 2016 palkitut
Vuoden urheilija
Tero Pitkämäki, keihäänheitto
Vuoden valmentaja
Petteri Piironen
Sykähdyttävin urheiluhetki
Kaisa Mäkäräisen MM-pronssi Kontiolahden kotikisojen normaalimatkalla
Urheilutapahtuma
World Gymnaestrada, Helsinki
Esikuva
Mika Poutala, pikaluistelu
Vuoden urheiluseura
Helsingin NMKY, koripallo
Vuoden joukkue
SJK, jalkapallon Suomen mestari 2015
Vuoden nuori urheilija
Alisa Vainio, kestävyysjuoksu
Vuoden läpimurto
Jenna Laukkanen, uinti
Urheilujournalismi
Jarmo Lehtinen, toimittaja/selostaja YLE
Urheilumarkkinointiteko
HJK, jalkapalloseura
Urheiluvaikuttaja
Carl Jungebrand, FIBA:n erotuomarijohtaja
Elämänura -erikoispalkinto
Kari O. Sohlberg, autourheilu
Wärtsilä-palkinto urheilun hyväntekijälle
Wilson Kipketer ja Peace and Sport säätiö
Urheilukulttuuriteko
Final Night -tapahtuma / Team Jarkko Nieminen
Suomen urheilun suurlähettiläs
Jorma Kontio, raviohjastaja
Urheilu-ura -erikoispalkinto
Saku Koivu, jääkiekko
Jarkko Nieminen, tennis
Minna Kauppi, suunnistus
Kiira Korpi, taitoluistelu
Hall of Fame
Heikki Ikola, ampumahiihto
Tiina Lillak, keihäänheitto
Janne Lahtela, kumparelasku
Mika Häkkinen, autourheilu
…
Kello 21.45 ja kotona jo pari tuntia. Tänään pitkä työpäivä Helsingissä ja sitten illansuussa vielä Raha-automaattiyhdistyksen ensimmäinen hallituksen kokous. Aloitin siis RAY:n hallituksen varapuheenjohtajana vuodenvaihteessa ja jo nyt pöydällämme valmistelussa maamme toisen Casinon perustaminen. Siihen periaatepäätös valtioneuvostolta ja nyt selvitetään missä toisella casinolla olisi 365-elinmahdollisuudet. Muutamia yhteydenottoja jo minuunkin tullut niin eri kaupungeista kuin medioistakin, mutta toistaiseksi en asiasta tämän enempää lausu vaan nyt tehdään selvitystyö huolella ja arviointi.
Tänään ensimmäinen kokous Raha-automaattiyhdistyksessä.
RAY:han siis perustettiin jo 1938 keräämään rahapelitoiminnalla varoja kotimaan sosiaali- ja terveysjärjestöjen toiminnan tukemiseen. Tälle vuodelle avustusta haki 1 164 järjestöä 2 516 hankkeeseen tai toimintoon yhteensä 480,6 miljoonaa euroa. RAY esitti hakemuksiin voittovaroista myönnettäväksi avustuksia yhteensä 315,3 miljoonaa euroa 826 järjestölle 1 711 eri kohteeseen.
Avustusten lisäksi RAY:n tuotosta osoitamme vuosittain Valtiokonttorin käyttöön 111,5 miljoonaa euroa sotiemme veteraanien hoitoon ja kuntoutukseen. Eli yhteensä RAY:n tuottoa käytetään tänä vuonna yhteiskunnallisiin tarkoituksiin yhteensä peräti 426,8 miljoonaa euroa.
Palailen näihin aiheisiin ja myös peliyhtiöfuusiookin täällä blogissanikin varmasti kuluvana vuonna useammankin kerran. Supermielenkiintoinen paikka ja tehtävä. Innolla uutta tekemässä.
Muutamia kommentteja on tullut myös tuosta avautumisestani liittyen Vuoden Urheilija -valintaan. Päivän aikana on selvinnyt että vain 40 prosenttia urheilutoimittajien järjestön jäsenistä enää vaivautui itsekkään äänestykseen osallistumaan. Äänestysprosentti on siis todella alhainen ja se myös osaltaan vie minusta heiltä tuollaista yleistä oikeutustakin valinnan tekemiseen. Liian pieni porukka ja vain yhdeltä alalta tekee päätöksen ja se ei näytä enää heitä itseäänkään kiinnostavan. Ja niin kuin kerroin yksi valtakunnan median toimittaja juuri kertoi minulle miten hän jätti yhdistyksen juuri näiden Vuoden urheilija -valintojen pelaamisen ja taktikoinnin takia. Taktikointia taisi tänäkin vuonna olla ja se koitui myös Roope Tonterin kohtaloksi. Toivotaan, että joku media tekisi ensi vuonna oman isomman raadin ja katsoisi kuka nousisi vaikka 50 valikoidun erialoja ja eri urheilulajeja edustavan raatin valinnaksi. Siis samalla tavalla kuin muutkin Urheilugaalan valinnat tehdään. Niistä muista ei muuten tällaista itkua ole. Menevät siis paremmin.
Tai toivotaan, että urheilutoimittajat oma toimisesti luopuvat nyt tehtävästä ja Urheilugaala voisi ottaa sen samalle virallisen raatille päätettäväksi.
Nyt vielä hetki huomisia työasioita ja sitten uutiset ja nukkumaan.