Tänään uutisissa sanottiin, että jos Suomen Ilmavoimien Hornetit lähtevät Islantiin ilmavalvontatehtääviin niin menevät sinne puolustusministeri Carl Haglundin sanoin ”ilman aseita”. Tämä on mielenkiintoinen linjaus jo itsepuolustuksen näkökulmasta ja myös sen mukaan, että Horneteissa on myös ns. kiinteä aseistus. Mitäköhän sen purkaminen maksaa kolmeksi viikoksi ja onko edes mahdollista? (HUOM! Blogia päivitetty alle klo 10.09 Haglundin haastattelun mukaan)
Päätöksen on kuulemma tehnyt Nato. Siis päätöksen siitä, että koneemme lähtisivät matkaan ulkomaille ilman aseistusta. Ja osallistuisivat siis vain harjoitustoimintaan ei siis tehtävän toiseen osaan, tosin hyvin epätodennäköiseen tunnistustoimintaan. Ei siis itse varsinaiseen Air Policing -toimintaan.
Tuntuisi kovin erikoiselta, että koneet muka riisuttaisiin nyt kiinteästä aseistuksestaan. Koneissahan on tutkan takana kiinteänä nokkakartiossa gatling-periaatteella toimiva kuusipiippuinen Vulcan-tykki. Ohjusjärjestelmät sen sijaan on varmasti helpommin poistettavissa jos haluamme miehemme sinne niin lähettää. Vieraalle maalle.
Itse siis kannatan sitä, että jos mukaan lähdemme niin lähdemme sinne siinä hengessä, että matkasta myös opimme ja hyödymme itsekin. Muutenhan voi kysyä, että onko se edes mitään yhteistyötä. Toisaalta voi myös kysyä, että mitä perässälentäjistäkään Islantikaan hyötyy.
Nyt on arvoskeskustelun paikka. Pitää keskustella siitä haluamme olla mukana Pohjoismaisessa puolustusyhteistyössä vai emme? Uskommeko, että pärjäämme jatkossakin yksin? Jos emme usko niin mihin apuun haluamme luottaa ja sitoutua? Yhteistyö tarkoittaa kuitenkin lopulta sitä, että jos jotain haluaa saada niin jotain pitää myös voida antaa. Tuntuu siltä, että monen Pohjoismainen puolustusyhteistyö on vain kaunokaista juhlapuhe-tasoa.
…
Iltalehti muuten joku päivä sitten kirjoitti puolustusvoimien ilmavoimahankinnoista. Toimittaja oli eriskummallisella tavalla muuttanut minun suoria sitaatteja esitettyihin kysymyksiin. Toimittaja oli siis lisännyt vastaukseeni sulkeisiin yhden lauseen joka muuttikin koko vastauksen täydellisen vääräksi.
Jutussa kysyttiin siis määrää jolla nykyiset Hornetit aikanaan pitäisi korvata. Lehti kyseli, että riittääkä nykyistä vähempi, tarvitaanko sama määrä kuin nyt jne.
Itse vastasin, että ”En usko, että ainakaan nykyistä vähempi riittää”. Toimittaja oli linkittänyt vastaukseni tarkoittamaan puolustusvoimien määrärahoja eikä siis kysyttyä hävittäjämäärää. No vastaukseni siis tarkoitti tottakai Hornetit korvaavien hävittäjien määrää ja jatkoin vastaustani vielä suurin piirtein niin, että ”en usko, että ilmavoimien merkitys tulee ainakaan vähenemään nykyisestä kun ilmavoimien, maavoimien ja merivoimien suhteita uudelleen tarkastellaan”.
Mutta oikaistaan tuo nyt täällä ettei jää väärä kuva elämään. Itse siis olen sitä mieltä, että nykyisillä Horneteilla voimme vielä edetä jonkin aikaa ja ehkä hieman pidempäänkin päivitysten kautta ja sitten korvaava kalusto tulee määrältää olla nykyinen tai suurempi. Ja en missään tapauksessa ole valmis sitomaan konemerkkiäkään esimerkiksi sen kautta, että Pohjoismainen yhteistyö tai Ruotsi-Suomi -yhteistyön pitäisi merkitä ehdottomasti jotain tiettyä konetta. Meidän tulee valita koneemme itse ja niin, että hyöty nykyisestä kalustosta on tarkasteltua ja otettu huomioon huolella.
Mitä sitten tulee yleisesti puolustusvoimien määrärahoihin. Tiedän, että elämme nyt todellakin tiukkaa euron aikaa maassamme. Mutta itse en ole valmis laittamaan maamme tärkeintä eli puolustusta vastakkain elintärkeiden peruspalveluiden suhteen. Meidän tulee huolehtia, että koko maatamme puolustutetaan jatkossakin ja puolustusvoimilla on siihen riittävät resurssit ja reservistä pidetään huolta riittävillä kertausharjoitusmäärillä. Kumpikin näistä peruskivistä on nyt uhattuna. Pärjäämme vuoden tai pari, mutta sen jälkeen viimeistään vuodesta 2015 eteenpäin tarvitsemme lisää rahaa puolustusvoimille ja sitä kautta uuteen kalustoon ja mm. kertausharjoitusmäärän nostamiseen nykyisestä tuhansista lähemmäksi 20 000.
Vanha viisaus sanoo… Suomi on hyvä maa ja se on puolustamisen arvoinen maa. Ja sen ainoa puolustaja on lopulta me suomalaiset itse.
…
Tammikuun viimeinen päivä tästä käyntiin. Sain juuri aamutuliaisiksi Loppijärven kylmäsavustettua haukea. Jos vaikka päiväkahvin kanssa sitä herkuttelisi. Nyt kuitenkin töiden pariin.
…
Täydennys aamuiseen kello 10.07. Puolustusministeri Haglund totesi, että myös ”Se tarkoittaa siis sitä, että mennään Islantiin ja harjoitellaan koneilla, joissa ei ole aseita. Tai ainakaan aseissa ei ole ammuksia.”
Korjataan siis aamuinen kirjoitukseni näin. Mutta tämäkään ei siis poista sitä, että miehemme menisivät siis koneineen ulkomaille ilman minkäälaista mahdollisuutta itsepuolustukseenkaan?
Tämä on iso periaatteellinen kysymys.
…
Kummilehmää katsomassa.
Hunsalan Portaankorvassa kasvaa siis ”oma” kummilehmäni Huippu. Aikanaan vasikan omin Facebookista ja ryhdyin kummiksi ja sain lehmän kotitilasta itselleni mukavan paikan. Tilanväen Liisan ja Pekan (Salmela) tunsin jo ennestään, mutta nykyisin paljon paremmin ystävinäkin. Myöhemmin MTK nimesi vielä koko tilan minulle kummimaatilaksi ja nyt tässä ollaan sitten kummeja ristiin ja rastiin 🙂 Hyvä niin.
Portaankorvan tila on antanut minulle paljon. Itseasiassa tekisi ihan jokaisella hyvää nähdä mistä ja miten suomalainen ruoka tulee. Se vaatii kovaa työtä ja vaikka ei kovaa työtä – edes toisten kovaa työtä – rakastaisikaan, niin visiitti ainakin paljastaisi sen, että suomalainen ruoka on lisäksi puhdasta, turvallista ja maultaan ylivoimaista. Sen voi ostaa siis kaupasta monellakin hyvällä perusteella joista minulle tärkein moniselitteisesti se suomalaisuus.
Itseasiassa tänään taas ihmettelin kun kävin koululla vierailemassa, että lapset siellä joivat näillä suomalaisen maidon sydänmailla ruotsalaista Arlan maitoa. Se oli todennäköisesti kilpailutuksessa saatu muutaman sentin halvella ja samalla todennäköisesti viety työt muutaman oppilaan vanhemmilta. Niin se tuntuu tänäpäivänä toimivan tämä EU:n ja Suomen kilpailutus. Toivottavasti tähän saadaan nyt joku järki. Edes sen kuljetuksen ja sen tuoman rasituksen tai jonkun kautta. Ja olisi edes suomalaista.
Kilpailuviraston määräämä Valion suomalaisen maidon hinnannosto tapahtuu siis huomenna. Kilpailuvirastohan totesi, että Valio myy heidän mielestä maitoa liian halvalla ja nyt edessä on maidon tukkuhinnan jopa 30 prosentin korotus. Se tullee näkymään varmasti myös kaupan hyllyssä. Jo 10 prosentinkin hinnannousu maitopurkissa tarkoittaa perheen kauppalaskuun nopeasti reilusti yli sadankin euron laskua.
Mielenkiintoista nähdä mitä Kilpailuviraston määräys saa aikaan. Pahimmillaan suurimmat häviäjät ovat suomalaiset maidontuottajat ja me kaupan asiakkaat. Voittajaksi voi nousta ruotsalainen Arlan ylijäämämaito. Niin se sama maito mitä tänään koulullakin tänään juotiin.
Käsikirjoitus etenee siis niin, että ulkomaalainen tuontimaito syrjäyttää hyvän suomalaisen maidon. Valion maitoa jäisi myymättä pakkohinnoittelun takia. Se myytäisiin ulkomaille ylijäämämaitona. Ja kun tutkitusti meidän suomalaisilla tiloilla tuotettu maito on koko EU:n alueella laadultaan parasta niin taidamme he kuluttajatkin tässä maitorallissa hävitä niin hinnassa kuin maussakin. Ihan vain esimerkkinä voisi mainita, että Maitohygienialiiton mukaan juuri tuossa ruotsalaisessa ja myös tanskalaisessa maidossa on suomalaista maitoa enemmän sekä soluja että bakteereja. Ei siis ihme, että ruotsalaisen tuontimaidon myyntimäärät eivät ole kasvaneet. Ei siis vaikka Ruotsin Arla-ylijäämämaitoa myydään päällä polkuhintaan.
Paras takuumies suomalaiselle maidolle olemme me kaupan asiakkaat jatkossakin. Valitaan kauppakassiimme hyvää ja Euroopan puhtainta suomalaista maitoa jatkossakin.
Ja jotain uuttakin olen tässä ideoimassa suomalaisen hyvän ruuan ympärille. Katsotaan eteneekö se suunnitelma ja jos etenee niin kerron teille ensimmäisenä.
…
Tänään tuolla Portaankorvassa kävin katsomassa juuri vasikoinutta kummilehmääni Huippua. Nuoriherra sieltä tuli ja sonnipojan elämä jatkuu sitten pian toisella tilalla. Maitotilalla ei hänellä ole käyttöä. Mutta Huippu on hyvässä maitovireessä ja sitä herkullisinta ternimaitoa tulee. Tänään meillä nautittiinkin lähitilan ternimaidosta tehtyjä lettusia ja niissä se erikoisuus, että taikina (myös pannukakku) syntyy ilman kananmunaa ja sopii näin muna-allergikoillekin. Ja onhan siinä tankkimaidossa ihan oma makunsa muulloinkin.
Mukava visiitti Salmelan Liisalla ja Pekalla ja viimeistään keväällä jälleen katsomaan kun navetan ovi avautuu lähilaitumille. Se on muuten menoa se.