Ukrainan tilanne räjähdysherkkä – Venäjän joko hyökkää tai tilanne pitkittyy

Blogi, keskiviikkona 16.02.2022

Ukrainan kriisissä on kyse Ukrainan suvereniteetistä ja Venäjän halusta rajoittaa sitä.

Tämä tuntuu unohtuvan monilta, jotka näkevät Ukrainan kriisin syyksi Itä-Ukrainan tilanteen ja alueet. Ja tämän takia ei Venäjä halua edes ratkaisua, vaan Venäjä haluaa nimenomaan ylläpitää kovaa jännitettä ja painetta Ukrainan ja koko lännen päällä. Näin maa on toiminut Krimin valtaamisesta lähtien ja näin Vladimir Putin tulee toimimaan jatkossakin. Ratkaisua ei siis synnyn minkään diplomatian kautta, vaikka niitäkin tarvitaan, ilman, että Ukrainan itsemäärämisoikeutta rajoitetaan tai sen yli kävellään.

Kuvituskuva Ukrainan armeijan marssista

Oma arvioni onkin, että Putinin Venäjä joko aidosti hyökkää Ukrainaan ja vaihtaa maan johdon omaksi nukkehallinnokseen. Tämä siis takaisi sen, että Ukraina ei Natoon liittyisi ja Putin voisi marionettijohtajan kautta tosiasiallisesti johtaa Ukrainaa. Ja toinen vaihtoehto on se, että Venäjä ei hyökkää, mutta ei peräännykään. Tässä skenaariossa maa jättäisi joukot ”uhkaamaan” Ukrainaa pysyvämmin ja ehkä lisäisi uhkaa myös Valko-Venäjän kautta. Valko-Venäjän kohdalla Putinin ei tarvitse nyt toimia, sillä siellä presidentti Alexander Lukashenko toimii juuri niin kuin Putin ja Venäjä haluaa.

Tällaisia ulostuloja en olisi uskonut kuulevani Saksan johdolta? Scholzin luulisi ymmärtävän ja kunnioittavan sitä periaatetta, että jokainen itsenäinen valtio tekee itse päätökset liittoutua tai olla liittoutumatta. Sitä ei pidä Saksan ohi ja yli maiden mennä sopimaan.

Ja onhan tämä tilanne tietenkin juuri sitä mitä Putin on kaivannut. Entinen suurvalta koki tulleensa nöyryytetyksi ja halusi palata suurvallaksi. Se ei Venäjän kohdalla onnistunut kuin yhtä kautta eli ydinaseen ja sotilaallisen voiman kautta. Missään muussa Venäjän muskelit eivät enää suurvaltatasoa nimittäin ole. Tämä kehitystie on ollut hyvinkin tarkkaa sen perusteella, mitä viimeisen kymmenen vuoden aikana olen Ulkopolitiikan iltakoulu -tilaisuuksissani puhunut. Ja yhtenä tavoitteena tässä Putinin unelma Novorossijasta Uudesta Venäjästä. Ja Putinin kielessä Novorossija on laajempikin alue kuin mitä sillä historiallisesti on ymmärretty.

Ja myös siinä mielessä tilanne on Putinin sairaan egon kaipaama, että nyt länsimaiden johtajat yksi toisensa jälkeen käyvät hänen pitkän pöytänsä päässä ”neuvottelemassa”. Putin haluaa antaa näin kuvan, että muu maailma on hänen edessään polvillaan ja, että hän neuvottelee Ukrainan asioista muiden kanssa – siis yli itsenäisen Ukrainan.

Hyökkääkö Venäjä tänään Ukrainaan?

Tätä en tällä hetkellä usko. Hyökkäyksen uhka ei kuitenkaan ole poistunut. Nurkkaan ajettuna Putin voi olla arvaamaton. Mutta tällä hetkellä en usko täysimittaiseen sotaan, mutta se ei tarkoita sitä, että Ukrainassa ei voisi tapahtua. Ja tässä tapahtumaketjussa ja myös laajemmankin sodan tapahtumaketjussa me olisimme osana mukana. Uskon nimittäin niin, että tällaisten tapahtumien osana myös tapahtuisi niin Puolassa, Baltiassa kuin Suomessa ja Ruotsissakin. Se ei siis olisi perinteistä sotaa vaan nimenomaan hybridivaikuttamisen keinoja.

Putinin toiminta lisää Naton kannatusta Suomessa

HS:n tuore gallup tältä aamulta näyttää Putinin toimien vain lisäävän Naton kannatusta Suomessa. Nyt jo peräti 43 prosenttia suomalaisista kertoo kannattavansa Natoon liittymistä, jos ”poliittinen johto toteaisi Nato-jäsenyyden olevan Suomen etujen mukaista”. Valtiojohdon myönteinen kanta itseasiassa lisäisi Nato-kannatusta selvästi. Ero ilman tätä ”valtiojohdon tuki” -ennakkoehtoa tehtyyn kyselyyn on noin 15%-yksikköä. Enää vajaa kolmannes vastustaa Nato-jäsenyyttä.

Tutkimuksen mukaan suomalaiset hakisivat turvaa Natosta.  Nato-jäsenyyden puolesta puhuivat niin Nato-joukkojen tulo apuun, jos Suomeen hyökättäisiin, mutta myös se, että Nato-jäsenyys toimisi kriisitilanteessa ehkäisevänä pelotteena. Näyttää siis Putinin peli pelaavan Naton pussiin.

HS:lle Kantarin keräämä tutkimusaineisto koottiin Gallup Kanava -internetpaneelissa 4.–9.2.2022. Haastattelujen kokonaismäärä on 1 066 ja tutkimustulosten virhemarginaali on koko aineiston tasolla noin 3,0 prosenttiyksikköä molempiin suuntiin.

 

 

 

Kommentit