Yksi ihmeellisimpiä kirjeitä tässä maassa ovat Kelan opintotuen takaisinperintä kirjeet ahkerille opiskelijoille. Ei voi muuta kuin hämmästellä tätä jokavuotista opintotukien takaisinperintärulettia. Tuoreimmat tiedot kertovat jälleen Kelan takaisinperintöjen jälleen lisääntyneen ja uskon tietäväni syynkin.
Asumiskustannukset ovat karanneet. Opiskelijat eivät enää yksinkertaisesti pärjää opintotuella alkuunkaan ja ovat pakotettuja tekemään työtä ja se tietää opintotuen takaisinperintöjä. Syy ei ole siis työnteossa vaan järjestelmässä. Itseasiassa ketään muuta ei tässä maassa rangaista ahkeruudesta ja työnteosta kuin opiskelijoita.
Nyt kun opintotuen uudistamista pohditaan niin on aika poistaa vapaantulon rajat kokonaan. Minusta opintotuen saamiselle riittävä peruste on tavoiteajassa etenevät opinnot. Jos sen lisäksi nuori haluaa tai joutuu tekemään työtä ei siitä pidä rangaista. Työstä saa rahan lisäksi myös arvokasta työkokemusta. Nuorten vapaan työnteon myötä kasvavat verotulot tulevat korvaamaan mahdollisen opintotukeen tarvittavan lisärahan tarpeen moninkertaisesti.
Opintotuen tulorajoja korotettiin viimeksi vuonna 2008 ja tämän korotuksen vaikutukset ovat nyt jo käytännössä sulaneet. Tuoreimpien tietojen mukaan vuonna 2011 opintotukea sai noin 326 700 opiskelijaa. Heistä peräti 33 900:n tulot ylittivät tulorajat ja heiltä Kela perii nyt takaisin maksettuja opintotukia. Vuodessa takaisinperintöjen määrä on kasvanut yli 4500 opiskelijalla. Ja ei tilanne tästä ainakaan helpotu.
Nyt tarvitaankin opintotuesta vastaavalta ministeriltä Paavo Arhinmäeltä toimia opiskelijoiden tilanteen parantamiseksi. Samalla olisi jo korkea aika korjata eli poistaa myös täysikäisten alle 20-vuotiaiden opiskelijoiden vanhempien tulojen vaikutus opintotukeen. Olemme viime kaudella tehneet oman kokoomuksen uudistusmallin opintotuen kehittämiseksi. Mallillamme haluaisimme turvata paremmin täysipäiväisen opiskelun ja nopeuttaa nuorten valmistumista työelämään.
Voisikohan opiskelijoidenkin kohdalla palauttaa jälleen voimaan vanhan sanonnan; ”Ahkeruus palkitaan”.
…
Hyvää ystävänpäivää blogini lukijat ja seuraajat ja tänne satunnaisesti ”eksyneetkin”. Tästä uusi päivä käyntiin ja jos vaikka tänään muistaisimme ystäviä hieman normaalia arkea enemmänkin. Ja muistamiseksihan riittää vaikkapa vain se hymy ja hetki aikaa.
Mutta nyt aikaa ei ole hukattavaksi. Valiokuntien kokouksia aamu täynnä ja kuultavana mm. ulkoministeri Erkki Tuomioja selonteosta. Mitä sinä kysyisit ulkoministeriltä maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikasta?
…
Tuhti kahden ja puolen tunnin seminaari vielä eduskuntaryhmän kanssa illalla. Kävimme läpi hieman puolivälin tarkastuksen aiheita ja painotuksia ja täytyy todeta, että ei tämän maan kasvu ja tulevaisuus ainakaan tämän ryhmän päätöksistä jää kiinni. Erinomaisia avauksia ja esityksiä kaikilta eri politiikan sektoreilta ja ei missään EI-hengessä tai pelkässä Tahtotila-hengessä vaan nimenomaan konkreettia esityksiä ja vastuunkantoa huomisesta. Näillä on hyvä jatkaa puheenjohtajien neuvotteluja ja sitten myös hallituksen puolivälin tarkastelua. Uskoisin, että illan anti oli hyvä myös kehysriiheen täksi kevääksi.
Iltapäivän kyselytunti meni myös aikalailla sopuisissa hengissä. EU:n rahoituskehyksistä ei yllätys yllätys puhuttukaan sanaakaan. Alkuviikko on osoittanut sen, että lopputulos oli paljon parempi kuin osasimme ja uskalsimme odottaa ja jos nettosaajiksi tätä maata joku haluaa niin se tarkoittaisi kyllä kotimaan politiikassa täydellistä syöksyä. Hyvä ja vakaa talous näkyy näin ja monessa muussakin. Ja ehkä tässä oivallettu sekin, että EU on ennen muuta paljon muuta kuin maksuosuudet ja kehykset. Lopultahan siitä on kyse ja taitaa oikeasti olla niin että yksikään puolue ei maatamme EU:sta oikeasti ulos halua.
Mutta nyt kello kymmenen ja juuri semmasta kotiin. Huomenna aikainen aamu ja syntymäpäivä jälleen kerran. Tuntuu, että joulu on vain kerran vuodessa, mutta mun syntymäpäivät joka vuosi. Sellaista se ikä teettää.
…
Vielä lopuksi.
Osanottoni Laukaan maneesiturmassa kuolleen tytön omaisille ja kaikille mukana olleille. Voimia myös loukkaantuneille ja paranemista. Ratsastajana tapahtuma kosketti poikkeuksellisen rajusti ja eilen onnettomuuden jälkeen kun hevosen kanssa maneesille käveli niin ajatukset harhailivat.
Tunnen myös jonkinlaista vastuuta tapahtuneesta niin Valtion Liikuntaneuvoston jäsenenä, mutta ennen muuta VLN:n rakentamisjaoston puheenjohtajana. Aloitin tehtävässä vastikää, mutta siitä huolimatta tunnen henkistä vastuuta.
En tunne tarkkaan Laukaan Ratsastusmaneesin ja koulun historiaa. Maassamme ei ole pitkiä perinteitä jos perinteitä lainkaan valtion liikuntarahalla tuetuista maneeseista ja muista ratsastuspaikoista. Itse olen aihetta muutamana vuonna pitänyt esillä ja toivon, että ehkä jo tänä vuonna yksi maneesihanke saataisiin tällaisenakin eteenpäin. Osaltaan tämä toisi myös maneesit tiukemmankin valvonnan piiriin vaikka jo nytkin ne isoina rakennuksina ovat tarkkaan kuntien rakennusvalvonnan alaisuudessa ainakin rakentamisaikaan. Itse kuitenkin näkisin, että meidän tulee tämänkin surullisen tapahtuman jälkeen entistä tiukemmin lisätä valvontaa ja vaatimuksia myös yskityisellä rahalla rakennettujen liikuntapaikkojen valvontaan ja laatuun jos ja kun ne otetaan yleiseen liikunta- ja urheilukäyttöön – siis liikuntapaikoiksi. Jollain tavalla voisi nähdä samanlaista lisävalvonnan tarvetta mm. entisten teollisuushallien muuttamisessa esimerkiksi salibandyhalleiksi tai kasvihuoneiden käyttöönoton hevosmaneesiksi tai muuksi. Ja onhan liikuntatiloja punttisaleja ja muita tehty mitä erilaisempiin kellareihin ja holvitiloihin. Ne minusta vaativat jatkossa tarkempaa valvontaa jos ne otetaan yleiseen liikuntatilakäyttöön.
Olemmehan liikuntapaikkarakentamisen Suunta-asiakirjan arvopohjassa on määritelleet, että liikuntapaikkojemme tulee olla laadukkaita ja turvallisia. Ja että, liikuntapaikan suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä huomioidaan turvallisuusnäkökohdat. ”Turvallisessa laadussa korostuvat etenkin rakenteet ja niiden kantavuus sekä sisäilman turvallisuus”. Tämä ei ole nyt näissä hallisortumissa ainakaan toteutunut syystä tai toisesta.
Pitää myös huomioida ja muistaa. En nyt siis ota kantaa Laukaan tapaukseen tai mihinkään muuhunkaan yksittäistapaukseen vaan totean yleisellä tasolla, että liikuntapaikkarakentaminen vaatii erityisosaamista. Nykyisen liikuntalain perustelujen mukaan ”liikuntapaikkarakentaminen vaatii erityisosaamista” ja että ”ministeriöllä tulee olla mahdollisuus antaa erillisiä määräyksiä erityisesti käyttäjäturvallisuuteen ja rakennustekniseen tarkoituksenmukaisuuteen liittyvissä kysymyksissä”.
Niin kuin edellä jo viittaisin niin valtion talousarviosta myönnetään avustuksia myös liikuntapaikkojen rakentamiseen, ylläpitoon ja käyttöön kohdistuvaan tutkimukseen ja kehittämiseen. Marginaalisen ja liian vähän tosin ratsastusmaneeseihin ja vastaaviin. Mutta merkittävästi kuitenkin isossa mittakaavassa liikuntahalleihin, kenttiin, jäähalleihin jne. Tavoitteenamme on lisäksi lisätä liikuntapaikkarakentamisen laatua sekä mm. liikuntapaikkojen turvallisuutta, mutta myös esteettömyyttä ja monikäyttöisyyttä. Tuloksia sovelletaan rakentamisessa ja tilojen käytössä. Ja tutkimuksiakin ja oppaita julkaistaan Rakennustietosäätiön kustantamassa opetusministeriön liikuntapaikkajulkaisusarjassa. Aiheesta on siis paljon tietoakin.
Mutta lupaan asiaan tarttua VLN:n rakentamisjaoston puheenjohtajanakin. Liikuntapaikkojen turvallisuus on ehto numero yksi. Vaikka millään emme kaikkia onnettomuuksia pysty jatkossakaan estämään mutta enemmän meidän on tehtävä.
Vielä osanottoni Laukaaseen.