Tuntuu nykyisin, että joulu on edelleen kerran vuodessa, mutta syntymäpäivät joka vuosi.

Blogi, perjantaina 15.02.2013

Niin ne vuodet vaan juoksevat. Iso kiitos syntymäpäiväonnitteluista. Isäni aikanaan viestitti jättäessään syntymäpäiväjuhlansa väliin, että ”Ei elämä ole täynnä vuosia, vaan vuodet ovat täynnä elämää”. Se hyvä ohje ja hyvä totuus. 

Tänään syntympäiväni huipentuu illalla kun vien nuorisotiimini Mäkin Komppaan Timppaan -ryhmän nuoria kulttuurikummini Cheekin keikalle Hämeenlinnan Sirkukseen. Jarelta luvassa jälleen huikea keikka ja hienoa päästä itsekin jälleen paikan päälle. Mutta sitä ennen valiokunnat, täysistuntoa ja paljon muutakin.

Voisiko tähänkin päivään todeta, että tämähän on vain elämää.

Tällä viikolla keskustelun keskiöön kokoomuksen toimesta nostettu maamme lukiot.

Raporttimme lukioiden uudistamiseksi on otettu vastaan hyvin ja se on saanut myös runsaasti tilaa mediassa ja keskusteluissakin. Juuri niin kuin toivoimme. Keskustelua käydään nyt ja sen perään tarvitaan tekoja.

”Perusopetukseen lisää rahaa”, ”Ammatilliseen koulutukseen panostetaan”, ”Ammattikorkeakouluja kehitetään” ja ”Historiallinen yliopistouudistus”. 

Nämä voisivat olla otsikoita viime vuosilta. Yksi kuitenkin uupuu joukosta. Lukion kehittäminen on jäänyt sivuhuomautukseksi juhlapuheisiin. Kokoomus on tunnetusti se puolue joka on kantanut huolta ja vastuuta koulutuksesta. Me haluamme nyt olla etujoukoissa myös tässä työssä. Lukioraporttimme julkaistiin helmikuun alussa ja toimikoon se keskustelun avaajana tulevaisuuden lukiolle. Raija Vahasalon kanssa tekemäni raportti antaa suuntaviivat lukion uudistamiselle. Maailma on muuttunut, ja lukiokoulutuksenkin on syytä.

Eilen ystävänpäivänä tämän kevään abiturientit riemuitsivat jälleen 12 vuoden kouluputken päättymistä. Juhlansa opiskelijat ovat ansainneet, mutta viimeistään seuraavalla viikolla alkaa tiukka opiskeluputki kohti ylioppilaskirjoituksia. Maaliskuun lopussa urakka on ohi, mutta toinen jo odottaa. Kesän korvalla odottavat vaativat pääsykokeet korkeakouluihin.

Usein kuullaan sanottavan, että lukio valmistaa ylioppilaskirjoituksiin. Näin se valitettavasti usein onkin, mutta lukion pitäisi olla enemmän? Onko todella niin, että 12 vuoden koulutuksen mittarina voi toimia muutaman viikon aikana koulun liikuntasalissa kirjoitetut esseet? Yhtään väheksymättä ylioppilaskirjoituksia, tarvitsemme uutta ajattelua siihen, miten lukiosta korkeakouluun siirtymisen kynnys olisi matalampi. Lukion tulisi valmentaa elämää ja jatko-opintoja varten.

Lukio on yleissivistävää koulutusta. Näin sen tulee olla jatkossakin, mutta yleissivistyksen määritelmä tulisi päivittää 2000-luvulle? Nykyään tietoa on saatavilla lähes rajattomasti, aiheesta kuin aiheesta. Tiedon määrän pänttäämisen ja lisäämisen sijaan lukiossa tulisikin opettaa enemmän taitoa hallita tietoa. Lukion tulisikin antaa opiskelijoille entistä paremmat valmiudet hankkia, arvioida ja käyttää tietoa. Kokonaisuuksien hallintaa, kriittistäkin, ulkoa opettelun sijaan. 

Esitämmekin, että lukiodiplomi tulisi laajentaa myös tiedeaineisiin, jolloin opiskelija voi osoittaa perehtymistään ja harrastuneisuuttaan myös esimerkiksi kieliin tai historiaan. Nykyäänhän lukiossa voi suorittaa diplomin vaikkapa liikunnassa, mediataidoissa tai kuvataiteessa. Pitkällä tähtäimellä laajennettu lukiodiplomi voisi toimia myös osana pääsykokeita ja antaa entistä paremmin valmiuksia jatkaa opintoja korkea-asteella. Ja ennen kaikkea antaisi opiskelijalle mahdollisuuden löytää omat vahvuutensa ja kiinnostuksenkohteensa paremmin jo lukiossa. Uskon, että tämä helpottaisi myös opiskelupaikan valintaa ja opintojen aloittamista.

Omien kiinnostuksen kohteiden ja elämää varten oppimisen kannalta haluaisimme myös vapaaehtoistyön osaksi valinnaisia opintoja. Nythän vapaaehtoistyön voi liittää osaksi opintoja kansainvälisellä lukiolinjalla ja tästä olisi hyvä ottaa mallia. Tavoitteena olisi tukea nuorten kasvamista aktiivisiksi ja osallistuviksi yhteiskunnan jäseniksi. Tämä olisi tiedon soveltamista ja myös työelämään valmistautumista parhaimmillaan.
Viimeisenä haluan nostaa esiin yhden itselleni hyvin tärkeän periaatteen. Lukion tulee jatkossakin olla lähipalvelu koko maassa niin, että pääsääntöisesti lukion käyminen omasta kodista käsin on mahdollista. Tämä vaatii toki teknologian kehittämistä opiskelun apuvälineenä, mutta asia on otettava kehityksen kärjeksi muutenkin. Nyt jo pienet lapset käyttävät tabletteja ja älypuhelimia ketterästi ja peruskoulussa älytaulut ja tietokoneet ovat arkipäivää. Lukion ja erityisesti ylioppilaskirjoitusten pitäisi päästä hyödyntämään näitä jo opittuja taitoja ja nousta teknologiassa samalle vuosituhannelle muun koulutuksen kanssa. 

1800-luvulta peräisin oleva järjestelmä ylioppilastutkintoon johtavasta koulutuksesta on nähnyt monta uudistusta. Yleissivistys on edelleen lukiomme perusta. Lukiolla on kuitenkin entistä suurempi merkitys myös koko maamme tulevaisuudelle. Vai mitä olette mieltä siitä, että Kiinassa yliopistoista valmistuu vuosittain enemmän ihmisiä kuin Suomessa asuu? Globaalissa maailmassa emme voi kilpailla osaajiemme määrällä, meidän täytyy tehdä se laadulla. Siksi lukion kehittämisen aika on nyt.

Tänään perjantaina äänestimme eduskunnassa valiokuntien kokousten jälkeen hallituksen luottamuksesta. Hallitus sai luottamuksen ja vähemmistöön jäi selkein numeroin perussuomalaisten vaihtoehto jossa vielä syksyllä oltaisiin luovuttu kaikista telakkatuista ja nyt sitten olisi tehty äkkikäännös ja lähdetty tukemaan konkurssikypsää korealaista telakkaa. Linja jossa etsitään siis kestäviä ratkaisuja maamme telakkateollisuudenkin pelastamiseksi voitti selkein luvuin.

Nyt jo Lopella ja kotona jälleen. Viikonloppua kohden siis.

Jare Henrik Tiihonen.

Tänään siis illalla kulttuurikummini Cheekin keikalle Hämeenlinnan Sirkukseen. Sain Jarelta kutsun mukaan ja vieläpä niin, että mukaan sai kutsua kotisivuillani myös tukijoittani ja ystäviäni. Hieno porukka mukaan ilmoittautuikin ja tänään ei siis tämä ryhmä komppaakaan Timppaa vaan vetää leveän hymyn Cheekille. Kiitos Jare kutsusta ja luvassa varmasti huikea ilta.

Upea ilta Sirkuksessa. Taisi Jare tehdä paikan ennätyksen. Väkeä oli jättisuuri paikka aivan tupaten täynnä ja harmiksi osa pääsi sisään vasta ihan keikan lopulla. Jono oli ulkona parhaillaan parikin sataa metriä ja kiemurteli aina Hämeenlinnan torin reunoille asti. Jare alias Cheek heitti uskomattoman keikan ja täytyy todeta, että ei tällaista hypeä ole maassamme varmaan sitten Dingon nähty. Mukana musiikissa oli kaiken ikäisiä Cheek-faneja ja tunnelma sen mukainen.

Mukanani iltaa juhlimassa oli myös eduskuntavaalien nuorisotiimini Mäkin Komppaan Timppaa -väkeä. Hienoja nuoria ja mukava jälleen heidänkin kanssa tehdä jotain uuttakin. Iso kiitos siis myös teille kaikille ja myös teille uusille. Joukkoon aina mahtuu uusiakin ja jälleen keksimmekin jotain uutta tekemistäkin. Niin se vaan menee.

Huomenna jatketaan.

Kommentit