Viimeisen kymmenen vuoden aikana keskusteluun on noussut erilaisten vaikutusarviointien vajavaisuus lainvalmistelussa. Päätöksenteon vaikutusarvioinninhan pitäisi olla aina itsestään selvyys. Välillä tuntuu kuitenkin, että osa vannoon sen nimeen oppositiossa ollessaan ja viittaa kintaalla hallitukseen päästessään. Tässä on siis peiliin katsomisen paikka varmasti kaikilla.
Kaikessa päätöksenteossa pitäisi nimittäin aina arvioida niiden vaikutus mm. lapsiin ja nuoriin, eri sukupuoliin, ympäristöön, työhön ja työllisyyteen jne. Eli esimerkiksi lisääkö tehtävä päätös maahamme työtä ja työpaikkoja vai lisääkö se työttömyyttä.
Näin vuoden lähestyessä loppua on hyvä ehkä hieman katsoa mitä tänä vuonna on valtakunnan politiikassa tehty. Me Kokoomuksessa lähdimme tähän vuoteen hyvin vaikeassa tilanteessa. Meidän puoluekannatus oli alhaalla ja iskuja meitä vasten tuli vähän joka puolelta. Olimme iskuissa niin opposition kuin myös silloisen päähallituskumppaninkin päävastus.
Kokoomuksemme me olemme asettaneet historian aikana kuitenkin aina työn kaiken edelle. Tämä näkyi myös nyt puheenjohtaja Alexander Stubbin talviseminaarin linjapuheessa. Stubb totesi, että kaikki voimat pitää keskittää työn lisäämiseen, koska muuten ei ole varaa hoitaa ikääntyneitä, tarjota koulutusta eikä järjestää terveydenhuoltoa.
Keväällä me julkaisimmekin useita toimenpideohjelmia, joista yksi tärkeimmistä oli ns. Työlista. Siinä luettelimme keinoja työllisyyden nostamiseen. Asiantuntija-arvioiden perusteella voitiin sanoa, että toteuttamalla tuon listan toimet saataisiin luotua Suomeen kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja. Työlistalla oli muun muassa seuraavat keinot:
– Työn verotuksen keventäminen
– Vanhemmuuden kustannusten tasaaminen
– Eläkeuudistuksen vieminen maaliin
– Vuorotteluvapaan ehtojen tiukennus
– Koeajan pidennys
– Määräaikaisten työsuhteiden ehtojen höllennys
– Kannustavampi ansiosidonnainen työttömyysturva
– Kannustavampi opintotuki
– Paikallinen sopiminen työehdoista ja palkoista
Yhdistävä tekijä näille kaikille keinoille on, että ne löytyvät nyt myös nykyisen hallituksen ohjelmasta. Kokoomus onkin mukana tässä hallituksessa nimenomaan siksi, että haluamme viedä eteenpäin työlinjaa. Linjaa, joka nostaa työllisyysastetta kestävällä ja pysyvällä tavalla sellaiselle tasolle, että velaksi eläminen loppuu ja rahat saadaan riittämään hyvinvointipalveluihin ja välttämättömiin tulonsiirtoihin.
Päättyvää vuotta on eduskunnassa värittäneet myös kipeät säästöpäätökset. Poliittisena päätöksentekijänä on varmasti kivempaa olla silloin, kun pääsee jakamaan rahaa haluamiinsa kohteisiin. Mutta sellaisesta sulle mulle -politikoinnista mitä valtakunnan tasolla osa edelleen haluaa ylläpitää ja suosia jopa velkarahalla usein valitettavasti äänestäjätkin palkitsevat. Mutta onneksi suomalaisista äänestäjistä monet ovat myös sellaisia ja itse uskon, että enemmistö, että he palkitsevat myös vastuunkannosta vaikeina aikoina. Edellisten, isoja leikkauksia tehneiden, hallitusten valtiovarainministerit Iiro Viinanen ja Sauli Niinistö ovat laajasti arvostettuja hahmoja, jotka hoitivat velvollisuutensa eivätkä piitanneet kannatusluvuista. Tästä huolimatta Niinistö oli jo 1990-luvun suosituimpia puoluejohtajia. Vuonna 2012 hänet valittiin tasavallan presidentiksi. Ja tällä hetkellä Tasavallan presidentin suosio taitaa olla huipussaan. Keskellä siis vaikeita talousaikojakin.
Tässä tilanteessa ei siis hallituksen onnistumista voi mitata jaetun rahan määrässä. Yleensäkään vaikeiden aikojen hallitusten onnistumista ei voi mitata jaetun rahan määrässä, koska jaettavaa ei yksinkertaisesti ole. Vaikeiden aikojen hallitusten onnistuminen mitataankin lopulta päätöksenteon ja toimeenpanon kyvyllä. Me olemme kokoomuksessa koko tämänkin syksyn korostaneet vastuunkantoa ja olemme tukeneet hallituksen työtä täysillä.
Olemme halunneet pitää ääntä siitä, että tämän mittaluokan ongelmat vaativat ratkaisuikseen sellaisia toimia, joihin ei kuka tahansa pysty. Arvostusta ansaitseekin mm. pääministeri Juha Sipilä ja ennen muuta hänen halu puolustaa tiukkaa, mutta välttämätöntä talouslinjaa. Aivan erityisen kiitoksen ansaitsevat myös Perussuomalaiset, jotka ovat kannatuslukemien rajusta putoamisesta huolimatta tukeneet hallituksen yhteistä linjaa ja kantaneet vastuuta. Voin kuvitella, että paine oppositiosta ja kentältä on ollut valtava. Mutta selkäranka on kestänyt. Sitä voi vain ihailla.
Haastavia aikoja on kuitenkin vielä edessä. Alkava vuosi tulee olemaan hyvinkin vaikea, mutta samalla myös maamme tulevaisuuden kannalta ratkaiseva. Hallituksella on hoidettavanaan merkittävät työmarkkinauudistukset, joista tärkein on paikallisen sopimisen lisääminen. Toinen, tästä erillinen kokonaisuus on kustannuskilpailukyvyn vahvistaminen. Työmarkkinaosapuolilta on keväästä saakka, mutta valitettavasti ainakin vielä turhaan, odotettu yhteisiä esityksiä sellaisten toimien toteuttamiseksi, joilla suomalaisen työn kilpailukykyä voitaisiin palauttaa koko 2000-luvun jatkuneen heikentymisen jäljiltä. Itse uskon, että ratkaisu yhteiskuntasopimuksesta vielä alkuvuonna syntyy. Toivottavasti. Mutta jos kuitenkin olen väärässä niin kilpailukykytoimien lainvalmistelu etenee nyt normaalia latuaan.
Työmarkkinaosapuolet voivat edelleen halutessaan esittää yhteisesti keinoja kilpailukyvyn kohentamiseen. Mutta vaatimus lainvalmistelun keskeyttämisestä on tietenkin aivan mahdoton. Hallitus on vastuussa ja sen täytyy toimia. Kaiken ytimessä on suomalainen työ. Sen lisäämiseksi hallitus toimii, ja tämän päämäärän onnistumisella mitataan hallituksen onnistuminen. Mukaan talkoisiin ovat tervetulleita kaikki, jotka jakavat saman tavoitteen.
Timo Heinonen
kansanedustaja
Valtiovarainvaliokunnan jäsen