Tuukka Temosen kolmas elokuva ja toinen kokoillan elokuva avaa mielenkiintoisella tavalla 1990-luvun hullujenvuosien tarinaa. Kuka sopisi paremmin päähenkilöksi tällaiseen elokuvaan kuin itse rakastettu ja vihattu liikemies Jari Sarasvuo. Karu lapsuus, isän menetys, kaipuu ja hyväksynnän haku, menestyksen nälkä, hullunrohkeus, uskonnonomainen soturijoukko, nousu ja lähes henkilökohtainen tuho. Raha tuo siis valtaa ja uskonsotureitakin rinnalle ja myös ahneita hyväksikäyttäjiä. Myös itseriittoisuutta, joku voisi sanoa, että… nousee myös päähän.
Heini Heikkilä käsikirjoitus viidenkymmenen vuoden kujajuoksusta on onnistunut. Draaman kaari on eheä ja mukanaan pitävä ja kuljettava. Vaikka mukaan onkin otettu ehkä tietyllä tavalla liiankin iso pala Sarasvuon elämästä niin tarinan kannalta se on peristeltua; ”Pidä lujasti kiinni, ettet putoa”. Jari meinasi kuitenkin pudota, ehkä putosikin, kun vauhti oli liian hurjaa.
Ohjaaja Tuukka Temonen on tehnyt kunnianhimoista työtä. Mikko Nousiainen Jari Sarasvuona on hämmentävän taitava. Puhetyyli, ilmeet ja myös ne pienimmät sarasvuolaiset mikroilmeet. Katselin leffan jälkeen näyttelijää kutsuvierasensi-illan juhlassa ja ei hän enää siellä näyttänyt yhtään Saravuolta. Ei tietenkään. Hänhän on näyttelijä. Taitava. Tällä hetkellä yksi ehdottomasti maamme parhaista.
Myös toista Hyvät, pahat ja rumat -legendaarisen talkshown juontajaa Simo Rantalaista näyttelevä Jarkko Lahti löytää leffaan Simon olennaisen. Rooli ei ole suuren suuri, mutta keskeinen ja tärkeä tarinassa ja meille tämän aikakauden kasvateille varmasti yksi mieleenpainuvimpia. Hyvä esimerkki siitä, että jokainen rooli on mietitty tarkkaan ja tehty huolella.
Mutta Temosen kunnianhimon tasoa kuvaa sekin, että myös moneen muuhun varsin pieneenkin rooliin on valittu ja haluttu nimekkäitä ja erittäin kokeneita ja taitavia näyttelijöitä. Tämä osaltaan tekee leffasta enemmänkin kuin uskottavan. Muissa rooleissa nähdään mm. Jaana Saarinen (Hopeanuolet), Jarkko Lahti (Kolmistaan, Hymyilevä mies), Riku Nieminen (Nuotin vierestä, 21 tapaa pilata avioliitto), Iiro Panula (Teit meistä kauniin, Korso), Inka Kallén (Luokkakokous, Presidentti), Ulla Virtanen (Downshiftaajat, Roba), Pyry Nikkilä (Love Records, Vares – Huhtikuun tytöt), Jenni Banerjee (Pahat pojat, Kohtaamisia), Linda Wiklund (Konttori). Muutama Trainer’s Housen konttorikohtaus kertakaikkiaan viliseen tähtiämme – jokainen liike, ilme ja katse on tarkkaan suunniteltu. Temosen ehdottomuutta ja taitavuutta.
Hienon särmän, hieman huumoriakin, muuten karuun ja varsin realistiseen elokuvaan tuo Apulanta-leffassa isosti Toni Wirtasen roolissa debytoinut Tatu Sinisalo, joka Sarasvuossa vie tarinaa eteenpäin teatraalisen isossa Jussi Parviaisen roolissa. Yliampuva tyyli sopii Parviaiseen mitä parhaiten ja Sinisalo jatkaa vahvaa työtään. Hieno hieman humoristinen, mutta toisaalta hullunkiiltävä yksityiskohta leffassa.
Parituntinen elokuva on kaiken kaikkiaan varsin ehjä ja onnistunut kokonaisuus. Mene ja tiedä onko kaikki mennyt näin, mutta leffan jälkeen ei voinut olla miettimättä, että toivottavasti Jarikin on tänään ehyempi.
Jään odottamaan Tuukka ja Olga Temoselta lisää valkokankaalle. Taitaa olla syntynyt kaksikko mikä tulee muuttamaan elokuvamaailmaamme vielä suurestikin. Uutta, erilaista ja taitavaa.
….
Kello 13.04 ja takana tältä päivältä jo pitkä puolustusvaliokunnan kokous ja mm. varusmiesten tapaturmalaki sieltä valmiiksi. Sen jälkeen vesi- ja vesistönsuojeluasioita VaV:n johtamassani jaostossa ja nyt vajaa tunti aikaa istunnon alkuun. Kuppi kahvia ja sitten istuntoon.
Vahva katselusuositus siis ehdottomasti Valmentaja-leffalle. Juttelin elokuvan jälkeen useamman sellaisen kanssa jotka eivät olleet itse eläneet meidän tapaan tätä aikakautta ja heillekin tarina aukesi ja oli koskettava.
Raha tuo valtaa, nostattaa helpolla keltaista päähänkin, mutta onnelliseksi tekee kuitenkin lopulta muu.
….
Pitkä päivä paketissa. Kello 20.02 ja nyt kotona. Tänään eduskunnassa valiokuntien jälkeen sitten täysistunto missä äänestettiin työllisyyspolitiikasta. Oppositiostakin osa myöntyi toteamaan, että hallituksemme työllisyyspolitiikka on toiminut ja tuottanut tulosta ja näin osa oppositionkin edustajista äänesti hallituksen luottamuksen puolesta. Merkittävä asia.
Nyt keskustelu tuon yhden lain eli pienten yritysten työllistämislain ympärillä on jatkunut. Olen tyytyväinen, että riidassa ja kiistassa sivummassa ollut puheenjohtajamme Petteri Orpo on nyt ottanut asiassa sillanrakentajan roolia. Minustakaan tärkeintä ei ole keinot vaan lopputulos ja päämäärä ja siksi on hyvä etsiä myös vaihtoehtoisia keinoja ihmisten työllistämiseksi.
Petteri mm. totesi, että esille on noussut nyt uudestaan myös meidän kokoomuksen voimakkaasti ajama paikallisen sopimisen edistäminen. Olen samaa mieltä, että ”Se on hallitusohjelman mukainen, se on voimakas keino, se on toteutettavissa. Mielestäni se on yksi ratkaisun avain.”
Pitää olla puolin ja toisin valmiutta sopia riitelyn sijaan ja uskon, että ratkaisu tässä vielä löytyy.
Istunnossa tänään keskustelussa mm. sakonmuunnon palauttaminen, rikoksen uusijoiden tuomioiden kiristäminen, asedirektiivin suomalainen kansallinen täytäntöönpano ja myös opintotuen toisenasteen oppimateriaalirahakin. Erinomaisia esityksiä kaikki ja mm. näistä tänään itsekin puheenvuoroja pidin sillä kaikkia olen ollut pidempään myös edistämässä.
Lisäilen nyt hieman enemmän myös näitä puheenvuorojani tuonne YouTuben ja Facebookinkin puolelle videoina. Ne tulevat pienellä viiveellä eikä toki kaikki, mutta aina silloin tällöin jotain. Tässä pari aiempaa puheenvuoroani nyt eli ajatuksiani mm. perintöverosta. Tämänpäivisistä puheista pari voisinkin ainakin huomenna myös nettiin lisäillä. Saa katsoa ja antaa palautettakin.