Hallitusneuvotteluissa sovimme, että lisäämme tällä vaalikaudella liikuntaa koululaisten päiviin. Tavoitteeksi otettiin tunti lisää liikuntaa jokaiseen päivään ja työkaluksi sovimme erinomaisesti toimineen Liikkuva koulu -ohjelman. Kaikista Suomen kouluista päätettiin tehdä neljän vuoden aikana ”liikkuvia”. Homma on lähtenyt erinomaisesti käyntiin ja tänään kun kävimme tilannetta läpi Valtion Liikuntaneuvoston kokouksessa Opetus- ja kulttuuriministeriössä niin oli hieno kuulla, että uusia kouluja liittyy mukaan koko ajan ja heti hallitusohjelman ja kärkihankkeiden julkistamisen jälkeen liittymisissä nähtiin selkeä piikki. Voisi siis hyvin todeta, että koulut ovat lähteneet erinomaisella tavalla mukaan yhteisiin liikuntatalkoisiin.
Tavoitteenamme on siis saada nyt kaikki maamme koulut mukaan toteuttamaan aktiivisempia koulupäiviä ja lisätä liikkumista niin, että jokainen oppilas liikkuisi tunnin päivässä.
Taustaksi tehty Tuija Tammelinin, Janne Kulmalan, Harto Hakosen ja Jouni Kallion ja LIKES-tutkimuskeskuksen tutkimus KOULU LIIKUTTAA JA ISTUTTAA Liikkuva koulu -tutkimuksen tuloksia 2010–2015 on nimittäin huolestuttavaa luettevaa. 20 oppilaan luokasta suositusten mukaan liikkuu kahdeksan oppilasta ja erittäin vähän kaksi oppilasta. Minimisuosituksen mukaisesti vähintään tunnin päivässä liikkuu alakoululaisistamme 49 % ja yläkoululaisista enää 18 %. Ja erittäin vähän eli alle 30 minuuttia päivässä liikkuu alakoululaisistamme 5 % ja yläkoululaisista 20 % eli joka viides.
Näin 6-9-luokkalaiset liikkuvat… Tavoite on että saisimme kaikki liikkumaan tunnin päivässä.
Koulupäivän aikana oppilaille kertyy reipasta liikuntaa alakoululaisilla 22 min ja yläkoululaisilla 17 min. Liikkumatonta aikaa alakoululaisilla 39 min joka tuntu ja yläkoululaisilla 46 min/h. Päivittäisestä paikallaan olosta tapahtuu koulussa peräti 47%.
Koululaisemme liikkuvat siis huolestuttavan vähän. Viidesluokkalaisista vain 30% liikkuu päivittäin riittävästi. Yhdeksäsluokkalaisista enää ainoastaan joka kymmenes. Liikkumattomuus on siis iso haaste jo peruskoulussa ja pahenee iän karttuessa. Ja niinkin se on, että liikkumattomuudesta on entistä vaikeampi enää löytää tietä takaisin liikkuvaksi. Tiedän sen itsekin kokemusta ja myös sen miten pelaavista ja urheiluun ja liikuntaan osallistuneista kavereistani tuli luontevasti liikkuvia myös aikuisiällään. Itse jouduin tekemään siihen aikamoisen työn ja vain opettajankoulutus ja ratsastusharrastus sen lopulta minut avasivat.
Nyt siis Liikkuva koulu – ohjelma laajennetaan hallituksen kärkihankkeella valtakunnalliseksi kaikkiin peruskouluihimme. Olemme varanneet tähän erillisrahoitusta 21 miljoonaa euroa tälle ja vuosille 2017 ja 2018. Tosia kun on se, että ns. normaalia koululiikuntaa eli liikuntatunteja emme pysty lisäämään kouluihin niin paljoa, että tarvittava liikuntamäärä saataisiin jokaiselle kokoon niin olemme päättäneet että tuntimäärän lisäämisen lisäksi liikuntaa lisätään koulupäiviin myös muuten. Tunti liikuntaa päivässä voi siis tarkoittaa esimerkiksi liikuntahetkiä ja pelivälkkiä ja niitä varten tehtyjä pidempiä välitunteja, oppituntien liikunnallistamista tai liikuntakerhoja koulujen iltapäiviin yhteistyössä vaikkapa urheiluseuroja ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Ja opettajan tiedän hyvin miten bilsantunnin ja tai historian tunninkin voi suunnitella pulpetissa istumisen sijaan välillä liikunnalliseksi vaikkapa kuvasuunnistukseksi, lintu- tai perhosretkeksi ja seikkailurasteiksi. Toteutustapa liikunnallisemmista koulupäivistä on siis koulujen ja opettajien päätettävissä ja liikunnallisen elämäntavan opettaminen ei ole siis vain liikunnanopettajien tehtävä. Näihin talkoisiin tarvitaan kaikkia opettajia, mutta myös myös koulun muuta henkilökuntaa eikä vähiten meitä vanhempia. Ja lopuksi kaikki voittaa – liikunta tukee muuten myös oppimista erinomaisella tavalla. Liikkuvan koulun tavoitteena on siis lopulta aktiivisempi ja viihtyisämpi koulupäivä. Vieläkin viihtyisämpiä koulupäiviä syntyy tekemällä ne yhdessä ja ottamalla myös koulun oppilaat mukaan päivien suunnitteluun ja toimintaan ja miksi ei jopa päätöksentekoonkin. Tällainen luonteva ja opettavainen vuorovaikutus ja yhteistoiminnallisuus parantavat myös koulun ilmapiiriä ja sillä on aivan varmasti vaikutuksensa myös koulun työrauhaan, oppilaiden sosiaalisiin taitoihin ja oppimiseen ja uskallan sanoa, että usein myös koulukiusaamiseen tai siihen, että koulussa ei ketään kiusata.
Ja muuten iso juttu on myös koulumatkat. Kuinka moni tuntee syyllisyyttä kuljetettuaan sen ikäistä lastaan autolla kouluun joka voisi kilometrin ja kaksikin kulkea itse kävellen tai pyöräillen? Tai harrastukseenkin voi hyvin mennä koulumatkojen tapaan omin lihasvoimin. Tänään Valtion Liikuntaneuvostossa esille nousi myös ns. Turvallisten kouluteiden merkitseminen esimerkiksi niin että koulukuljetus ja pidemmältä lapsiaan kouluuntuovat vanhemmatkin voisivat jättää lapset ja nuoret vaikka sen kilometrin tai kahden päähän – turvallisen koulutien päähän. Mainioa idea eli kiitos Kari Uotila.
Ja toivottavasti pian saamme laajennettua Liikkuvan koulun myös toiselle asteelle, ammatillisiin oppilaitoksiin ja lukioihin. Ja miksi ei varhaiskasvatukseenkin vaikka siellä vielä onneksi päivät ovat liikkuvia jo ennestäänkin. Ja jatkon tulee edetä myös korkeakouluihin ainakaan niin että niissäkin opiskelijoille tarjotaan mahdollisuudet liikkumiseen ja vaikkapa pelaamiseen ja salilla käyntiin.
Kurkatkaapa lisää Liikkuvasta koulusta ja mm. vinkkejä ja ideoita miten koulupäivästä tehdään liikunnallisempi. Ja jos teidän koulu tai teidän lasten tai nuorten koulu ei vielä ole mukana niin viekääpä koululle terveisiä ja tehkää esitystä, että myös teidän koulu lähtee mukaan. Liikuntahaaste hymyssä suin.