Torstai, 30.10.2008

Blogi, torstaina 30.10.2008

Tänään istuntotaukoviikon yksi vapaapäivä. En ole sopinut mitään eduskuntatyöhön liittyvää tälle päivälle ja menemmekin kavereiden kanssa Heikki Mikkolan suoramyyntitilalle Lopen Maakylään. Mukana mm. Tarkkalan Marko, Aron Samuli ja Jari Mattila eli enduromiehiä kaikki. Sen verran teemme, että kuvailemme hieman viimeiseen kauden ohjelmaamme haastatteluja ja nautimme syyspäivästä. Viikonloppu sitten meneekin taas töissä kun ohjelmassa on kunnan ja Lopen Yrittäjien vuosittainen yhteistyöseminaari. Mutta tänään siis rennompaa.

Tänään Helsingin Sanomat nostaa esille yhden suurimmista huolenaiheista. Asia mikä on noussut aivan uudenlaisessa valossa esille ja keskusteluihin erityisesti koulusurmien jälkeen. Kyseessä siis kouluterveydenhuollon haasteet ja ennen muuta ammattihenkilökunnan pula. Lehden mukaan pääkaupunkiseudun kouluterveydenhoidon johtajat virkamiehet ovat huolestuneita siitä, että järjestelmä ei pysty vastaamaan oppilaiden ja heidän perheittensä ongelmiin. Tässä yksi iso sellainen asia mitä pitää nyt kyllä korjata. Ennaltaehkäisevälle työlle ei kunnissa ole ainakaan tällä sektorilla aikaa ja jo normitarkastukset teettävät työtä tarpeeksi tai niin kuin usein kuulee ”tulipalojen sammuttaminen” vie kaiken ajan ja jopa perustarkastukset siirtyvät.

Hesarin mukaan erityisesti koululääkäreistä on nyt todella kova pula. Espoossa esimerkiksi yhden koululääkärin vastuualueeseen kuuluu yli 4 000 peruskoululaista ja Vantaalla peräti 8 500 oppilasta. Pahimmillaan yhden lääkärin vastuulla saattaa olla jopa yli 10 000 oppilasta. Suosituksen mukaanhan koululääkäriä kohden saisi olla 2 100 oppilasta eli varmasti tässä on suosituksen sitovuuden tiukentamiselle syytä. Kouluterveydenhoitajilla, koulupsykologeilla ja koulukuraattoreilla vastaava suositus on 600 oppilasta ja tämäkin ylittyy monessa paikassa vaikkakin kouluterveydenhoitajien tilanne onkin selkeästi koulupsykologeja ja kuraattoreja parempi noin yleisesti. Esli esimerkiksi Nurmijärvellä lähes kahtatuhatta koululaista kohden on vain yksi koulupsykologi ja se ei voi olla riittävä satsaus muuttovoittokunnalta. Tällaisella resurssoinnilla ei ennaltaehkäisevään työhön ole varmasti aikaa ja kun mielenterveysongelmista kärsii jo noin joka viides nuori niin panostusta olisi lisättävä.

Mutta ehkä huolestuttavin signaalijutussa on se, että vanhempien vastuu lapsistaan tuntuu kadonneen tai ainakin heikentyneen. Vantaan ennaltaehkäisevän terveydenhuollon päällikkö Arja Ruponen toteaa Helsingin Sanomissa, että ”Lasten kasvatuksessa on nähtävissä myös huolenpidon puutetta. Helsingissä esimerkiksi 40 prosenttia vanhemmista ei tiedä, missä heidän lapsensa viettävät viikonloput.” Miettikääpä sitä.

….

Kävi tänään tuuri tuon sään kanssa. Urakoimme enduron MM-sarjan kuljettajien kanssa Lopen Maakylässä Heikki Mikkolan kanssa ja kuvasimme hieman materiaalia tai hieman enemmänkin reilun viikon päästä lauantaina tulevaan kauden viimeiseen endurolähetykseen. Tuhti Loppi-paketti siis luvassa MTV3:lla. Jos kiinnostaa niin katsokaa.

Viime sunnuntain kuntavaalit puhuttavat edelleen. Demarit syyttelevät toisiaan ja jatkavat tutulla linjallaan ja myös keskustassa pestään jälkipyykkiä aika kovinkin sanoin. No annetaan heidän hoitaa se itse. Sunnuntaina kuitenkin tehtiin Suomessa historiaa kun kokoomus ensimmäistä kertaa nousi kunnallisvaaleissa maan suurimmaksi kuntapuolueeksi.

Saimme vaaleissa suomalaisilta vahvan valtakirjan tulevalle nelivuotiskaudelle vuosille 2009-2012. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Jos toiset puolueet miettivät tappionsa syitä niin ehkä voisi myös kääntää kysymyksen kokoomukseen. Miksi kokoomus sitten voitti vaalit? Itse uskon, että sillä oli isomerkitys, että me keskityimme jälleen omaan kampanjaamme. Emme muiden haukkumiseen tai arvioimiseen vaan suoraan ja rehelliseen puheeseen mm. kuntien talouksia koskevista haasteista. Kerroimme ja painotimme jatkuvan miljoonajaon sijaan, että pelkällä lisärahalla emme saa palveluita kuntoon tai siihen ei ainakaan kunnillamme eikä myöskään valtiolla ole mitään mahdollisuuksia. Se ei siis ole halusta kiinni. Olisi varmasti helpointa jakaa rahaa lisää kaikkialle ja yltäkylläisesti, mutta siihen ei ole mahdollisuuksia. Ei myöskään muka ilmaisiin palveluihin jotka oikeasti aina me itse maksamme jos emme esimerkiksi hoitomaksuina niin sitten veroina jne.

Me esittelimmekin vaaliohjelmassamme avoimesti useita keinoja palveluiden laadun, saatavuuden ja tuottamisen parantamiseen. Siinä on meidän tulevaisuutemme. Nämä hyvät monissa tai ainakin muutamissa kunnissa jo kokeillut käytännöt on syytä kussakin kunnassa lukea tarkkaan ja harkittava mitkä niistä voitaisiin ottaa omaan käyttöön. Suosittelen vielä kerran vaaliohjelmamme lukemista. Siellä upeita esimerkkejä hyvistä ideoista ympäri Suomenmaan. Moni juttu ei ole rahasta kiinni vaan halusta uudistaa ja tehdä uudella tavalla. Tai sitten usein vain siitä kiinni, että ei olla tultu ajatelleeksi. Kun näin on tehty aina niin tehdään tänään ja huomennakin. Valitettavasti siihenkään ei yhteiskuntamme yhteiset varat tule riittämään.

Kaiken kaikkiaan viime sunnuntaina vaalitulos oli selvä viesti meidän harjoittaman poliittisen linjan puolesta. Muistamme hyvin miten edellisissä kuntavaaleissa 2004 SDP lupasi, että palveluita ei yksityistetä. Tätä lupausta ei pidetty ja kunnissa on – onneksi – järkevällä tavalla monipuolistettu palvelujen tuottamismalleja ja otettu aidosti kunnan itsensä tuottamien palveluiden rinnalle avuksi myös yritykset ja kolmassektori. Tuolloin demarit kovaäänisesti vastustivat palveluiden yksityistämistä ideologisista syistä. Heti vaalien jälkeen nuo ideologiset syyt unohdettiin. Oikeastaan voi sanoa, että oli onni, että edellisvaalien voittaja ei vaalilupaustaan pitänyt. Siitä kiitos SDP:lle.

Jo silloin neljä vuotta sitten me vaadimme palvelutuotannon järjestämisen avointa arviointia. Meille tärkeintä oli jo silloin se, että palvelut ovat laadukkaita, helposti saatavilla kun niitä tarvitaan ja tehokkaasti tuotettuja. Se kuka palvelun lopulta tuottaa ei ole niinkään tärkeää, säilyyhän kunnalla kuitenkin AINA vastuu palveluiden järjestämisestä joka tapauksessa.

Ehkä tuosta oppineena demaritkaan eivät nostaneet enää nyt vaaleissa tätä teemaa kärjekseen. Ehkä järki oli siinä voittanut. Itseasiassa tätä meidän kannattamaa palvelutuotannon avoimeen arviointiin perustuvaa politiikkaa toteutettiin jo koko nyt päättyvä nelivuotiskausi kaikkien poliittisten ryhmien tukemana. Eli itseasiassa sillä ei ollut mitään merkitystä oliko SDP jossain kunnassa suurin puolue. Kokoomuslaista linjaa toteutettiin tutkimusten mukaan hyvin tasaisesti läpi maan.

Näissä vaaleissa ehkä eniten puhuttivat hieman kuntia kauempana olevat aiheet. Päälimmäisenä maailmantalouden kriisi ja sen vaikutukset Suomeen. Aihe oli tietenkin ajankohtainen ja siihen haasteeseen oli helppo vastaa. Onhan hallitus nyt Jyrki Kataisen johdolla tehnyt ensi vuodelle Euroopan elvyttävimmän valtion talousarvioesityksen. Tämäkään ei siis oppositiolle riittänyt vaan he kilpahuutoa vaativat miljardilisäyksiä joka puolelle. Ehkä tämä puhe ja huuto oli jo liiankin falskia. Oikeastihan tällaiset opposition vaatimukset ovat vastuuttomia ja johtaisivat valtion syvään velkaantumiskierteeseen. Onneksi huudot kaikuivat kuuroille korville tai oikeastaan fiksuille korville – niihin ei uskottu. Halpaan ei menty.

Meidän linja oli läpi koko kampanjan määrätietoisen selkeä ja jopa julman tiukka. Menojen ja tulojen tulee olla tasapainossa! Puheenjohtajamme ei lähtenyt lupausten tynnyrikisaan mukaan vaan toisti määrätietoisesti sanomaa: ”menojen lisäyksiin ei ole varaa nykyisessä tilanteessa ilman merkittävää velanottoa”. Kataisen ja meidän kokoomuslaisten lääke tässä vaikeutuneessa taloustilanteessa onkin nimenomaan tukea kulutuskysyntää. Tätä tehdään merkittävillä veronalennuksilla ja myös kotitalousvähennyksen merkittävällä laajennuksella, mutta myös lisäämällä väyläinvestointeja ja tukemalla vuokra-asuntotuotantoa. Ja on tosiasia sekin, että meillä tilanne on merkittävästi parempi kuin monissa länsimaissa. Meillä pankkikriisi koettiin jo 1990-luvulla ja tänään pankkimme ovat vakavaraisempia. Samaan aikaan valtiotaloutta on hoidettu hyvin ja valtion velkaa on lyhennetty nopealla tahdilla. Näin meille on jäänyt enemmän pelivaraa heikompien vuosien varalle. Hyvä niin.

Vielä aivan lopuksi en malta olla nostamatta esille yhtä läpinäkyvää yritystä. Demarithan syyttivät määrätietoisesti Urpilaisen ja koko kärkensä johdollamassa kampanjassaan hallistusta myös kuntien kurjistamisesta. Väite on vailla minkäänlaista pohjaa. Kunnille on nyt maksettu historialliset valtionavut kuluneena vuotena. Niin ja lisäksi toisin kuin edelliset hallitukset, nykyinen hallitus maksaa kunnille kuuluvat indeksikorotukset sataprosenttisina ja valtion ja kuntien välinen kustannustenjaon tarkistus tehtiin niin ikään sataprosenttisesti. Ja vielä kunnat saivat 150 miljoonan euron pysyvän tuen niin sanotun Tehy-ratkaisun yhteydessä naisvaltaisten alojen palkkausta varten. Tässä nyt muutama merkittävä juttu ja mm. näillä toimin kuntataloutemme on yleisesti merkittävästi tasapainoisempi kuin aiemmin. Mutta on myös totta, että talouskasvun hidastuessa niin kuntien kuin valtion saamat verotuotot ovat pienentymässä. Tämä on meillä hyvin tiedossa, ja tästä syystä hallitus toteuttaakin massiivisen elvytyspaketin, joka pitää yllä talouskasvua ja työllisyyttä myös kunnissa.

Tämä vaalitulos tuli siis ennen muuta rehellisellä ja avoimella keskustelulla, sanomalla ja kuuntelemalla. Se on syytä ottaa äärimmäisenä nöyränä vastaan. Haaste neljän seuraavan vuoden aikana on kova. Tämä tarkoittaa suurta vastuunkantoa suomalaisten palveluiden tulevaisuudesta. On totta, että työn ja talkoiden paremman Suomen puolesta on jatkuttava tästä eteenpäin entistä voimakkaammin. Päivän päätteeksi voisin vaikka toivottaa meidät kaikki tervetulleiksi näihin talkoisiin laittamaan itsensä likoon!

Kommentit