Huhtikuu lähestyy jo loppuaan. Tänään ja huomenna saamme juhlistaa vappua – suomalaisen työn ja kevään ja ylioppilaiden juhlapäivää. Tänään elämmekin työn kannalta hyvin haasteellisia aikoja. Kokonaiskuva talouden tilasta on edelleen epävarma ja koko maailma on vahvan kansainvälisen taantuman kourissa. Vientikysynnän heikkenemisen myötä taantuma on ulottunut myös Suomeen ja meistä monelle tänään tavalla tai toisella arkipäivää. Monille henkilökohtaisella tasolla tilanne on erittäin vakava. Juuri ilmestyneen työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan työttömyys olisi nousemassa reiluun kahdeksaan prosenttiin jo tänä vuonna ja ensi vuonna noin 10 prosenttiin ehkä jopa ylikin. Tämän jälkeen nouseva talous alkaa taas parantaa työllisyyslukuja näin uskomme.
Mutta kukaan ei varmuudella tiedä, kuinka pitkä taantumasta tulee. Olisi epärehellistä väittää, että voisimme omin toimin kaiken ratkaista, mutta nyt voimme kyllä lieventää tämän laskusuhdanteen vaikutuksia ja toimemme ovatkin keskittyneet nyt nimenomaan kotimarkkinoiden kysynnän ja luottamuksen ylläpitämiseen, jotta mahdollisimman monta työpaikkaa voidaan säilyttää. Näin pyritään varmistamaan se, ettei kukaan työikäinen ja työkykyinen pääse putoamaan kokonaan työmarkkinoiden ulkopuolelle, kuten 1990-luvun lamassa valitettavasti kävi. Itse olen hieman karsastanut näiden kahden talouskriisin vertailua. Elämme aivan erilaisessa maailmassa ja tilanteessa nyt. Siksi en kauhean mielelläni lähtisi tekemään vertailuja toimenpiteistä nyt vastaan silloin. Mutta opiksi on kannattanut ottaa.
Nyt on ennen muuta huolehdittava osaavasta työvoimasta. Tämä talouden ”hiljainen aika” on käytettävä uudelleenkouluttautumiseen ja kasvun edellytysten edistämiseen. Mikäli pystymme uudistumaan, vahvistamaan maamme talouden rakenteita ja parantamaan koulutustasoamme entisestään, voimme nousta taantumasta ensimmäisten joukossa. Kun kasvu ja kysyntä jälleen lähtevät nousuun, ajan tasalla olevat, ketterät maat hyötyvät uusista markkinoista.
Jos tästä haluaa jotain positiivista löytää niin sekin on mahdollista. Viime vuoden puolella korkealle kohonnut inflaatio sekä korkotaso ovat nyt selvästi alentuneet. Tämä helpottaa monien pienituloisten ja meidän asuntovelallisten asemaa. Merkille pantavaa on myös se, että nyt taantumassakin ostovoima kasvaa valtaosalla suomalaisista monella jopa hyvää vauhtia. Tätä ostovoimaamme lisäävät inflaation ja korkotason alentumisen lisäksi jo sovitut palkankorotukset, tuloveronkevennykset ja tulonsiirrot. Ruoan arvonlisäveron alentaminen tämän vuoden lokakuusta lähtien alentaa elintarvikkeiden hintaa ja parantaa ostovoimaa tätäkin kautta. Eli tässä jotain mitä olemme nyt tehneet. Nyt tehdyt tuloveronkevennykset ovat tärkeitä sekä rakennepoliittisesti että suhdannepoliittisesti kotimaisen kysynnän ylläpitämiseksi ja työn verotusta keventämällä kannustetaan sekä tekemään että antamaan työtä. Toisaalta energiaverotusta kiristetään, mikä auttaa ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Haluamme siis siirtää yhä selkeämmin verotuksen painopistetta työnverottamisesta välillisiin veroihin ja ennen muuta ympäristöpainotteisiin veroihin joiden henkilökohtaiseen suuruuteen jokaisella meistä on mahdollisuus vaikuttaa käyttömme ja kulutustottumustemme kautta.
Valtiovarainministeriön arvion mukaan kotitalouksien ostovoima kasvaa tänä vuonna 4-5 prosentin luokkaa. Veronmaksajain keskusliiton laskelman mukaan eläkeläisten ostovoima kasvaa samaa vauhtia, osalla eläkeläisistä jopa paremmin.
Useimmilla ostovoiman kasvu mahdollistaa kohtuullisen kulutustason ylläpitämisen. Viennin hiipuessa kysyntä nimittäin lepää suurelta osin kotimarkkinoiden varassa ja on itsestään selvää ja luonnollistakin, että huono taloustilanne saa ihmiset harkitsemaan kulutustaan ja varsinkin suurempia ostoksia. Toisaalta nyt voi olla hyvä aika toteuttaa joitakin harkittuja hankintoja, jotka ylläpitävät työpaikkoja. Kannattaa käyttää hyväkseen esimerkiksi korotettua kotitalousvähennystä, joka luo uutta työtä muun muassa rakennus- ja palvelualalle.
Mutta niin kuin olen todennut, että jokainen menetetty työpaikka on aina henkilökohtainen tragedia ja siksi meidän tulee tehdä kaikki työpaikkojen turvaamiseksi ja ennen muuta työttömiksi joutuneiden auttamiseksi. Emme saa antaa 90-luvun pitkäaikaistyöttömyyden pahimpien vaikutuksien nyt uusiutua. Eli emme saa antaa yhdenkään työkykyisen, työikäisen ja työtä haluavan päästä nyt syrjäytymään työelämästä lopullisesti. Siinä meillä on yksi keskeinen tehtävä ja yhteinen haaste näihinkin päiviin.
Tänään ja huomenna erityisesti siis juhlistamme juuri suomalaista työtä. Muistetaan tämä ja tämän päivän haasteet, mutta nautitaan myös juhlasta ja keväästä nyt. Tänään Helsinkiin katsomaan Mantan lakitus ja sitten syömään. Illalla vielä Lopelle ja huomenna Riihimäen seudun yhteinen Sinivalkoinen Wappu Lopella Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen patsaalla kello 10.30 ja sitten kello 12.00 puhun Hämeenlinnan Vappujuhlassa torilla.