Keskustelu punaista päin kääntymisen sallimisesta Suomessa nousee aika-ajoin aina keskusteluun. Eduskunnassakin tasaisesti aina joku tekee aiheesta esityksiä ja ainakin tähän asti liikenneministerit eivät ole esityksistä innostuneet. Nyt viimeksi esityksen tyrmäsi liikenneministeri Anu Vehviläinen todeten mallin olevan jalankulkijoille vaarallinen. Hän on tässä osittain oikeassa. Maassamme on kehittynyt pitkä perinne risteyajokäyttäytymiseen ja sen muuttaminen on aina iso juttu ja ennen muuta asennemuutos. Tämä näkyy mm. hyvin kun jokinaika sitten kiertoliittymien ajojärjestyksiä muutettiin. Vei oman aikansa, että ajamaan opittiin uusien pelisääntöjen mukaan, mutta nyt jo malli on luonteva ja vanhaa ei taida kukaan kaivata. Tämä siis osoittaa sen, että kyllä uusia tapoja opitaan jos vain halutaan. Ja toisaalta tuo jalankulkijoiden puolesta pelkääminenkin on kysymys johon on löydettävissä ratkaisuja.
Olisin siis itse valmis kokeilemaan tuollaistakin mallia. Sen voisi tehdä meillä alkuun ns. ikivihreä-valoa käyttäen ainakin osassa risteyksiä. Kokemuksia kannattaisi hakea sillä malli toimii lukuisissa muissa maissa ja varmasti meilläkin olisi aihetta tehdä liikenteestä entistä joutuisampaa. Ja onhan totta, että nykyautojen seisottaminen ja kiihdyttäminen liikennevaloissa on se ilman kannalta pahin hetki.
Mutta liikenneministeri on ainakin nyt sanonut mielipiteensä. Välillä tuntuu, että esitykset ammutaan heti tuoreeltaan alas ilman sen kummempaa pohdintaa tai keskustelua. Samanlaisia piirteitä on ollut eriskummallisessa hevosenlannan polton sallimista kokeskevassa keskustelussa. Ympäristöministeri Paula Lehtomäki ei ole asiaa halunnut hoitaa eikä sitä energiapatteria tarpeelliseksi ole näköjään huomannut myöskään elinkeinoministeri eikä maatalousministerikään ole ollut huolissaan hevostilojen ongelman ratkaisemisesta. Heillä kaikilla olisi tässä oma roolinsa, jos tahtoa ja halua olisi. Nyt teinkin asiaan uuden esityksen ja katsotaan jos se kelpaisi ympäristöministerille. Malli on valmis toteutettavaksi ja vaatii enää vain ministerin hyväksynnän. Jos tätä ei nyt tule niin taitaa tämä asia jäädä odottamaan jota kierrätystä.
Mutta hieman siis eri asiaan nyt tuossa ajauduin. Piti siis nostaa esille tuota punaista päin -kääntymistä minusta parempi ja turvallisempi vaihtoehto. Itse kannattaisin mieluummin ns. vapaa oikea -risteyksien rakentamista. Näitä on jo Suomessa ja kokemukset erittäin rohkaisevia. Idea siis se, että oikealla kääntyville on risteyksessä pieni oma kaistan pätkä joka vie nämä autoilijat ohi liikennevalojen turvallisesti oikealle. Malli on äärimmäisen helpolla toteutettavissa lähes kaikissa uusissa risteyksissä ja monessa vanhassakin risteyksessä se on helppo rakentaa. Tämä malli antaa myös mahdollisuuden tehdä jalankulkijoiden reitti turvalliseksi ja siksikin tätä kannattaisi nyt suosia. Oma ehdotukseni olisi, että vapaa oikea -risteysrakentaminen otettaisiin aina lähtökohdaksi kun uusia risteyksiä rakennetaan ja vain erityisestä syystä päädyttäisiin muihin järjestelyihin. Miltä ajatus kuullostaisi? Olen varma, että teistäkin moni on ajanut tällaisista risteyksistä. Moni varmaan ”huomaamatta” tai ajattelematta, että tässä olikin jotain fiksumpaa kuin muissa risteyksissä. Mutta niin siinä oli.
Mutta nyt kello jo hieman yli seitsemän ja suunnaksi Helsinki. Ulkona jo mukavan keväisen valoisaa. Matkaan.
….
Kello 12.54 ja kohta puhumaan tai haastatteluun sosiaalisen median käytöstä politiikassa. Tämä puoli tulee nousemaan erittäin suureen rooliin ensi eduskuntavaaleissa ja varmasti meidän kaikkien nettisivutkin. Viime päiviä kotisivujamme on kiusannut hakkeroinnit. Omilta sivuiltani löytyi yksi ”vuotokohta” ja se nyt paikattu vaikka media vielä pitääkin minua ”uhattuna”. Toisaalta yleensä aina niin, että kyllä rikolliset keinot keksivät jos niin haluavat. Toivotaan, että tällainen loppuu.
Aamu siis tänään kakkukahvein ympäristövaliokunnassa. Tarjosin perheenlisäyksen kunniaksi tänään siellä herkut ja sitten olikin vaikeita asioita nippu pöydällä. Vääntö muuntogeenisestä tuotannosta jatkuu ja tarkoitus asia saada meiltä eteenpäin jo tällä tai ensi viikolla. Myös yhtä vaikea Pallas-lainsäädäntö tänään asiantuntijakuulemisen osalta päätökseen ja kokonaan valmiiksi rakennusperinnön suojeluun tähtäävä lainsäädäntöuudistus. Vaikeita ja kimurantteja nuo kaikki, mutta katsotaan nyt miten ne saamme kuntoon.
…..
Tänänä ryhmäkokous ja kyselytunti aikalailla tehokkaasti tuon erittäin ongelmaisen Heinolan Reumasairaalan asian parissa. Asiaan etsitään edelleen koko ajan ratkaisua ja toivotaan, että se myös löytyy niin että voimme turvata korkeatasoisen osaamisen ja hoidon reumapotilaille myös jatkossa. Itse toivon, että ratkaisu olisi sellainen, että toiminta voisi jatkua Heinolassa, mutta se vaatii nyt todellakin pientä ihmettä ja mm. kovia ratkaisuja eri maakunnissa ja niiden sairaanhoitopiireissä. Kyse siis siitä, että moni sairaanhoitopiiri ei ole enää ostanut tätä osaamista Heinolasta ja tätä kautta paikan kannattavuus on laskenut. Lain mukaan kunnat ja sairaanhoitopiirit voivat siis hankkia tarpeellisia erikoissairaanhoidon palveluja ostopalveluina yksityisiltä palvelutuottajilta mm. Reumasairaalalta. Nyt sairaanhoitopiirit ovat kehittäneet toimintoja omissa yksiköissään ja näin tuo tarve on vähentynyt. Ratkaisu voisi olla se, että sosiaali- ja terveysministeriö tekisi keskittämispäätöksen asetusteitse eli pakottaisi kunnat ja sairaanhoitopiirit ostamaan palvelun Heinolasta. Nyt valtakunnallisesti keskitettävän erikoissairaanhoidon ohjausta ollaan juuri uudistamassa ja jo aiemman linjauksen mukaan vaativa lastenreuman kirurginen hoito on voimassa olevassa asetuksessa määritelty keskitettäväksi. Tätä pitäisi nyt laajentaa. Mutta pahaa pelkään, että sairaanhoitopiirit eivät tähän lämpene, mutta katsotaan ja toivotaan. Asian eteen siis tehdään työtä koko ajan ja toivotaan, että löydämme kestävän mallin turvata laadukas reumahoito myös tulevaisuudessa. Itse toivon, että sairaanhoitopiirit näkisivät Heinolan roolin tässä huippuosaamisessa turvaamisen arvoiseksi. Sitä se olisi. Ja heillä tähän ratkaisun avaimet.
Jos tilanne on paha ennen muuta lapsipotilaisen näkökulmasta niin vaikea se on myös näiden perheiden ja myös työntekijöiden ja jopa koko Heinolan kohdalla. Heinolassa työttömyys on pahentunut pahasti ja aivan viime aikoinakin monta sataa ihmistä on jäänyt ilman työtä. Nyt jos Reumasairaala myös loppuun niin työttömien määrä nousee jälleen noin 300 ja sen myötä ollaan jo lähellä tilannetta, että joka viides on työtön Heinolassa. Se on tragedia monelle perheelle, mutta myös vaikea tilanne koko kaupungille. Tärkeää on seurata tilannetta ja olla myös valmis lisäpanostuksiin alueelle joka jo nyt on rakennusmuutosalue-statuksen alla. Lisätoimia työttömyystilanteen hoitamiseksi varmasti vielä tarvitaan. Aiheesta jo tänään myös keskustelimme.
Mutta nyt kuitenkin ennen teemme kaikkemme, että Reumasairaalan jatko voitaisiin turvata ja jos siihen ei keinoja löydy niin sitten korkeatasoisen reumahoito pitää turvata muilla keinoilla. Tämä vaatii konkreettisia toimenpiteitä.
….
Juuri päätökseen mielenkiintoinen Arkadia-seuran seminaari liittyen peruskoulun tuntijaon uudistamiseen. Tänään esillä erityisesti taideaineet mm. draamakasvatus, tanssi, kuvataide ja musiikki. Mielenkiintoinen ilta.