Katselen tässä ulos ikkunasta. Talvista ja jouluista. On jouluaatto. Toivotan teille kaikille ystäville täälläkin oikein hyvää joulua – rauhallista ja rakastavaa. Antakaamme toisillemme se paras joululahja tänä vuonna – aikaa ja välittämistä. Tänään puoliltapäivin odottelemme Joulurauhan julistusta Suomen Turusta ja sen jälkeen riisipuuron aika. Kirkkoon reellä iltapäivällä ja ilta lähimpien kanssa. Juuri niin kuin pitääkin olla.
Sylvian Joululaulu
Ja niin joulu joutui jo taas Pohjolaan
Joulu joutui jo rintoihinkin.
Ja kuuset ne kirkkaasti luo loistoaan
Jo pirtteihin pienoisihin.
Mut ylhäällä orressa vielä on vain
Se häkki mi sulkee mun sirkuttajain,
Ja vaiennut vaikerrus on vankilan;
Oi, murheita muistaa ken vois laulajan!
Sä tähdistä kirkkain, nyt loisteesi luo
Sinne Suomeeni kaukaisehen!
Ja sitten kun sammuu sun tuikkeesi tuo,
Sä siunaa se maa muistojen!
Sen vertaista toista en mistään ma saa,
On armain ja kallein mull ain Suomenmaa!
Ja kiitosta sen laulu soi Sylvian
Ja soi aina lauluista sointuisimman.
….
Ihastuttava jouluaatto takana ja itse joulu alkamassa. Päivä siis mennyt lähimpien seurassa nauttien rekimatkasta Lopen kirkkoon ja mukavasta joulupöydästä ja illasta lapsuuden kodissani. Ja muutama kaunis paketti lämmitti mieltä. Kiitokset myös valtavasta määrästä viestejä ja posteja mitä olette lähettäneet. Nyt juuri Timotei-kuoron Jouluyö Juhlayö -yöhetkestä kotiin. Kirkko oli jälleen puoliltaöin täynnä. Tämä perinne on kaunis ja toivottavasti jatkuva.