Eilisillan pääsärky jäi unen matkaa eli nyt jälleen täysissä sielun ja ruumiin voimissa. Hyvä niin sillä tänään tiukka ja pitkä päivä. GM-seminaari ympäristövaliokunnan ja maa- ja metsätalousvaliokunnan kanssa, sitten sivistysvaliokunta, ryhmäkokous ja kyselytunti ja päivällä vielä vierasryhmä. Riihimäen Seudun Diabeetikot tulevat bussilla eduskuntaan ja päivällä ohjelmaa myös meidän kanssa. Niin ja sitten ilta hallitusryhmän ja eduskuntaryhmän kanssa työkokouksessa katse jos ensi keväässä ja sen tavoitteissa.
Mutta lupasin eilen palata hieman illan keskusteluihin. Tällä kertaa oikeusministeri Tuija Brax ansaitsee minusta kymppi plussan. Brax toi pitkään odotetun lakiesityksen eduskuntaan millä myös lievät pahoinpitelyt perhepiirissä tuodaan yleisen syyttäjän alaisuuteen. Eli jatkossa perheväkivalta siis johtaa yhä useammin syytteeseen ja rangaistukseen vaikka itse uhri ei sitä syystä tai toisesta vaatisikaan. Usein häpeä ja pelko vaientavat perheväkivallan uhrin ja tätä ei voida katsoa läpi sormien.
Itseasiassa viime vuonna lähes 7000 tällaista poliisin tietoon toki tullutta perheväkivaltatapausta painettiin villaisella, kun uhri ei syystä tai toisesta halunnut viedä asiaa eteenpäin ja itseasiassa kotihälytyksistäkin vain noin neljännes johti rikosilmoitukseen.
Lähisuhdeväkivalta on siis erittäin vakava yhteiskunnallinen ongelma, ja tähän kun lasketaan mukaan perheessä ja parisuhteessa ja lähisukulaisten kesken ja nyt myös työpaikalla tapahtuneet väkivaltatapaukset, puhutaan hyvinkin isosta joukosta. Täydellistä kattavaa tilastoa emme varmasti koskaan saa tietää, mutta nyt tehtävä lakiuudistus on kuitenkin selvä kannanotto siitä, että me emme väkivaltaa suomalaisessa yhteiskunnassa hyväksy – emme parisuhteessa, perheessä emmekä missään – ja me haluamme, että väkivalta on aina rikos.
Uusi laki koskee siis perhettä, lapsia, äitiä ja isää, naisia ja miehiä, mutta myös isovanhempia ja sisaruksia. Alle 18-vuotiaaseen kohdistuva lievä pahoinpitely on jatkossa aina virallisen syytteen alainen. Ja lisäksi avio- ja avoparien lisäksi lähisuhteeksi voidaan tarpeen mukaan katsoa myös eri osoitteissa asuva tai eronnut pari.
Huomion arvoista on mysö se, että uudistus koskee myös työsuhdeväkivalta. Työpaikoilla tapahtuva väkivalta on lisääntynyt. Itse olen saanut lukuisia yhteydenottoja mm. sairaaloiden ensiavuista ja jopa lääkärien vastaanotoilta. Kynnys tehdä rikosilmoitus hoitaja/lääkäri-potilas -suhteessa on ollut korkea, mutta nyt tätä ajattelua ei tarvitse lääkärin tai hoitaja käydä. Asia etenee aina syyttäjälle. Sama koskee myös mm. esimerkiksi pappeja ja opettajia joille tehtävä voi luoda vaikean aseman puuttua kohtaamaansa väkivaltaan.
Isosta uudistuksesta siis kyse. On arvioitu, että tämän myötä noin 5000 lähisuhteessa ja noin 3 800 työpaikalla tapahtuvaa lievää pahoinpitelyä tulee rangaistusjärjestelmän piirii ja näistä on arvioitu noin 1 500 etenevän aina syyttäjälle ja tuomioistuimeen ja loput sakkomenettelyyn.
Tämän asian käsittelyn yhteydessä nousi väistämättä mieleen Länsi-Uudenmaan hätäkeskuksen päivystäjän vastaus miehelle, joka soitti ja kertoi lähisuhdeväkivallasta. Tuo hätäkeskuspäivystäjä vastasi: ”Otat sä naiselta pataan, niinkö?” Jotain se kertoo siitä suhtautumisesta, joka kuitenkin tänä päivänä vielä tämän tyyppiseen väkivaltaan on, ja se kertoo minun mielestäni hyvin paljon myös siitä, millä tavalla me miehet suhtaudumme siihen. Vaikenemme siitä usein, ja valitettavasti aika moni muukin lähisuhdeväkivallasta tänä päivänä vaikenee.
Minun mielestä meidän pitää rohkeammin itse kunkin uskaltaa kysyä ja puuttua näihin asioihin. Sekään ei aina kovin helppoa ole. Väkivaltaa kohtaa niin lapset, naiset kuin miehetkin. Ja minusta sitä ei saa missään tilanteessa hyväksyä. Ei fyysistä, mutta ei myöskään henkistä väkivaltaa.
Kiitos Braxille tästä laista.
….
Kello 23.57 ja juuri kotiin. Illansuu ja ilta siis tänään eduskuntaryhmän ja ministeriryhmän kanssa tulevaa suunnitellen. Kävimme läpi valiokuntaryhmiemme tulevaisuuspohdintoja ja linjauksia ja täytyy todeta, että anti oli kertakaikkisen erinomainen. Tämän enempää ei aiheesta tällä kertaa, mutta voin taata ja luvata, että tulette näistä monista vielä kuulemaan.
Mutta päivässä sitä ennen paljon muutakin eli jälleen yksi vaisu ja piinavan pitkäveteinen kyselytunti ja valiokunnat. Ympäristövaliokunnan kanssa pidimme tänään yhteiskokouksen maa- ja metsätalousvaliokunnan väen kanssa liittyen GMO-viljelyyn. Joudumme lähiaikoina linjaamaan haluammeko maahamme GMO-kasveja ja oma käsitykseni on yksiselitteisen selkeä. Itse panostan ja turvaan mieluummin luomuviljelyn tulevaisuuden maassamme ja siksi sanon ei GMO-lajikkeille. Toivotaan, etät valtaosa kanssani samaa mieltä ja voisimme edetä asiassa nyt maltilla ja seurata oikeasti mitä alan tutkimukset tulevaisuudessa kertovat jne. Nimittäin tilanne on se, että jos kerran annamme asialle pikkusormen emme enää sitä saa takaisin ja se lopulta vie koko käden. Perääntymistietä ei ole jos kerran tämän lippaan avaamme.
Päivällä myös parisen tuntia Riihimäen Seudun Diabeetikkojen kanssa. Ensin tunti keskustelua ja sitten vielä kahvit ja tapaaminen Ben Zyckowiczin kanssa lehtereillä ennen kyselytuntia. Voisi sanoa, että tässä ajassa endimme aika mukavasti käydä läpi kaikki ajankohtaiset teemat ja muutkin jutut aina niistä torkkupeitoista lähtien. Tällä kertaa tosin hymyssä suin ja valtaosa oli lukenut aiheeseen liittyvän haastatteluni Aamupostista ja olivat kanssani yksituumaisia. Moni ihmettelikin sitä, että meistä kovin harva on hankintaa uskaltanut kritisoimaan. Totesinkin vain, että on maan tapa olla hiljaa älyttömistäkin eduista.
Mutta pitkä päivä jälleen takana. Huomenna aamusta jatkamme valiokunnilla ja iltapäivällä jälleen vierasryhmä. Hämeenlinnan lukiolaisia jälleen vieraanamme.